Aamusella läksin mieli kirkkaana kuin vestan-neitsyellä ajelemaan Essillä kohti hammaslääkäriä. Taivas oli kirkas linnut lauloi, Essi sirkutti iloisesti jättäen hienoisen sinertävän savuvanan jälkeensä.
Hammaslääkärissä käyntikään ei masentanut, sillä tarkastuksessa ilmeni ettei mulla ollut yhtään reikää. Nyt kelpaa hymyillä ajattelin ja polkaisin Essin käyntiin ja kurvasin kauppaan asioille. Kaupassakäynninjälkeen kävin hakemassa valokuvat kehityksestä ja silloin rupesi myrskypilviä ilmaantumaan…

Essi lähti iloisesti sirkuttaen käyntiin, mutta kun laitoin valot päälle niin Essi otti ja sammui. Eikun uudelleen käyntiin, valot päälle ja Essi sammui jälleen. No minä aattelin että ajellaan koti ilman valoja, aurinko paistaa ja kaunis Essi loistaa puhtauttaan ja herättää hilpeyttä minne ikinä menenkin. Ajattelin että ainakaan näkyvyydentakia en valoja tarvitsisi.

Läksin ajelemaan kotiakohti (matkaa 12km) Essi sirkutti ja matka taittui, kunnes noin pari kilsaa ennen kotia Essi rupesi pätkimään ja lopulta sammui kokonaan ;(

No päivä on lämmin ja loppu miltei kokomatka alamäkeä. Läksin lykkimään Essiä kotia kohti, huomasin ilokseni että matala pyörä on helppo työntää. Ei jättäny Essi tielle enkä minäkään essiä jättänyt vaan työnsin loppumatkan kotiin…

Vauhtikuvauksista, nyt löysin melko tukevan paikan jalustalle ja koevedokset onnistui melko mukavasti. Enskerralla otan kunnon kuvat paremmalla tiellä ja paremmissa vetimissä ja hurjasti suuremmalla nopeudella.
No jos Essi ei suostu yhteistyöhön niin hurja nopeus korvataan pidemmällä suljinajalla