Pirunvuori

Veteraanirallista kotiinpäin ajaessani päätin käydä katsastamassa Pirunvuoren.
Pirunvuori sijaitsee Sastamalassa Ellivuoren hotellin kupeessa.
Hotellilta on opasteet vuorelle sekä pirunluolalle.
Paikalla ei ole varsinaista ajokieltoa, mitänyt jossa lukee että hiihtoreitti.
Koska kesä oli varsin vähäluminen niin päätin ajella hiihtouraa pitkin issikalla niin pitkälle kuin päsisin.
Pääsinkin melko pitkälle, sillä pääsin pirunlinnalle joka on joku rekenneltu matkailumaja entiä?
Vielä jouduin patikoimaan noin 300 sataa metriä ennenkuin pääsin pirunvuoren huipulle, josta olikin melkoiset näköalat. Siis olisi ollut ellei venäjän savut peittäisi näkyvyyttä. Näköalatasanteen alapuolella sijaitsi varsinainen Pirunluola, joka näytti niin epäilyttävältä että en sinne sisään lähtenyt. Tyydyin siis katselemaan viereltä ja astelemaan uljaan kiviportin läpi.
Paikka siis on hyvinkin kivikkoista ja lohkareista.
Hyvinkin näkemisen arvoinen paikka.
Ohessa muutama kuva pirunvuorelta

Jäätii rannalle ruikuttaan ;(

Onnistuin sitte hävittämään lompakkoni. Siellä oli tietty kaikki kortit sun muut sisäl, varmuuden vuoks koko perheen kalakortit oli mun lompakos.
No positiivista täs on et nythä ne kätevästi hävis kaikki kerral, ei tarvii niit yksitelle hukata.
Tänään piti lähtä Tykkimäkeen poikien kans, mut ei lähetä. Eipä pojat olis sinne varmaan halunnukkaa lähtä.
Piti viel tehä vaik mitä kivaa kun lomaakin olis pariviikkoon jäljellä, mut vietän nyt tän loppuloman uusimalla noit kaikenmaailman kortteja.

No eile kuitenki lohdutin itseäni ja ostin uuden navikaattorin, velaks tietty ku rahaa en saa mistää ilman pankkikorttia.

P. Ei muute tänää vituta enää yhtää niinpaljo ku eile

Sports car breakfast club

Tuli eilen yllättäen Vettiksen kans puheeks et jos käytäs Sports car breakfast club tapaamisessa Moottorikahvilassa Paippisissa.
No koska mul ei ollu nukkumista kummempaa tekemistä aamul, sinnehän sitä oli mentävä.
Issikka ja Vespa oli itseoikeutetusti parkkeerattu niinsanotusti paraatipaikalle kyseisessä tapahtumassa.
Täs viel muutama kuva tuolta…

Kuvasurauttelu

Pohjolan kurapyöräilijöillä on sellainen mukava harrastus, kuin kuvasurauttelu.
Joku siis ajaa johonkin outoon mestaan ja ottaa valokuvan pyörästään siellä paikassa ja pistää sen esille.
Muut koittavat löytää paikan ja löydettyään ottavat kuvan omasta pyörästään samassa mestassa. Tämän jälkeen ovat oikeutettuja laittamaan jonkin uuden mestan muille etsittäväksi.

Koska Pekka on ihan oikea kurapyöräilijä niin hän houkutteli minut mukaan eräälle tällaiselle kuvajahdille. (Sanottakoon että minua oli hirmu vaikea suostutella mukaan)

Sovittiin treffit bembölen kahvituvalle, josta lähdettäisiin tuota tuntematonta paikkaa metsästämään.

Tiedossa oli että mesta on jossain ämmänsuon ympäristössä, mutta missä oli meille vielä arvoitus.

Ensin aateltiin että se on jossain siinä krossiradan ympäristössä ja ajelinpa minäkin sivuvaunu iiiceellä sen krossiradan läpi. Radan takana olevia enskapolkujakin ajeltiin melko pitkälle, kunnes tuli vastaan iiceelle läpipääsemätön kivikko.

Ei muuta kuin sitkeesti kiertämään ämmänsuon ympäröiviä pikkuteitä kunnes lopulta mesta löytyi.
Kilometrejä kertyi Bembölestä vain noin 40 joten melkoisen monta mutkaa sattui meidän reitille.

kotimatkalle lähdettiin reippaasti erästä metsäpolkua seuraillen, mutta se tyssäsi polulle kaatuneeseen puunrunkoon. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja ajella hikkateitäpitkin.

Oikein oli mukava ajelu ja jos joku joskus oikein kovasti houkuttelee niin saatan lähteä uudelleenkin vastaavaan juttuun mukaan.

Täs viel reitti mitä ajeltiin:



Niin ja ympäristöihmisille tiedoks.
Kun Pekka ajeli mun perässä niin hän kertoi että savua tulee vain toisesta pakoputkesta. Eli olen puolittanut päästöni.
Koittakaapa ite puolittaa omat päästönne!

Tässä viel kuvia tuolta kuvasurauttelulta

Sunnuntaiajelu

Sunnuntaina oli vallan mahdottoman hyvä ilma. Joten päätin käydä tekemäs pienen iltalenkin issikalla.
Ajelin jälleen mahtavan upeita pieniä teitä pitkin, Välillä oli päällyste ja toisinaan oli hiekkapinta.
Välillä tie oli jopa kasvanut umpeen, mutta siellä pystyi issikalla vielä puikkelehtimaan keskellä vitikkoa.
Yllättävää oli myös pitkän korpitaipaleen jälkeen tielle vedetty puomi. Onneksi puomin pystyi vetämään paikoiltaan ettei tarvinnut takaisin kääntyä. Laitoin puomin takas paikoilleen kun olin saanut pyörän puomin toisellepuolen.

Matkalle mahtui monen näköistä maisemaa. Oli myllyjä, hylättyjä taloja sekä umpeen kasvaneita teitä.
Ajelun taitepisteessä käväisin katsomassa Talvian Hiidenkirnuja
Tällaista reittiä ajelin




Kuvaa klikkaamalla pääsee tsuumailemaan reittiä. Sieltä löytyy mielenkiintoisia pätkiä ainakin kaikille kurapyöräilijöille.

Tässä alla viel kuvia tuolta sunnuntaiajelulta.