Suomen Sivuvaunuyhdistyksen syysmiitti pidettiin Sysmässä 27-29.9.2013
Ilmat suosivat ja jälleen oli mukava tavata sivarikuskeja.
Tässä muutama kuva tapahtumasta
Kaisun ja Torstin mopot
Kemissä piti pysähtyä kaffelle kun Pekka tuli vastaan
Olin varannu Perjantain lomaa että saisin ajella kokopäivän pikkuteitä kohti Saarijärvellä järjestettävää GS-Miittä.
Päivä ei todellakaan tuntunut pitkältä sillä sain ajella kauniin sään vallitessa pikkuteitä kauniissa maisemissa. Matkalle olin varannu geokätköjä jotka poimisin reitiltä, en kuitenkaan malttanut pysähtyä kätköilemaan kuin Pönttövuoren tunnelinsuulla. Tunneli vaikutti sen verta erikoiselta paikalta että siihen oli hetkeks pysähdyttävä.
Tunneli oli keskeltä aivan jäässä ja jouduin vetäsemään sortuneen jäätikkölohkareikon läpi vauhdilla samalla toivoen että en kimpoile pitkin seiniä 😉
Miittipaikalle päästyäni mietin hetkisen että pitäiskö ottaa varaslähtö ja käydä viel ajamassa huominen punainen reitti läpi. Hirvittävän painostuksen ja uhkailun tuloksena päätin jättää lähtemättä ja keskityin lopuniltaa oluen nautiskeluun 😉
Lauantaina päästiinkin sitten tositoimiin ja lähdettiin reitille. Olin ajoteamin vetäjänä punaisessa 8 teamissa, ja alelinkin suu virneessä jononkeulilla ja välillä ei ollu vanhan sotaratsun renkaat ensinkään maassa. Tosin välillä harmitti kun katselin peileistä millaisessa pölypilvessä muut joutuivat ajamaan.
No se ilo lolppui lyhyeen sillä noin sadankilsan ajamisen jälkeen ajoin kiveen niin pahasti että sivuvaunun iskari meni poikki. Jouduin antamaan ryhmäni 9teamin mukaan ja ajelin koko letkan hännillä nilkuttaen.
No koska nyt ei ollut enään niin kovaa vauhtia niin kerkesin ajaessa ottamaan muutaman kuvankin.
Taukopaikalla sain iskarin sidottoa nippusiteillä ja irtohihnoilla siihenmalliin että sivuvaununkin pyörä rupesi jälleen pyörimään.
Tosin tätäkään iloa ei kestänyt kovin kauan sillä bemusssa jäi vaihde vitoselle ja siinävaiheessa ei auttanut kuin jättää lenkki kesken ja siirtyä suosiolla takas Summassaareen mahdollisimman suoraviivaisesti. Tässä viel reitti josta pystyy päättelemään missä jätin lenkin kesken. Sekä kokoreitti kotoota kotiin
Onneksi sain sovittua Ismon kanssa sunnuntaille että ajaisin Mäntsälään Ismon Boxer talliin ja jättäisin mustansurman sinne korjattavaksi ja saisin Ismolta pyörän lainaksi siksiaikaa että pääsen kotiin.
Pakko tunnustaa että kun ajelin Mäntsälästä kotiin perkeleellisessä vesisateessa niin ei harmittanut yhtään istua K-mallin bemun ison katteen suojassa.
Gessu-miitti oli mukava tapahtuma ja väki siellä mukavaa, joten saatan tuonne mennä tulevinakin vuosina.
Lisätään vyt viel että reissun kokonais saldo oli 1094 kilometriä
Tässä viel muutama kuva reissusta
Meillä oli tapaaminen Länsiuudenmaan kuvasurauttelijoiden kesken Lauantaina 12.5 Virkkalan ST-1 asemalla.
Oli mukava nähdä ihmisiä nimimerkkien takana, vaikka itselläni olikin pieni rajoite mukana enkä voinut viipyä kovin pitkään.
Seuraavaksi oli jo puhetta että josko ensikerralla hieman surauteltais ja ehkä yhdistettäis tapaamiseen makkaranpaistoa jollain laavupaikalla.
