Laivapoika

Löysin vanhan merimiespassin lipastonlaatikosta ja erityisesti mua ilahduttaa tuossa tuo ammattinimike 😉
Jos olis ollu tyttö niin siinä varmaan lukis että Laivatyttö.

DSC_2538

Valokuvatorstai Harrastus

Valokuvatorstain haasteena tälläviikolla on Harrastus!

Mitenkä kiteyttää yhteen kuvaan mun harrastukset sillä olen geokätköilyä ja matkailua harrastava motoristi joka käy välillä heittelemässä frisbeetä.

Kuvassa ollaan etelänorjassa geokatköjä etsimässä moottoripyörällä ja ne frisbiitkin on mukana tuolla laukussa.

Prätkäjätkä meni talviunille!

Ja karavaanari heräsi jälleen…
Koska viimeviikolla parina-aamuna jopa Tampereen motari oli jäässä, niin päätin et nyt olis aika siirtyä jälleen karavaanariks.
No joo just tänäaamuna tiet ei kyl ollu jäässä…. ehkä? ei sitä autol niin huomaa. Läksin nyt kuitenki autol ja ainaki valokuvien ottaminen ajaessa on autolla paljo helpompaa ku prätkäl.

Tänää kulki!
Menin meinaan duunin jälkee Lempääläs fribaradalle ja heittelin parin pikkupojan kans muutaman kierroksen.
Mä olin niin Elvis siin seuras, niin Elvis. Paitti et jäbät oli niin nuoria ettei ne tienny Elviksest mitää, mut olin siis niin keekkiä ku vaa voi olla.
Heitto meinaan kulki todella hienosti ja teinkin elämäni ensimmäiset miinustulokset!. No joo joku vois pahantahtosesti sanoa et rata oli helppo, mut miinustulos mikä miinustulos 😉

tutkatalo

Koska pikkujäbät läks himaan ja ilta rupes tummumaan eikä tämä paikka vaikuttanu mitenkään epämiellyttävältä päätin että minä yövyn tässä. Auton kaapist löyty yks alekokki, eli kyl mun nyt kelpaa 😉

Ettäs kehtaavat!

Sissos! Kaks päivää olin ajamatta mopolla ni eikös rupee heti seittiä kerääntymään peilinvartee, Pakko varmaan tänää käydä pikkase tuulettamassa mopoa.

Bemaris tilanne on jo toivoton sillä se on seissy paikollaan jo reilun kuukauden.

Beemeriin tuli ongelmia kun bemun vaihelaatikko rupes kuulostaan ihan ducatin kytkimeltä ja kaikki ketkä on kuullu millasta kilinää ducatin avokytkin pitää nii pystyvät ymmärtämään ongelman vakavuuden. Uskoisin et sieltä on nyt joku laakeri totaalisen loppu. Niin ensinhän bemu sylki vaihelaatikon öljyt kardaanitunneliin ja sit alotti kilinän.
Nyt kaikki ketkä osaa/kykenee/haluaa tehdä bemun laatikkoremontin niin saavat ilmottautua allekirjottaneelle.

Hukkasin laukkuni!

Paitsi etten tiennyt sitä hukanneenikaan.

Homma meni suunilleen näin.
Ajelin iloisella mielin Bemböles kotiakohti kun puhelin soi. Koska kännykkä oli taskus en tienny kuka soitti enkä tunnistanu soittajaa. Puhelu meni näin

  • Tuntematon soittaja: Joku äijä löyti sun puhelimen ja soitti mulle.
  • Minä ajattelin mielessäni et hitto toi soittaja on pehmentäny aivonsa sienillä kun tollasia puhuu, vastasin kuitenkin asiallisesti: Anteeksi en kuullut!
  • Tuntematon soittaja: Joku äijä soitti mulle ja se on löytäny sun puhelimen.
  • Minä aattelin et ei kukaan pysty itseänsä tuohon kuntoo saattamaan sieniä syömällä, ton on täytyny vetää kärpässieniä suppona. Joten vastasin: Odota niin pysähdyn kun en kuule mitä sanot!
  • Kun olin pysähtyny sanoin et voitko toistaa mitä kerroit:
  • Tuntematon soittaja: Joku mies soitti mulle ja soi et on löytäny sun laukun ja soitti laukusta löytyneellä puhelimella mulle ja pyysi välittämään tiedon sulle?
  • Samalla huomasin ja sanoin puhelimeenki ääneen et: perkele! mun laukku on hävinny mopon tarakalta. Kysyin tuntemattomalta soittajalta et missä se laukku on?
  • Tuntematon soittaja: Soita siihen omaan puhelimees ja kysy?
  • Minä: Kirotun ovelaa! Kiitin ja suljin puhelimen

Tämän jälkeen soitin omaan duunipuhelimeeni joka siis oli siinä laukussa jonka olin kadottanut.

