Tag Archives: Yamaha

Good Will Biker

Tänään tapasin oikein todella kovan mopomiehen Cafe Porkkalassa.
Good will Biker ei olekkaan mikätahansa mopopoika vaan oikea todellinen nykyajan sankari. Good will Biker eli Toni Hynynen ajelee rautaperseajoja ympäri eurooppaaa kolukiusattujen lasten hyväksi ja kilometrejä kesän aikana tulee noin 130000 eli on siinä Tonilla ajamista. Tällaiselle toiminnalle minä nostan hattuani toivotan hyviä ja turvallisia kilometreja Tonille että saa urakkansa suoritettua.

Stadin pärtsäreiden rompetori

Oikein hyvää isäinpäivää kaikille isukeille!
Mekin lähettii Pikku-Aa:n kans viettää yhdessä laatuaikaa isäinpäivän kunniaks ja mikä olisikaan ollut parempi paikka tuohon kuin Stadin Pärtsäreiden järjestämä Lohjalla.

Vaikka tultiinkin takas tyhjin käsin niin mukava oli katsella hienoja aarteita sekä tapailla tuttuja.
Olisihan siellä ollut tarjolla vaikka mitä aarteita, kuten siisti :nen ja viereisellä tiskillä siihen sopiva Rickmanin kate ja ja ja ….
Tokihan me pisteltiin Pikku-Aa:n kans perinteisesti grillimakkarat tuulensuojaan kiertelyn lomassa.
TUossa pari kuvaa romppeilta

Syysretki Sysmään

Lähettii Pikku-Aa:n kans syysretkelle Sysmään kun siel oli sivareiden . Eli siis vietettiin viikonloppu demilitarisoidulla alueetta jossa kieltäydettiin aseista koko viikonlopun ajaksi. Minä olin hyvin varustautunut, sillä mulla oli mukana isa, poika ja yksi pullo pyhäähenkeä. Tata ja Mamma tulivat kieltäytymään aseista kanssamme viikonlopuksi.
Perjantai-ilta meni saunoessa ja syödessä, mitäpä sitä muutakaan. Lauantaina lähdettiin Pikku-Aa:n kanssa tutustumaan Päijät Hämeen luonnonpuistoon joka olikin oikein hieno paikka ja metsäretkeily kannattaa aina. Illalla jälleen saunottiin ja käytiin Pikku-Aa:n kanssa uimassa vaikka Axelia se hieman jänskätti, mutta reippaasti tuli veteen ja pois sieltä suorastaan nopeasti 😉

Tässä viel muutama kuva reissulta

Yamaha V-max

Kävin tänään koeajamassa tuollaista sanottakoon että suorastaan legendaarista mopoa!

Mihinkäs muualle tuollasta tehopeliä voisi lähteä koeajamaan kuin pienelle kuoppaiselle metsätielle!

V-maxi meni yllättävän mukavasti pikkutien mutkiin ja kuoppiin ja ajosaento oli mukavan tuntuinen jopa kuoppaisella tiellä, perän sai mukavasti irti kun hieman käänsi kaasua auki. Pienellä asvalttitiellä V-maxi tuntui jopa yllättävän näppärältä ja jopa pieneltä ajettavalta ja tämä onkin omiaan juuri tällaisille pikkuteille ja kiireettömään ajoon. Joskin tuntui että kyllä tästä koneesta tarpeentullen löytyi puhtiakin jopa hieman vauhdikkaanpaankin menoon.

Toki rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että olin hieman pettynyt noihin tehoihin sillä V-maxista puhutaan aina hieman kunnioittavaan sävyyn juuri noiden tehojen vuoksi. Jos vetaan vaikka tohon omaan suzukiini niin en minä näissä tehoissa huomannut juuri mitään eroa, tekisi mieli jopa sanoa että on ollut turhaa puhetta mokomat höpinät.

Mutta ajoasennon suhteen V-maksi tuntui oikein mukavalta jopa leppoisalta ajettavalta ja tässä yksilossä ollut pieni pleksi suojasi yllättävän hyvin eli ajellessani avopypäräpäässä ei missään vaiheessa tullut tunnetta että joku yrittäisi repiä naamaa irti. Tuntuikin että tällä jaksaisi ajella vaikka miten pitkään hymynvirne naamalla.