Kiitokset Patelle kurapyöräilijät tarrasta sekä äänten mittaamisesta, ja muille iso kiitos mukana olemisesta.
Yllättäen mulle siunaantui vapaa viikonloppu, joten katselin hieman ympärille et mitäs sitä viikonloppuna touhuais.
Valkeakoskella oli näköjään ”Sivarimiitti” Minä aattelin että sinnehän minä menen vänkäämän hippienkanssa asepalveluksesta.
Mitävielä!
Perille päästyäni totesin että eihän nämä mitään aseistakieltäytyjiä olekkaan, vaan sivuvaunumiehiä!
Tämäpäs sattui hyvin sillä minäkin olin liikkeellä sivuvunulla. Vastaanottoa ei voi moittia sillä heti saavuttuani käteen lyötiin likööriä kristallilasissa, joten tapahtuma alkoi mukavasti.
Jutusteltavaa riitti niin pitkälle iltaan että minullakin meni nukkumaanmenoaika molempina iltoina todella myöhäiseksi.
Lauantai päivän vietin ajellen Valkeakosken ympäristössä ja naapurikunnissa. Täytyy sanoa että kyllä tuoltasuunnalta löytyy melkoisen paljon mukavia sorateitä ajettavaksi.
lauantai-ilta jatkettiin siitä mihin perjantaina jäätiin ja tehtiinpä uusi saunomisen maailmanennätyskin, nimittäin kuinkamonta sivarikuskia mahtuu kolmenhengen saunaan. Voin vain todeta että monta meni 😉
Täs viel muutama kuva paikallaolleiden kalustosta.
Tälläkertaa tulin Pekan hinauksessa kotiin Kun issikka yllättäen sammu.
Kotipihas Kun kokeilin ni lähti taas niin nätisti käyntiin.
Olen tullu siihe tulokseen et tuo vaa vittuilee mulle.
Posted from WordPress for Android
Pakko myöntää et oli Forssas hienoja pyöriäki. Joitain oikein tosi hienoja.
Pekka kävi mennäviikol esittelemässä tyköistuvaa ja sävysävyyn sointuvaa ajoasuaan. On tainnu Pekka vierailla jonku stailaajan puheilla….
Tosta sitä päästeltiin Hyppyrän veljesten kanssa jammuilla niin että rapa roisku. Jonella oli muistaakseni IT, Kimmolla DT ja mulla TT.
Vaik Kimmon DT oli tos seuras se ”mopo” ni Kimmo määräs kuitenki tahdin, voittipa viel Päitsinki sil DT:llä.
Nyt näyttäs Niittylammen vesi olevan senverta korkeella et tosta olis vaikee ajaa jopa iiceellä.
Tässä muutama kuva Talvirallista jonka järjesti Two Pistons MC.
Tässäpä viel reitti jota ajeltiin
Lisäksi Bonuksena Pekan kuvaama video menomatkalta
Olin Lauantaina Pekan kyydissä. Pelotti niin perkeleesti et pidin silmät kiinni. Otin pienen videon ni näin nyt itekki jälkikäteen et ei se niin pelottavaa ollukkaa.
Pystymettään meno tapahtui perinteisesti pikkuteitä myöten.
Pekka, Ryde ja Lasse lähti kakstahti pörnystä huolimatta ajelemaan issikan peräs kohti Torronsuota. Olin etukäteen jälleen suunnitellu reitin jota mentiin.
Tässä viel reitti jota klikkaamalla pääsee tsuumailemaan.
Tässä viel pienimuotonen kuvakooste pystymettästä
Pystymetät joissa olen ollut, kartalla tässä alla
Käytii viikonloppuna Pekan kans ajelemassa. Mentii Lohjan suuntaan tarkotuksena käydä Kalkkipetterillä
Tässä viel reittiä
Käytii Pekan ja Lassen kaa ajelulla tuos mennä viikol. Käytii kattomas Skatanniemen vanhaa tykkipatteria.
Skatanniemen tykkipatteri oli osa Helsingin maa- ja merilinnoitusta ensimmäisen maailmansodan aikana.
