Kirje kotiin

Kirjoitan ensimmäistä kertaa täältä vankilasta, sillä et ole vastannut aikaisempiin kirjeisiini.
Olen oikeastaan kotiutunut tänne melko hyvin ja pystyin salaamaan pampuilta lukihäiriöni ja pääsin vankilan kilpitehtaalle töihin oikolukijaksi.

Meillä oli oikein mukava viimeviikko sillä meille kävi esiintymässä Kalingradilainen tanssiryhmä, lisäksi tanssitytöt viettivät aikaa meidän vankien kanssa.
Tosin minusta tuntuu että meillä kaikilla vangeilla on nyt tuo tipuri.

Ai että!

Koska oli niin kaunis ilma ni päätin lähtä duunist ajelee pikkase aikasemmin kotiappäin. Matkal toki päätin käydä kutalan kasinolla ku siel oli taas mopopoikien maanantai tapaaminen. Melko mukavasti sitä väkeä sinne kertyikin.

Aina ku luulee et alkaa olla koluttu Tampere – Öbis väliltä kaikki reitit ni löytyy uusia mukavia teitä ajettavaks. Nyt löytyki oikee mukavaa hiekkatiebaanaa mis oli oikee reiluja korkeuseroja ja mahtavia maisemia.

Oikee ku oikasin ni kerkesinki kotiinki hyvis ajoin yhdeksäks 😉

Mauno Koivisto

Manu oli eka pressa jota minä olen päässy äänestään. Nyt oli Manun kunniaks tehty niin hieno graffitti että piti oikee pysähtyy Pikku-A:n kans kattelee.

Kun oltii lähös jatkaa matkaa ni bemaripas ei lähtentkää käyntii. No melko pian huomasin et tollane mikälie pikkuosa oli irronnu.

Tuossa ei onneks nokka kauan tuhissu kun kiinnitin sen takas.
Pikku-Aa:sta oli kovasti apua remontissa kun hän pysy kiltitsti kokoajan poissa tieltä.
No herätettyäni Axelin päästii taas jatkaa matkaa.

Kawasaki zrx1200r

Kävin vaihtamassa Suzukiin takarenkaan. Olikin jo aika, sillä olin ajanut entisellä jo reilu 44 tuhatta kilometriä.
Renkaan vaihdon aikana päätin et meen kattelee naapuriliikkees olevii myytäviä mopoja. Kävelin liikkeeseen sisää, mut siel tuli Pekka vastaan ja mä en jaksant katella sitä vanhaa hapannaamaa joten läksin takasi pihalle.

Pihalla tuli Iibu vastaa poikansa kanssa. He olivat lähös koeajolle jumalattoman isol bemaril sellasen jos on kolmehuonetta keittiö, kylpyhuone, kellari ja pakki.

Minä taasen lupasin vahtii Iibun Kawasakia sen aikaa ku he ajelevat bemaril.
Samantien ku Iibu hävis näkyvistä pistin Kawasakin tulille ja läksin ajelulle. Aattelin et meen lentokentälle kokeilee ni saan kiihytellä kunnolla.

Kawasaki oli oikee mukava ajella ja ajoasento oli mukavan pysty ja levee, jarrut oli todella miellyttävät ja mopo pysähty kovemmastaki vauhdista mallikkaasti. Oikein mukava mopo mutkateillä kurvailuun.

No lentokentäl huomasin et siel ei vissii saa ajella ku sekuritaksen ja Finavian autot seuras mua vilkut päällä ja meinasin jäähä yhen laskeutuvan lentokoneen alle.

Päätin kiihyttää oikee kunnolla ettei sekuritaksen miehet saa mua kii, onneks ei ole oma mopo ni ne ei pysty mua jäljittää mitenkää.

Samalla ku ohitin nousukiidos olevan lentokoneen ni meno muuttu hieman huteraks ja olisin kaivannu pientä tuulisuojaa eteeni. Ohjaustangost piti puristaa jo oikee tosissaa et pysy kyydis.

Päätinki ajella äkkii takas ennenku Iibu huomaa mitää.

Nii ja Jari jos poliisit, sekuritas tai finavia soittelee ja kyselee jotain ni en tiä yhtää mist ne puhuu!

Kymppitonni täynnä

Nyt näytti tulleen 10000 kilometriä täyteen moottoripyörällä tälle kesälle. Mistäkö tiedän? No siitä että nollasin navin sillo ku otin mopot liikenteesee ja olen sitä pitäny aina siinä mopossa millä ajan. 

Niin ja koska absilla sai mobiilitankkaaja kahvin ilmasiks ni nyt on juhlan aika siitäkin huolimatta että en saanu ruinattua munkkia samaan hintaan. 

Moto Guzzi Cafe Racer

No nyt löyty Haltialasta sellainen vehje et ohikulkijat saattoivat huomata kuinka jopa foliohatuntien ankeuttajalla käväisi pieni hymynkare naamalla.

Toki se saattoi näyttää ymmärtämättömien mielestä juurikin sellaiselta ilmeeltä kun normi ihminen istahtaa kaktuksen päälle. Mutta tämän ankeuttajan tuntien niin kyllä se selvästi hymy oli, suorastaan valtavan leveä hymy.

On se hieno vierestä seurata kun vanha mies jaksaa vielä tuolleen innostua jostakin…