Juurikun rupesi tuntumaan mukavalta ja suunnittelin jo moponvaihtoa tapahtui jotain järkyttävää. noin kahdeksankympin vauhdissa irroitin pienessä mutkassa toisen käden ohjaustangolta sillä seurauksella että mopo rupesi voimakkaasti woblaamaan! Säikähin aivan perkeleesti että nyt menee runko poikki ja hiljensin vauhtia ja kokeilin uudelleen suoralla tiellä 80:pin vauhdissa höllasin mopempien käsien otetta ja sama homma mopo woblaa kuin pitkä veltto sähkömuna!

Ajelin siis hiljaa takaisin ja totesin että tämän oli tässä, ei tule V-maksia minulle.

En tiä onko nuo kaikki maksit tuollasia vempuloita vai oliko tuossa runko poikki, toisaalta tuo auttaa ymmärtämään miksi maksin omistajat tukevat mopojensa runkoja kaikenmoisilla lattaraudoilla.

Moponmyyjä tosin sanoi että woblaaminen saattoi johtua joko tuulesta rengaspaineista tai jostain muusta, mutta hänen mielestään nuu Maksit kaikki woblaavat ja se on kuulemma niiden ominaisuus ja väittipä vielä että kaikki mopot woblaavat jonkunverran. En ruvennut asiasta väittelemään sillä minun mopoista edes issikka ei woblaa ja olenkin sitä mieltä että tuossa täytyi olla jotain vikaa sillä muutoinhan noita ei olisi ikinä myyty yhtään

Buldog

Olen täs pikkasen fundeerannu et tuollanen vois olla mun tuleva katuenska.

En tosin ole tuollasella ikinä ajanu, mut oon aatellu et tuo vois olla mukava yksinkertasella tekniikalla varustettu ikiliikkuja.
Tuohonku vaihtaa pikkase leveemmän stongan ni uskoisin et olis mun käyttöö juuri sopiva peli.
Kardaanivetoisena huoleton ja kun tuossa viel on 17 vanteet ni karkeampaa rengastakin olisi mukavasti saatevilla.

Saattas olla mukava peli pysty ajoasento ja leveemmäl stongat käsittely olisi suorastaan mahdottoman helppoa metsäpoluilla verrattuna tähä nykyisee Suzukiin.

Suviranta

Poikkesin torstaina kotimatkalla Suvirannas. En ollu siel enne käynykkää, joten olikin jo aika käydä kattomas meininki. Melko paljon oli mopoja paikalla.
Täs muutamast kuva

Viikon loma Norjassa

Koska etelänorjan vierailustani oli kulunut jo kolmekymmentävuotta niin oli korkeaaika vierailla etelänorjassa.
ilmottautu mukaanlähtijäks ja sehän sopi vallan mainiosti, sil oon Pekan kans reissannu ennenki ja hienosti on menny.

Sovittiin rehvit kasvihuoneilmiöön josta ajeltiin peräkkäin Turkuun kohti laivarantaa.
Matkalla tilattiin kaffet Mikolta jolla olikin pannu kuumana kun saavuimme turkuun. Ulkomaille kun lähtee niin on hyvä menneä turunkautta niin saa pehmeen laskeutumisen ulkomaille menoon kun Turussakaan ei saa tolkkua ihmisten puheesta.

Laivalle päästyä käytiin vetäsemäs rekkamiesten lihapulla-ateriat naamariin ja iltakaljat jonka jälkeen mentiinkin maate. Tuhkolmaan saavuttiinkin aamuvarhain ja saatiin ajelle Tukholman läpi rauhas ennen aamuruuhkia. Ruottin läpi ajamisesta en muista mitää E18 on tylsää hyväkuntoista tietä jonka voi huoletta ajella puolinukuksis läpi.

Ensimmäinen yöpaikka matkal löydettiin pienen joenvarrelta jossa Pekka valmistikin maittavan aterian joka maistuikin pitkän päivän jälkeen oikein hyvälle. Palanpainikkeena oli laivalta mukaan tarttunutta punaviiniä.

Seuraava aamu alkoi aurinkoisena ja läksimme ajelemaan kohti Lysebotnea. tie olikin todellista motoristin unelmaa välillä merenpinnantasolla ja välistä noustiin yli kilometriin ja ajeltiin lumikinosten välissä, siis aivan mahtavaa! Lysebotneen laskeutuminen olikin sitten varsinaista tsäkkäräkkää ja sillä tiellä saikin kanttailla ihan kokorahalla.

