Takas kotona

Onneks aina voi soittaa isälle, joka rienti auttamaan esikoistaan hädässä.

Ei muutakuin issikka vaijerilla kiinni faijan matkailuauton perään ja nokka kohti Öbistä.

Matka ei ollu pitkä Sysmä-Upinniemi eikä fyysisesti raskas, mutta henkisesti äärettömän raskas.

Tällasta reittiä ajettiin. Menomatka oli yhtä juhlaa ja paluumatka kärsimystä,eli keskimääräisesti meni kohtalaisen hyvin.

This entry was posted in Mikälie höpinä, Reissussa and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *