Wish I Could Fly Like Superman

Hitto et kulki mun matala tuulitunnelitestattu täsmäinstrumentti vauhdikkaasti Tampereelle aamulla.
Kuuntelin meinaan kaikkien aikojen parasta Discobiisiä ikinä!
Kaikki minun sukupolven edustajat varmaan muistaa tuon ihanan ajan jolloin vedettiin valkoiset housut jalkaan (joissa oli valtavan leveät lahkeet) ja mentiin discoon jossa DeeJiinä oli itse Tapani Ripatti. Siellä sitten vääntelehdittiin kirkkaasi välkkyvän pallon alla ihan kuin olisi tehnyt valtavan kipeetä.
(ja kylläkai se kipeetä tekikin oli se ruska senverran pahaa)

No yhtäkaikki tänään siis kuuntelin duunimatkalla Kinksiä joka on tehnyt kaikkeinaikojen parhaan discobiisin ikinä, eli siis tämän

Olin duunimatkalla kuin Pirkko Liinamaa ja tanssin ajaessani töihin.
Ja kylläpä se matka tuntuikin lyhyeltä..

Mopo seisomaan

Taidan luovuttaa ja pistää mopon seisomaan. Eli en aja mopolla enää tänävuonna ainakaa marraskuussa. Ellen satu jäämään huomenna kotio ja jos on aurinkoista…


No tänään kuitenki oli pakko käydä pikkase ajelemassa ku oli niin kaunis keli

Viikonkuva 49/2015

Aivan järkyttävä tapahtuma on kohdannut Öbistä. Öbis tuo rauhallinen lintukoto suomemenlahden kultarannikolla ei luultavasti enään ikinä tule ennelleen tämän järkyttävän tapahtuman jälkeen.

Tässä silminnäkijän kertomaa tapahtuneesta. (ääni muutettu jotta silminnäkijää ei tunnistettaisi)
Se oli jotain aivan kauheaa. Ihankuin trombi, tornado ja hurriganes olisivat mitelleet voimia saaden aikaan hirvittävää tuhoa. Isännän leikkuupuimurikin lensi aina Inkooseen asti kun tornaado esitteli voimiaan. Ikävä kyllä viljat jäävät nyt puimatta sillä Markus Grönholm kerkesi rekisteröidä isännän puimurin omiin nimiinsä, väittäen että hän on ameriikasta tänne tuonut lentävät puimurit.

Hetkenaikaa näytti aivan siltä että trombi ja hurriganes joutuisivat tornaadolle nöyrtymään, kunnes hurriganes menetti hermonsa ja Remu rupesi hurjan pannujen paukutuksen säestyksellä karjumaan että nyt vittu getoon peipi getoon.
Tässä tykityksessä joutuivat trombi ja tornaadokin jo perääntymään.

Silminnäkijämme jatkaa. Tilanteen selvittyä ja tomun laskeudettua kuului vienoa kitarointia ja hentoinen ääni kun Cisse häkkinen aloitti I will Stayn laulamisen.

Ei minua se puimuri harmita, sehän oli jo vanhakin. Jatkoi silminnäkijämme. Mutta mihin meidän nuoret nyt kokoontuu kun tuossa luonnonvoimien mittelössä kaatui tuo nuorisotila, Tuleeko kunta nyt apuun.
Silminnäkijämme ei saa enään sanaa suustaan sillä hän on niin järkyttynyt. Silminnäkijämme poistuu paikalta henkisesti hyvin epävakaana sanoen että hän menee istumaan suljetun koulun portaille ja kuvittelee että Densolla on treenit juhlasalissa.

Toimituksemme jää seuraamaan tilannetta kuinka kunta reagoi tähän järkyttävään tilanteeseen, jääkö Öbiksen nuoriso ilman nuorisotilaa….

Ajoin kolarin!

Paitsi etten tiennyt sitä ajaneenikaan!
Perke ei uskois et tälleen voi edes käydä. Homma meni siis suunnilleen näin.
Läksin duunista ajelemaan kotiappäin ja pysähyin Parolaan heittelemään fribaa ennen pimeän tuloa ja tein siellä uuden henkilökohtasen ennätyksen.

Parola

Lähdin siis Parolasta jatkamaan matkaa todella hyväntuulisena, mutta en päässyt pitkällekkään kun puhelimeni soi.

Minä: Ari Niemelä, kuinka voin auttaa
Tuntematon soittaja: Tampereen poliisista päivää! (Soittaja kyllä esitteli itsensä, mutta jääköön hänen nimi nyt mainitsematta)
Minä:(Ensimmäisenä ajattelin että joku koittaa vedättää minua joten vastasin että:) Sepäs sattui sillä minä olen Malmin poliisista
Tuntematon soittaja:Mutta minä olen oikeasti Tampereen poliisista. Oletko tänään ajanut Tampereella matkailuautolla jonka rekisterinumero on XXX-XXX
Minä: Olen kyllä ajanut, mutta olen nyt Hämeenlinnasssa.
Tuntematon soittaja:Olet ajanut kolarin noin kello 14:45 ja poistunut paikalta pysähtymättä.
Minä:En ole, olisin kyllä huomannut jos olisin törmännyt johonkin
Tuntematon soittaja:Kyllä olet, paikalla oli silminnäkijöitä jotka ottivat rekisterinumerosi ylös ja ilmoittivat poliisille!