Lysebotnessa totesimme että tämä onkin umpiperä eli täältä ai pääse ajamalla mihinkään. Huolellinen esivalmistelu reitinsuhteen tuotti siis jälleen yllätyksen. Eli tökättiin sormi kartalle ja todettiin että mennään tonne, ei sitten kuitenkaan jaksettu katsoa että pääseekö sieltä eteenpäin 😉

Lysebotnesta ajeltiin sit takaisin samoja mahtavia tsäkkäräkkäteitä joita sinne saavuimmekin.
Just ku rupes tsäkkäräkkä helpottaan ni mulla rupes etupyörä vipottaan, joten eiku tiensivuun tutkimaan tilannetta. Hitto eestä oli laakeri ulkostanu kuulat pitkin Norjalaista perinnemaisemaa. Koska olin särkeny oman puhelimeni jo aikasemmin ni Pekka sai ruveta soittelee läheisiin prätkäliikkeisiin, Pikainen soittokierros osoitti et laakeria ei olis saatavilla ja kaikki liikkeet meni jo tältpäivält kii.

Onneks lähelt löyty vuokrattava mökki tai siis talo jonka saimme todella edukkaaseen hintaan itsellemme tukikohdaksi parikspäiväks. Seuraavana aamuna otin suzukin etusen Pekan jammun tarakalle ja suhasin Bryneen jossa oli mukavan tuntuinen mopopaja. Liikkeen pitäjän soittokierros osoitti että laakerin saisi vasta huomiseksi ja koska nyt oli perjantai niin hän lupasi tulla lauantaina vielä asentamaankin sen laakerin. Todella hienoa!

Jätin suzukin vanteen Bryneen ja ajoun jammulla takas meidän mökille, missä Pekka olikin jo kunnon pikkuvaimon tapaan tehnyt ruuan valmiiksi. Toki tilannetta hieman synkensi se että Pekka pisti minut taas tiskaamaan.

Safkan jälkeen läksimme Pekan jammulla ajelemaan kohti Preikkestolenia. olikin todella mahtava paikka ja näköalat olivat todella upeet, kyllä kannatti se neljänkilometrin kävely ylöspäin pitkin kivikkoa.
Preikestolenilta löyty yks geokätkökin vaik ei mul ollu enää edes gepsiä millä ettiä 😉

Lauantai aamuna läksin ajelemaan jammulla pienes vesisatees kohti Bryneä hakemaan suzukin etusta takas.
Asennusten ja mökin luovutuksen jälkeen läksimme ajelemaan kohti etelää, sillä säätiedotuksen mukaan eteläs tuulee ja keskinorjas sataa. Totuus oli kuitenkin toinen sillä eteläs sekä tuuli että sato ja satokin ihan perkeleesti. Täs vaihees olinkin jo huomannu et mun takarengas on sateel liukkaampi ku suomen mieshiihtäjien sukset. Oli siin sitte ajamista norjalaisel ykskaistasel tsäkkäräkkätiel keskellä monsuunia ja saatanallista tuulta, just ku luulin ettei asiat enää huonommin vois olla ni näin tienreunas liikennemerkin joka kerto et tie on märkänä liukas. Perkele tais livetä suupielest. No oli siin se hyväpuoli et ku ajelee pintakaaasul pelkopersees et millo putoo rotkoon ni suzukin kulutus tippu melko pieneks eli kahdenkymmenen litran tankil pääsi 450 kilometriä ja se on pitkä matka tsäkkäräkäl keskel monsuunia hyvin öljytyl tiel.