Ei kovin kummonen paikka mut tulipaha käytyy.
Täältä lisätietoa tuost tykkipatterist
Pohjolan kurapyöräilijöillä on sellainen mukava harrastus, kuin kuvasurauttelu.
Joku siis ajaa johonkin outoon mestaan ja ottaa valokuvan pyörästään siellä paikassa ja pistää sen esille.
Muut koittavat löytää paikan ja löydettyään ottavat kuvan omasta pyörästään samassa mestassa. Tämän jälkeen ovat oikeutettuja laittamaan jonkin uuden mestan muille etsittäväksi.
Koska Pekka on ihan oikea kurapyöräilijä niin hän houkutteli minut mukaan eräälle tällaiselle kuvajahdille. (Sanottakoon että minua oli hirmu vaikea suostutella mukaan)
Sovittiin treffit bembölen kahvituvalle, josta lähdettäisiin tuota tuntematonta paikkaa metsästämään.
Tiedossa oli että mesta on jossain ämmänsuon ympäristössä, mutta missä oli meille vielä arvoitus.
Ensin aateltiin että se on jossain siinä krossiradan ympäristössä ja ajelinpa minäkin sivuvaunu iiiceellä sen krossiradan läpi. Radan takana olevia enskapolkujakin ajeltiin melko pitkälle, kunnes tuli vastaan iiceelle läpipääsemätön kivikko.
Ei muuta kuin sitkeesti kiertämään ämmänsuon ympäröiviä pikkuteitä kunnes lopulta mesta löytyi.
Kilometrejä kertyi Bembölestä vain noin 40 joten melkoisen monta mutkaa sattui meidän reitille.
kotimatkalle lähdettiin reippaasti erästä metsäpolkua seuraillen, mutta se tyssäsi polulle kaatuneeseen puunrunkoon. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja ajella hikkateitäpitkin.
Oikein oli mukava ajelu ja jos joku joskus oikein kovasti houkuttelee niin saatan lähteä uudelleenkin vastaavaan juttuun mukaan.
Täs viel reitti mitä ajeltiin:
Niin ja ympäristöihmisille tiedoks.
Kun Pekka ajeli mun perässä niin hän kertoi että savua tulee vain toisesta pakoputkesta. Eli olen puolittanut päästöni.
Koittakaapa ite puolittaa omat päästönne!
Tässä viel kuvia tuolta kuvasurauttelulta
Pekka kävi eile näyttämässä uutta maansiirtokonettaan.
Pakko kyl myöntää et on se magee…
Alkaa olee huolestuttavan paljo noit isoja enskoja tos tuttavapiirissä.
Sarjassa albumien aarteita pistin tälläkertaa skannerin skannaamaan tällasta pyöräkuvaa. Tämä oli oikein mukava reissupyörä. Suoraansanottuna ihan pirunhyvä. Ei ikinä mitään vikaa ja oli hyvä ajettava vaikkakin luonteeltaan täysin väritön. Voisi jopa sanoa että moottoripyörämaailman tojotakorolla.
Tällainenkin mulla joskus oli muutaman kuukauden. On paskin prätkä millä oon ajanu.
Tämän pyörän yhteydessä sanonta ”jos ei se kulje niin kromaa se” kääntyy muotoon ”jos ei sillä voi ajaa niin kromaa se”
No kuvassa Kari kuitenkin poseeraa aika elviksenä viragon sitsillä
Kun ei kerta uusia kuvia tule otettua niin julkastaan näitä albumien aarteita.
Tällä pyörällä ajelin -91 Nordkappiin ja mikäs oli ajellessa kun oli hieno matkapyörä alla. Ongelmaksi matkalla muodostui tuo onneton 8 litran polttoainetankki, eli aina kun lapissa näki huoltiksen niin piti tankata.
Ajoasento oli verrattain letkeä kun tankkilaukku toimitti selkänojan virkaa, eikä joustot loppuneet kesken.
Kätevää että näissä vanhoissa kuvissa nuo exif-tiedot ovat näkyvissä niin ei tarvii arvailla milloin kuva on otettu.
