Käytii Pikku-A:n kanssa kävelylenkillä. Tarkotus oli kiertää tunturijärvi ja lähettii telalahden rantojapitkin kallioila pomppien eteenpäin.
No sit läks mopo taas käsistä ja päätettii kävellä Rehndahliin. Kotiin sentäs käveltii suorinta tietä tai polkua.
Matkan saldo oli, pirusti erillaisia lintuja kaks hiidenkirnua yksi rantakäärme kolme kyytä ja kipeet jalat
Koin lähestulkoon uskonnollisen kokemuksen kun taivaalle tuli valopatsas joka osoitti issikan sijainnin. Hetkenaikaa odottelin että josko kohta jostain tulisi kolme viisasta miestä tuota valoilmöitä seuraten issikkaa katsomaan. Muistin kuitenkin että olen sotilasalueella joten kolmen viisaan löytyminen on silkka mahdottomuus…
ON kyl melko mukavat ajelukelit. Eikä tää talvikaa oo niin kulrjaa aikaa mitä noi hiihtäjät väittää…
Vattusaares on kummallinen halkeama kalliossa. No halkeama ei sinällään ole kummallinen vaan se että halkeaman täyttää toinen kivilaji.
Ei mitään irtokiviä vaan ihan kiinteää kalliota mutta ikäänkuin se olisi jälkikäteen tuohon halkeamaan valutettu.
No minusta tuo on outoa enkä ole tuollaista muualla nähnyt.
Ilmeisesti tuo kallio on graniittia ja tuon kalkeaman sisällä on jotain muuta kivieä. Olisko kalkkikiveä?
Pidettii poikienkans pieni harjoitusleiri kalliolta hyppimisee.
Vaikka matka Vattusaaree oli valtavan pitkä ja keli suorastaan vaarallisen myrskyisä, niin luotimme risteilijäni merikelpoisuuteen ja läksimme matkaan.
Uhmaten tuulia, sateita, trompeja, pakkasia ja pyörremyrskyjä pääsimme kuin pääsimmekin valtameren keskellä sijaitsevalle Vattusaarelle.
Hetken valtavasta merenkäynnistä levähdettyämme rupesimme hyppelemään Vattusaaren pilviin asti kohoavilta kallioilta, sysimustaan kivikkoiseen alla vellovaan mereen.
Näitä kallioita ei suotta kutsuta leskentekijöiksi.
Tälläkertaa oli miehet luonnonvoimia väkevämpiä ja saimme taltutettua Vattusaaren vaarallisenkorkeat kalliot.
Käytii Pikku-A:n kans tänää meloskelemassa, Ei mihinkää pidemmälle jaksettu lähtä kun oli niin kuuma päivä. Vattusaaret kierrettiin uitii ja ongittii. Takastulles nähtii vanhoja Öbisläisiä mattorannas, mut ei siitä sit enempää..
Matkaa ei tullu paljon mut oli ihan tarpeeks tällaselle helteelle.
Käytiin Pikku-A:n kanssa taas Vattusaares. Kun oltii lähdös ni Jimi sano et mennää prätkällä.(Minä itsekseni totesin että kylläpäs onkin isänsä poika)
No koska pakkasta ei ollu ku -20 ni pätettiin lähtä prätkällä.
Parkkiksella totesin et hittolaine Issikas on akku ihan tyhjä. Issikas on sellanen ominaisuus et sillä voi ajaa ilman akkua, mut sitä ei saa käyntiin ilman akkua. Ilmotin et ei mennä prätkäl, nyt pitää kävellä.
Jimi ilmotti et hän ei lähde ensinkään kun ei halua kävellä (Nyt ei ole enää mitään epäilyksiä, kyl se on mun poika)
Eipä auttanu sit kun lähteä Axelin kans kahestaa.
Käytii muuten muksuna aina hyppimässä noilta kallioilta uimaan. Oli pirun hauskaa, onneks äiti ei tiedä…
meinaan tuonne Vattusaareen. Näyttäs tulevan jälleen kaunis päivä. Tosin mittari näyttää -20 eli voi tulla vilu jos rupee tuulemaan.
Mennään taas leikkimään vuorikiipeilijöitä Vattusaaren kallioille.
Tänään oli vallan mahtava ilma. Mekin poikien kans lähdettiin tonne jäälle käppäileen kun oli niin kaunista.
Mentiin Vattusaareen pulkkamäkeen, ja nyt on posket punasena joka jannulla.
On muutes jälleen täydenkuunaika jos ette oo sattunu huomaamaan
Motouutiset Retkipaikka
Recent Comments