Pitkän sateisen päivän kälkee päädyttiin jollekki pienelle karavan alueelle yöks joho laitettii pienet telttamme hirmusten isojen matkailuautojen väliin. Sunnuntai aamul päätettii et nyt lähetää Järvaan heittää fribaa kert Norjas sataa kokoajan. Eikä siin mitää E18 tie Kristiansandist pohjoseen on tylsää tietä joten matka eteni verkkasesti. Ku päästii ruotsinpuolelle ni pysähdyttii keittään kaffet pienelle uimarannalle. kaffien jälkee jatkettii matkaa aina yhtä tylsää E18:sta pitkin kunnes hieman ennen Karlstadia kesken mettätaipaleen Pekka yllättäen ajo tiensivuun. Hetken tutkittiin tilannetta ja huomattiin et perskeles nyt oli jammun takalaakeri levinny pitkin tietä. Eikun mopot mettään pitkin pientä metsäkonejälkeä ja leiri pystyyn, sillä nyt sunnuntaina ei olisi enään mitään tehtävissä paitti tuhota yks punkkupullo keskel ruotsalaista mettää 😉

Maanantai aamuna meillä oli jo valmis toimintatapamalli, eli Pekka läks suzukilla viemään jammun vannetta Karlstadiin laakerin vaihtoon ja minä jäin pitämään leiriä pystyssä. No nyt koitti minulle aika suorittaa eräänlainen hiljaisuuden retriitti keskel ruotsalaista mettää. Noin kolmen minuutin jälkeen alkoi hiljaisuus ja mietiskely ahdistaa joten päätin heitellä hieman itsekseni fribaa jota jaksoin tehdä noin viisi minuuttia, söin neljä mustikkaa jonka jälkeen kyllästyin siihenkin. Päätin letittää parran uudelleeen aikanikuluksi jolloin tapahtui jotain todella järkyttävää! Taisin jopa sanoa itsekseni ääneen että nyt mä oon niin kusessa! Nimittäin kuminauha katkesi kun koitin laittaa sitä letinpäähään, olin siis niin kusessa keskellä ruotsalaista metsää parta avoimena, onneks sain tehtyä solmun ja selvitettyä tuon hermoja kutkuttavan kriisin. Tuon kovan kriisin jälkeen olinkin jo ansainnut kunnon päikkärit sillä olinhan ollut jo yksin lähes 10 minuuttia. En kerennyt kunnolla edes nukahtaa kun Pekka jo tulikin takaisin uusittujen laakereidensa kanssa.
Leiri kasaan ja baanalle kohti tukholmaa. Matka oli tyldähköä ajamista tylsällä tiellä mitä nyt pienoinen ukkosmyrsky toi hieman vaihtelua tylsyyteen, onneks juuri ukkosmyrskyn alkessa näin jälleen liikennemerkin joka varoitti sateella liukkaasta tiestä ni ei tarvinnu taaskaan ajaa mitenkää rennosti.

Lopulta saavuimme Grislehamniin hyvissä ajoin että kerkesimme syödä pizzat ennen kun laivamme lähtisi kohti Eckeröä. Eckeröstä ajelimme yötämyöten Hummelvikkeniin jossa seuraava laivakyyti odottelikin meitä. Laiva tosin lähtisi vasta aamul kuudelta joten mentii sinne laivan salonkiin sohville maate. Tiistai meniki sit parin lossin jälkee kotia ajellessa. eli yhteenvetona vois sanoa et aika menee nopiaan ku on kivaa!

Tässä viel muutama kuva reissulta

Pärnu

Päätettiin Pekan kans viettää ajeluviikonloppu Pärnus. Perjantaina lautal yli ja keula kohti Pärnua. Tukikohdaks oli valittu Aleksandri bub josta huone varattu etukäteen.
Lauantai ajeltiin ja käytii katselemas Helmen luolia ja linnoja jonka jälkee pikkuteitä Latviaan ja bongailtii lisää linnanraunioita. Tie oli välil niin kinttupolkua et arvelutti mun yhdistelmän mahtuminen.

Sunnuntai aamun ajeltiinki sit räntäsatees Pärnusta Tallinnaan ja olenkin ruvennut etsimään mistä löytyis kolmen kilovatin kahvalämppärit ettei aina olis sormet jäässä. Tuossa muutama kuva reissulta

Kuvaa klikkaamalla pääsee tarkastelemaan ajoreittiä tarkemmin

parnu

Ergeme Castle




Ergeme Castle

Originally uploaded by nieppi


Lähdettiin ajelee itäänpäin heti aamupalan jälkeen, kahvalämppärit sai olla päällä kunnes saavuimme Helmen luolille ja linnalle. Luolat ja linnat katsottyamme päätimme lähteä kinttupolkuja pitkin Latviaan. Reitit ja maisemat oli hienoja eikä tarvinnu kylmästä kärsiä, jos on kylmä ni otetaa pienempi tie niin siinä kuskitkin lämpenee.
Päivävän ajelujen jälkeen takas Pärnuun ja ison pihvin kimppuun. Kiva päivä ja nyt on mukava olo kun mahakin on täysi