No tätä väittelyä kesti tovin kunnes lopulta sanoin että olenhan minä sit varmaan kolarin ajanut jos kerta ihmiset ovat minut oikein nähneet. Annoin poliisille luvan luovuttaa yhteistietoni kolarin toiselle osapuolelle, jolta meni kuulemma koko kylki rikki!

No kotona koitin pimeessä katsella että onko minun urheilullisessa täsmäinstrumentissa jälkiä kolarista ja olihan siinä


Lokasuojanreunasta on nasta irronnut!

No huomenna pitänee soittaa vakuutusyhtiöön, mitenhän sekin puhelu menee?
Jotenkin näin: Rakas vakuutusyhtiön täti! soitan sinulle sillä olen ajanut eilen kolarin, mutta en tiedä missä enkä kenen kanssa. Autostani on irronnut neppari ja poliisin mukaan vastapuolella on koko kylki paskana!

En ymmärrä miten mulle voi aina sattua tällasta, luulis nyt et jos ajan kolarin ni huomaisin sen itekki?
No pitää huomenna mennä valosaan aikaan tutkimaan vaurioita, kun ei tuol pimeessä paskasesta autosta erottanu muuta kuin ton puuttuvan nastan

Tampere

No nyt kun olen täällä Tampereella jo jonkunaikaa viettänyt niin päätin hieman katsella kaupunkia tänään.
Läksin siis duuninjälkeen käppäilemään kaupungille ja en voinut olla vertailematta näkemääni erääseen toiseen suurkaupunnkiin jossa olen viimeaikoina vieraillu, nimittäin Someroon.
Molemmissa kaupungeissa on huomattavissa samoja piirteitä.
Keskustan liepeiltä löytyy molemmista kaupungeista tyhjää liiketilaa. Kaupungilla parveilee joutavia ihmisiä niin ettei meinaa sekaan mahtua, paitti et Somerolla niitä on vaa neljä joista kerralla näkyvissä kolme.
Molemmis kaupungeis ajaa autoja eestaas iha hitoksee, paitti et Somerol ne on ne kolme autoo jotka ajaa sitä samaa katua eestaas.

Mutta on erojakin, nimittäin Kukkakauppoja on Somerolla enemmän. Ilmeisesti Tampereella ei ole tapana kukilla ihmisiä ilahduttaa?
Lisäksi Tampereelta puuttuu katukuvasta traktorit kokonaan? Tästä tulee väkisinkin mieleen että eikö täällä ole nuorisoa ensinkään kun ei yhtää traktoria pyöri kadulla rallia. Ettein vaan olis ukkoutumassa koko Tampere kun ei nuorisoa näy missään.

Kävi kaupungilla hassusti, sillä eräs tyttö noustessaan bussiin kadulta hihkaisi minulle Oikein leveästi hymyillen ”Moi nieppi!”. Koska en tyttöä tunnistanut niin moikkasin vain hölmistyneenä takaisin. Samalla mietin että miksi hän niin leveästi hymyili? Ajattelin että kysyn seuraavalta vastaantulijalta että näytänkö jotenkin erityisen hyvältä.
En kuitenkaan uskaltanut kysyä, sillä seuraava vastaantulija näytti aivan Galina Kulakovan ja Juha Miedon aviottomalta pojalta josta on leikattu nainen neuvostolipusta löytyvillä työkaluilla.

Tästä järkyttyneenä päätin että nyt on ihan liikaa ihmiskontakteja tällepäivälle ja päätin lähteä yöksi jonnekkin missä en näkisi enään ketään, joten läksin autolla kaupungin ulkopuolelle ison kauppakeskuksen parkkikselle joka oli tyhjä näin arki-iltana.

Ihan vain vinkiksi täälläpäin liikkuville karavaanareille jotka ovat pikaista yöpaikkaa vailla, niin ideaparkin pihassa on ilmaisia sähköpaikkoja karavaanareille tarjolla!

Loppuillan meinasin viihdyttää itseäni katsomalla Netflixista mielenkiintoisen dokumetin, joka kertoo suuresta sankarista joka on pelastanut maailmanrauhan menneisyydessä ja tulevaisuudessa jo useaan kertaan. Nimittäin katson henkilödokumentin herrasta nimeltään Kapteeni Ameriikka

Laitoin dokkarin kunniaks oikein Ameriikkastetsonin päähän ja kuvittelen että se olen minä joka sitä maailmaa olen pelastamassa.