Aina välillä Axel yllättää ja vastaa myöntävästi kun pyydän häntä poseeraamaan minulle.
Olen lueskellut oikeiden valokuvaajien blogeista erillaisista studioprojekteista, miten siellä pitää seinät maalata ja kuinkapaljon tarvitaan salamoita että potretit onnistuvat ym jutskaa.
Itsellänikin on salamia niin että niillä pienen varastohuoneen täyttäisi, mutta päätin mennä eri linjoilla kuin oikeat valokuvaajat.
Istutuin Pikku-A:n ikkunan viereen ja vähänaikaa vetelin verhoja ja asettelin heijastimia ja otin parit potretit ilman yhtään salamaa…
No minä en olekkaan oikea valokuvaaja vaan välinekohkaaja…