Sivuvaunu syysmiitti- 13

Suomen Sivuvaunuyhdistyksen pidettiin Sysmässä 27-29.9.2013
Ilmat suosivat ja jälleen oli mukava tavata sivarikuskeja.
Tässä muutama kuva tapahtumasta

Mopot

Kaisun ja Torstin mopot

Comete

Perämoottori

Kemi

Kemissä piti pysähtyä kaffelle kun tuli vastaan

GS-Miitti Saarijärvi

Olin varannu Perjantain lomaa että saisin ajella kokopäivän pikkuteitä kohti Saarijärvellä järjestettävää GS-Miittä.
Päivä ei todellakaan tuntunut pitkältä sillä sain ajella kauniin sään vallitessa pikkuteitä kauniissa maisemissa. Matkalle olin varannu geokätköjä jotka poimisin reitiltä, en kuitenkaan malttanut pysähtyä kätköilemaan kuin Pönttövuoren tunnelinsuulla. vaikutti sen verta erikoiselta paikalta että siihen oli hetkeks pysähdyttävä.
Tunneli oli keskeltä aivan jäässä ja jouduin vetäsemään sortuneen jäätikkölohkareikon läpi vauhdilla samalla toivoen että en kimpoile pitkin seiniä 😉

Miittipaikalle päästyäni mietin hetkisen että pitäiskö ottaa varaslähtö ja käydä viel ajamassa huominen punainen reitti läpi. Hirvittävän painostuksen ja uhkailun tuloksena päätin jättää lähtemättä ja keskityin lopuniltaa oluen nautiskeluun 😉

Lauantaina päästiinkin sitten tositoimiin ja lähdettiin reitille. Olin ajoteamin vetäjänä punaisessa 8 teamissa, ja alelinkin suu virneessä jononkeulilla ja välillä ei ollu vanhan sotaratsun renkaat ensinkään maassa. Tosin välillä harmitti kun katselin peileistä millaisessa pölypilvessä muut joutuivat ajamaan.
No se ilo lolppui lyhyeen sillä noin sadankilsan ajamisen jälkeen ajoin kiveen niin pahasti että sivuvaunun iskari meni poikki. Jouduin antamaan ryhmäni 9teamin mukaan ja ajelin koko letkan hännillä nilkuttaen.
No koska nyt ei ollut enään niin kovaa vauhtia niin kerkesin ajaessa ottamaan muutaman kuvankin.

Taukopaikalla sain iskarin sidottoa nippusiteillä ja irtohihnoilla siihenmalliin että sivuvaununkin pyörä rupesi jälleen pyörimään.

Tosin tätäkään iloa ei kestänyt kovin kauan sillä bemusssa jäi vaihde vitoselle ja siinävaiheessa ei auttanut kuin jättää lenkki kesken ja siirtyä suosiolla takas Summassaareen mahdollisimman suoraviivaisesti. Tässä viel reitti josta pystyy päättelemään missä jätin lenkin kesken. Sekä kokoreitti kotoota kotiin

Onneksi sain sovittua Ismon kanssa sunnuntaille että ajaisin Mäntsälään Ismon Boxer talliin ja jättäisin mustansurman sinne korjattavaksi ja saisin Ismolta pyörän lainaksi siksiaikaa että pääsen kotiin.
Pakko tunnustaa että kun ajelin Mäntsälästä kotiin perkeleellisessä vesisateessa niin ei harmittanut yhtään istua K-mallin bemun ison katteen suojassa.

Gessu-miitti oli mukava tapahtuma ja väki siellä mukavaa, joten saatan tuonne mennä tulevinakin vuosina.
Lisätään vyt viel että reissun kokonais saldo oli 1094 kilometriä
Tässä viel muutama kuva reissusta

Länsiuudenmaan Kuvasurauttelijat

Meillä oli tapaaminen Länsiuudenmaan kuvasurauttelijoiden kesken Lauantaina 12.5 Virkkalan ST-1 asemalla.
Oli mukava nähdä ihmisiä nimimerkkien takana, vaikka itselläni olikin pieni rajoite mukana enkä voinut viipyä kovin pitkään.