  • Tuntematon vastaaja: Haloo
  • Minä: Ari Niemelä hyvää päivää!
  • Tuntematon vastaaja: Päivää päivää. Tiedätkö minne soitit?
  • Minä: Tiedän kenelle soitin, mutta en tiedä minne soitin.
  • Tuntematon vastaaja: naurahdus
  • Minä: Soitin itselleni, mutta en kyllä varmasti itse vastannut

No tätä keskustelua jatkui tovin kunnes sovittiin että ajaisin Tuusulan perämetsiin laukkuani hakemaan. Tässä oli siis käynyt siten että olin tohkeissani lähtenyt Tampereelta ajamaan kotiakohti, niin olin heittänyt laukun mopon takapenkille ja unohtanut sitoa sen kiinni!
No oikeesti noin voi käydä 😉
Merkilliseksi jutun tekee se että mies kertoi löytäneensä laukun Riihimäeltä moottoritieltä. Ja koska laukku oli näyttänyt muotonsa säilyttäneeltä ja ehjältä päätti hän pysähtyä baananlaitaan ja noukki laukun kyytiinsä.

Onneksi sattui kohdalle utelias, ystävällinen ja rehellinen lajitoveri joka soitti laukusta löytyneellä puhelimella sattumanvaraiseen puhelimesta löytyneeseen numeroon ja pyysi välittämään tiedon puhelimen omistajalle laukun löytymisestä.
Mahtavaa että löytyy tuollaisia ihmisiä. Kiitoksia oikein isosti!
Laukussa kuitenkin oli mun vaihtovaatteiden lisäksi Kamera sekä pari objektiiviä kannettava tietokone ja nippu muun duunipapereita.
Kaikki pysyi ehjänä vaikka laukku oli pudonnu motarille Riihimäellä, eli voi suositella Krauserin ”pehmeää” takalaukkua kaikille.

En vain oikein osaa uskoa että laukku on pysyny siinä mun seläntakana takapenkillä Tampereelta Riihimäelle! Siis sata kilometriä ennenkuin tippui. Ja hyvä tuuri ettei mikää takana ajanut rekka ollut jyrännyt laukkua, vaan se oli pysynyt täysin ehjänä.

Pysähdyin järvenrantaan Tuusulasta lähdettyäni katsomaan että kuka mulle oli soittanut laukusta. Sehän oli Toni!
Kiitoksia Toni viestin välittämisestä. Mutta älä enää Toni ota noit sieniä, ne tekee susta jotenkin vaikeesti ymmärrettävän

Lämpötila +0

Tänää olikin aamulla mittaris +0, eli selkeesti lämpimän puolella joten lähdin mopolla duuniin.
Tosin annoin hieman periksi ja laitoin pitkät kalsarit ajopuvun alle. Piti tehdä toinenkin myönnytys, eli kypärän päällä oleva ilmastointiräppänä piti sulkea. Muuten oli kyllä oikein hyvä keli ajella Tampereelle, sai kahvalämppäreistäkin täyden hyödyn kun ei tarvinnu otetta irrottaa tervehtiäkseen vastaantulevia kanssamotoristeja. No vanha mopopoikien sanontahan meneekin et mielummin kylmää kuin märkää.

Tuli tuossa ajaessa mieleen kun olen nyt pimeälläkin melko paljon ajellut että alkaa nämä Suomalaiset rekkakuskit ajokkeineen muistuttaa Bangladeshilaisia lajitovereitansa, alkaa olla sen sortin joulukuusia osa noista rekoista. No joillekkin ei pelkka wunderbaum riitä 😉

Buldog

Olen täs pikkasen fundeerannu et tuollanen vois olla mun tuleva katuenska.

En tosin ole tuollasella ikinä ajanu, mut oon aatellu et tuo vois olla mukava yksinkertasella tekniikalla varustettu ikiliikkuja.
Tuohonku vaihtaa pikkase leveemmän stongan ni uskoisin et olis mun käyttöö juuri sopiva peli.
Kardaanivetoisena huoleton ja kun tuossa viel on 17 vanteet ni karkeampaa rengastakin olisi mukavasti saatevilla.

Saattas olla mukava peli pysty ajoasento ja leveemmäl stongat käsittely olisi suorastaan mahdottoman helppoa metsäpoluilla verrattuna tähä nykyisee Suzukiin.

Cavalcade

Tää piti nyt oikeastaan pistää tänne ihan nostalgiasyistä.
Tämä oli Cafeporkkalan ajokauden päättäjäisissä. Näitä näkyy melko harvoin liikenteessä

Aikoinaan öbiksessä oli nuori kikkarapää joka myös tuollaisella ajeli