Nyt sattumusten kautta kävi niin että pääsin koeajamaan Triumpin mukavan näppärää Streeet Twiniä.
Ensivaikutelma moposta tosiaankin oli että onpas näppärä. Pysty ja leveä ajoasento tekivät käsittelystä miellyttävän helppoa ja tällä onkin oikein mukava puikkelehtia kaupungin vilinässä tai kurvailla kesäisillä mutkateillä. Eikä tämä vierastanut edes maaseudun kelirikkoisia hiekkateitä, joissa ajaminen oli jopa yllättävänkin mukavan tuntuista johtuen pyörän keveydestä ja mukavan enskamaisesta ajoasennosta. Edes alla olevat katurenkaat eivät haitanneet rospuuttotiellä ajamista sillä twinin luistonesto piti huolen että mitään yllättävää ei päässyt tapahtumaan, tosin tämä samainen luistonesto esti ylimääräisen leikkimisen. Välillä tuntuikin kun yritti lähtä mutkasta hieman miehekkäämmin että mopon luonne kuolee alta pois tehden ajamisesta paikoin tylsähköä.
Pienellä mutkaisella pinnoitetiellä ajaminen sensijaan tuntui hauskalta ja tien pinnoitteessa olevien reikien pujoittelu oli hauskaa ja helppoa joten mopo tuntui olevan kotonaan tällaisilla teillä.
Toki parintunnin ajamisen jälkeen pyörän kovuus alkoi tuntua minun keski-ikäisessä takamuksessa eikä hiekkateiden nimismiehenkiharat tuntuneet enää oikein mukavilta.
Päätinkin kaffe ja tankkaustaukojen jälkeen siirtyä baanalle että kerkeisin kotiin vapun viettoon ennen pimeää.
Baanalla pystystä ja leveästä ajoasennosta olikin mukavuus poissa ja jonkinaikaa ejettuani huomasin haluavani jonkinlaista pientä tuulisuojaa eteeni jottei ajaminen tuntuisi niin tangoissa roikkumiselta. Muuten mopo pysyi hyvin ja vakaasti moottoritievauhdissa vaikka trumppa rupesikin tuntumaan pieneltä.
Poistuin baanalta ja ajelin pienenpiä teitäpitkin kotiin nautiskellen mutkista ja Vans&Hinesin tuottamista mukavan pehmeistä pakoäänistä.
Tässä oiva pyörä kaikille hipstereille, kyllä tällä kehtaa näyttäytyä mopotapaamisissa. Tämän kanssa ei tarvitse mittavaa motoristihistoriaa. Pyörän helposta käsiteltävyydestä johtuen ei tule niitä noloja läheltäpiti tilanteita kahviloiden pihoissa.