Seuraavaksi oli jo puhetta että josko ensikerralla hieman surauteltais ja ehkä yhdistettäis tapaamiseen makkaranpaistoa jollain laavupaikalla.

Kiitokset Patelle kurapyöräilijät tarrasta sekä äänten mittaamisesta, ja muille iso kiitos mukana olemisesta.

Sivarimiitti

Yllättäen mulle siunaantui vapaa viikonloppu, joten katselin hieman ympärille et mitäs sitä viikonloppuna touhuais.

Valkeakoskella oli näköjään “Sivarimiitti” Minä aattelin että sinnehän minä menen vänkäämän hippienkanssa asepalveluksesta.
Mitävielä!
Perille päästyäni totesin että eihän nämä mitään aseistakieltäytyjiä olekkaan, vaan sivuvaunumiehiä!
Tämäpäs sattui hyvin sillä minäkin olin liikkeellä sivuvunulla. Vastaanottoa ei voi moittia sillä heti saavuttuani käteen lyötiin likööriä kristallilasissa, joten tapahtuma alkoi mukavasti.
Jutusteltavaa riitti niin pitkälle iltaan että minullakin meni nukkumaanmenoaika molempina iltoina todella myöhäiseksi.
Lauantai päivän vietin ajellen Valkeakosken ympäristössä ja naapurikunnissa. Täytyy sanoa että kyllä tuoltasuunnalta löytyy melkoisen paljon mukavia sorateitä ajettavaksi.
lauantai-ilta jatkettiin siitä mihin perjantaina jäätiin ja tehtiinpä uusi saunomisen maailmanennätyskin, nimittäin kuinkamonta sivarikuskia mahtuu kolmenhengen saunaan. Voin vain todeta että monta meni 😉

Täs viel muutama kuva paikallaolleiden kalustosta.

Tästä alkaa tulla pahatapa.

image

Tälläkertaa tulin Pekan kotiin Kun issikka yllättäen sammu.
Kotipihas Kun kokeilin ni lähti taas niin nätisti käyntiin.
Olen tullu siihe tulokseen et tuo vaa vittuilee mulle.

Posted from WordPress for Android

Forssa Pick-Nick 2011 pyörät

Pakko myöntää et oli Forssas hienoja pyöriäki. Joitain oikein tosi hienoja.

Pekka

kävi mennäviikol esittelemässä tyköistuvaa ja sävysävyyn sointuvaa ajoasuaan. On tainnu vierailla jonku stailaajan puheilla….

Kuka muistaa mutiksen?

Tosta sitä päästeltiin Hyppyrän veljesten kanssa jammuilla niin että rapa roisku. Jonella oli muistaakseni , Kimmolla ja mulla .
Vaik Kimmon DT oli tos seuras se “mopo” ni Kimmo määräs kuitenki tahdin, voittipa viel Päitsinki sil DT:llä.

Nyt näyttäs Niittylammen vesi olevan senverta korkeella et tosta olis vaikee ajaa jopa iiceellä.

Talviralli 2011

Tässä muutama kuva Talvirallista jonka järjesti Two Pistons MC.

Tässäpä viel reitti jota ajeltiin

Lisäksi Bonuksena Pekan kuvaama video menomatkalta

http://www.youtube.com/watch?v=QMCDZn97hhc

Kyydissä

Olin Lauantaina Pekan kyydissä. Pelotti niin perkeleesti et pidin silmät kiinni. Otin pienen videon ni näin nyt itekki jälkikäteen et ei se niin pelottavaa ollukkaa.



Pystymettä 2010 Torronsuo

Pystymettään meno tapahtui perinteisesti pikkuteitä myöten.
, Ryde ja lähti kakstahti pörnystä huolimatta ajelemaan issikan peräs kohti Torronsuota. Olin etukäteen jälleen suunnitellu reitin jota mentiin.
Tässä viel reitti jota klikkaamalla pääsee tsuumailemaan.

Tässä viel pienimuotonen kuvakooste pystymettästä

Pystymetät joissa olen ollut, kartalla tässä alla

Kalkkipetteri

Käytii viikonloppuna Pekan kans ajelemassa. Mentii Lohjan suuntaan tarkotuksena käydä Kalkkipetterillä


Jotku oikopolut osottautu pikkasen liian vaativiks, joten ei auttanu ku kääntyä takas. Minä olisin kyl vielä jatkanu, mut ei jaksanu enää työntää…


Ei tarvita kuin pikkiriikkinen kivi/kuoppa yhdistelmä vesiesteen kera niin taas päästii työtöhommii.


on aina yhtä eksoottisen olonen mesta.


Pikku-A:kin nautiskeli meidän matkanteosta.


Kyllä, kultaseni. Ihan heti tuun kotiin. Tottakai käyn kaupassa matkalla…

Tässä viel reittiä


Skatanniemen tykkipatteri

Käytii Pekan ja Lassen kaa ajelulla tuos mennä viikol. Käytii kattomas Skatanniemen vanhaa tykkipatteria.
Skatanniemen oli osa Helsingin maa- ja merilinnoitusta ensimmäisen maailmansodan aikana.

Ei kovin kummonen paikka mut tulipaha käytyy.
Täältä lisätietoa tuost tykkipatterist

Kuvasurauttelu

Pohjolan kurapyöräilijöillä on sellainen mukava harrastus, kuin kuvasurauttelu.
Joku siis ajaa johonkin outoon mestaan ja ottaa valokuvan pyörästään siellä paikassa ja pistää sen esille.
Muut koittavat löytää paikan ja löydettyään ottavat kuvan omasta pyörästään samassa mestassa. Tämän jälkeen ovat oikeutettuja laittamaan jonkin uuden mestan muille etsittäväksi.

Koska on ihan oikea kurapyöräilijä niin hän houkutteli minut mukaan eräälle tällaiselle kuvajahdille. (Sanottakoon että minua oli hirmu vaikea suostutella mukaan)

Sovittiin treffit bembölen kahvituvalle, josta lähdettäisiin tuota tuntematonta paikkaa metsästämään.

Tiedossa oli että mesta on jossain ämmänsuon ympäristössä, mutta missä oli meille vielä arvoitus.

Ensin aateltiin että se on jossain siinä krossiradan ympäristössä ja ajelinpa minäkin iiiceellä sen krossiradan läpi. Radan takana olevia enskapolkujakin ajeltiin melko pitkälle, kunnes tuli vastaan iiceelle läpipääsemätön kivikko.

Ei muuta kuin sitkeesti kiertämään ämmänsuon ympäröiviä pikkuteitä kunnes lopulta mesta löytyi.
Kilometrejä kertyi Bembölestä vain noin 40 joten melkoisen monta mutkaa sattui meidän reitille.

kotimatkalle lähdettiin reippaasti erästä metsäpolkua seuraillen, mutta se tyssäsi polulle kaatuneeseen puunrunkoon. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja ajella hikkateitäpitkin.

Oikein oli mukava ajelu ja jos joku joskus oikein kovasti houkuttelee niin saatan lähteä uudelleenkin vastaavaan juttuun mukaan.

Täs viel reitti mitä ajeltiin:



Niin ja ympäristöihmisille tiedoks.
Kun Pekka ajeli mun perässä niin hän kertoi että savua tulee vain toisesta pakoputkesta. Eli olen puolittanut päästöni.
Koittakaapa ite puolittaa omat päästönne!

Tässä viel kuvia tuolta kuvasurauttelulta

Yamaha XTZ 660 Tenere

kävi eile näyttämässä uutta maansiirtokonettaan.
Pakko kyl myöntää et on se magee…

Alkaa olee huolestuttavan paljo noit isoja enskoja tos tuttavapiirissä.

Yamaha XJ 750

Sarjassa pistin tälläkertaa skannerin skannaamaan tällasta pyöräkuvaa. Tämä oli oikein mukava reissupyörä. Suoraansanottuna ihan pirunhyvä. Ei ikinä mitään vikaa ja oli hyvä ajettava vaikkakin luonteeltaan täysin väritön. Voisi jopa sanoa että moottoripyörämaailman tojotakorolla.

No tags for this post.

Yamaha Virago XV1100

Tällainenkin mulla joskus oli muutaman kuukauden. On paskin prätkä millä oon ajanu.
Tämän pyörän yhteydessä sanonta “jos ei se kulje niin kromaa se” kääntyy muotoon “jos ei sillä voi ajaa niin kromaa se”
No kuvassa kuitenkin poseeraa aika elviksenä viragon sitsillä

No tags for this post.