Viikonkuva 35/2018
Kaiken näkösiä rakennelmia
Kaiken näkösiä rakennelmia sitä löytyyki tuolta oikopolkujen varsilta. tämä ilmeisesti ei ole ollut enään vuosiin käytössä, tai jos on ollut käytössä niin sitä on käytetty varsin säästeliäästi.
Koiralatu
Koska kesä on ollut hyvinkin vähäluminen niin uskaltauduin kiertämään tuon puomin ja ajelin ilman koiraa ja ilman suksia eteenpäin.
Ei näkynyt enää Vehkosen Pekkaa tällä crossiradalla, eipä silti ei täällä näkynyt muitakaan. ei taida olla enään nykyään käytössä tämä Petikon rata
Geocache GCXZJ3 – Hoorikki MX
Iltalenkki
Käytii jälleen Hollen kans pikkase ajelulla. Ei menty pitkälle, mut reitit oli mielenkiintosia.
Päivän saldo oli yks kytkinvaijeri kun multa katkes vaijeri vitikos sekä yks kytkinkahva ku koivu tuli liian liki Hollea.
Mutta selvittii hyvin eikä tuosta jääny kuin pienet painajaiset Hollelle ensyöks 😉
Pikkase lipsuttii asvaltilta metsäteiden puolelle.
Täs viel reitti

Mainontaa
Hal-anturi
Sumuisena maanantaiaamuna keskelle käymättömiä korpimaita sanoi bemarin hal-anturi sopimuksen irti. Tai siis en viel sillo tienny et se oli Hal-anturi kun hajos.
Pikainen tarkastus tulppa irti ja starttia, ei kipunaa.
Seuraavaks ruiskutussuutin irti ja starttia, ei ruiskuta mitään. Peli on selvä Hal-anturi on siis paskana. Eiku puhelin kätee ja soittelee hinuria paikalle.
Mopo hinurin kyytii ja sit eiku Biketeam tampere osotteeks. Eipä ollu osaa hyllyssä joten sellanen tilattiin. Ei ollu aikaa etsiskellä korvaavia osia vaan otinn sen sikakalliin BMW alkuperäisosan.
No nyt mulla on mopossa yksi osa jolla on kahden vuoden takuu 😉
Viikonkuva 19/2018
Triumph Street Twin
Nyt sattumusten kautta kävi niin että pääsin koeajamaan Triumpin mukavan näppärää Streeet Twiniä.
Ensivaikutelma moposta tosiaankin oli että onpas näppärä. Pysty ja leveä ajoasento tekivät käsittelystä miellyttävän helppoa ja tällä onkin oikein mukava puikkelehtia kaupungin vilinässä tai kurvailla kesäisillä mutkateillä. Eikä tämä vierastanut edes maaseudun kelirikkoisia hiekkateitä, joissa ajaminen oli jopa yllättävänkin mukavan tuntuista johtuen pyörän keveydestä ja mukavan enskamaisesta ajoasennosta. Edes alla olevat katurenkaat eivät haitanneet rospuuttotiellä ajamista sillä twinin luistonesto piti huolen että mitään yllättävää ei päässyt tapahtumaan, tosin tämä samainen luistonesto esti ylimääräisen leikkimisen. Välillä tuntuikin kun yritti lähtä mutkasta hieman miehekkäämmin että mopon luonne kuolee alta pois tehden ajamisesta paikoin tylsähköä.
Pienellä mutkaisella pinnoitetiellä ajaminen sensijaan tuntui hauskalta ja tien pinnoitteessa olevien reikien pujoittelu oli hauskaa ja helppoa joten mopo tuntui olevan kotonaan tällaisilla teillä.
Toki parintunnin ajamisen jälkeen pyörän kovuus alkoi tuntua minun keski-ikäisessä takamuksessa eikä hiekkateiden nimismiehenkiharat tuntuneet enää oikein mukavilta.
Päätinkin kaffe ja tankkaustaukojen jälkeen siirtyä baanalle että kerkeisin kotiin vapun viettoon ennen pimeää.
Baanalla pystystä ja leveästä ajoasennosta olikin mukavuus poissa ja jonkinaikaa ejettuani huomasin haluavani jonkinlaista pientä tuulisuojaa eteeni jottei ajaminen tuntuisi niin tangoissa roikkumiselta. Muuten mopo pysyi hyvin ja vakaasti moottoritievauhdissa vaikka trumppa rupesikin tuntumaan pieneltä.
Tässä oiva pyörä kaikille hipstereille, kyllä tällä kehtaa näyttäytyä mopotapaamisissa. Tämän kanssa ei tarvitse mittavaa motoristihistoriaa. Pyörän helposta käsiteltävyydestä johtuen ei tule niitä noloja läheltäpiti tilanteita kahviloiden pihoissa.
Kesän eka
Viikonkuva 16/2018
Viikonkuva 6/2018
Viikonkuva 49/2017
Kaikkea sitä onkin
Kotimatkalla tänään koukkasin Hämeenlinnan kautta ja hokasin siellä järjettömän ison seinämaalauksen. Kyllä on maailma mallillaan? Minä olisin kakarana varmasti saanut selkäsaunan pienemmästäkin maalauksesta, mutta ei nykyään vain kannustetaan tuollaiseen töhrimiseen.
Ei ollut meillä kotona Neuvostoliitossa töhryjä seinillä. Joskus arvostetut taiteilijat saivat maalata kunnioitetun isä aurinkoisen kuvan johonkin valtionviraston seinään tai jylhäleukaisen työnsankarin kuvan joko johonkin metallitehtaan läheisyyteen tai maaseudulle. Mutta ei missään nimessä tuollaista länsimaista kevyttä hömppää vaan oikeaa vakavaa taidetta!!!
Asiasta toiseen meni tänään 30000 kilometriä moottoripyörällä tänäkesänä rikki. Toisaalta kesää on vielä jäljellä 😉
Viikonkuva 39/2017
Oikopolku
Aivan mahtava päivä, niin ilmojen puolesta kuin muutenkin. Oltiin Pikku-Aa:n kanssa ajelulla koko päivä! Aivan mahtavassa auringonpaisteessa ja kivaa oli.
Kotimatkalla tosin meinas pimee yllättää, kun tuo minun valitsema reitti ei ollut se kaikkein nopein 😉
Viikonkuva 38/2017
Viikonkuva 37/2017
Viikonkuva 36/2017
Viikonkuva 35/2017
Muurmanskin reissu
Päätettiin Wolfin kans lähtä katsastamaan miltä näyttää Muurmanski elokuussa. Yllättäen myös ilpo läks mukaan ja aleltiinkin kolmistaa Muurmanskiin asti josta Ilpo jatkoikin yksikseen kotiin.
Aikaa tähän oli varattu ruhtinaalliset 10 päivää joten mikään höpsönkiirettä meillä ei ollut.
Matkalle oli varattu kaksi välipäivääkin jolloin ei ajettaisi lainkaan. Ensimmäinen välipäivä vietettäisiin Viennan kemissä josta oli tarkoitus vierailla Solovitskyn luostarisaarella.
Toinen välipäivä vietettäisiin Muurmanskissa jossa kyllä riittäisi nähtävää ja koettavaa vaikka pidemmäksikin aikaa.
Pientä harmia oli matkalla kun Wolfin pyörästä meni perän laakeri kahdesti rikki. Voisin jopa sanoa että Wolfin perä on väljä, eikä nyt heti ajatella väärin tät asiaa.
Mutta Venäjänmaa näytti kauniilta, rumalta ja ystävälliseltä ja jätti minuun tämäkin reissu varmasti lähtemättömän jäljen ja hyvä niin sillä minähän olen näiden jälkien summa.
Tässä viel jokunen kuva reissulta
Viikonkuva 34/2017
Solovetskyn luostari
Minä ite
Viikonkuva 33/2017
Långvikin Kyläkaupan Poker Run 2017
Viikonkuva 31/2017
Aikainen mopoilija rauniot löytää
Pikku-Aa höpötti ja hoputti heti aamusta että pitää päästä mopoajelulle. Meinas hermot mennä kun hää on niin malttamaton (selvästi äitiinsä tullu).
No mehän lähettii ajelulle ja päätettii et etitää vanhat linnanrauniot kun niitä Virossaki oli niin kiva katella.
Mutta kosta suomen historiassa tuo sivistys ei yllä ihan yhtäpitkälle kun noissa naapurimaissa ni meidän täyty nyt tyytyä navetan raunioihi.
Retki Viroon
Kesäloman alun kunniaks päätettiin lähteä Karaavaniretkelle Viroon.
Ei ollut sen tarkempia suunnitelmia mihin mentäis paitti että Hiiumaalle oli tarkoitus suunnistaa. No Hiiumaa jäi näkemättä, mutta vastapainona löydettii monia todellahienoja mestoja joista nyt vois erikseen mainita vaikka Rohu Raketbaasen joka oli Neuvostoliiton vanha ohjustukikohta. Se olikin varsin mahtava paikka ja ehdottelin että olis jääty yöksi johonkin vanhaan ohjussiiloon.
Mikä olisikaan ollut hienompi paikka yöpyä kuin kylmänsodan aikainen ohjussiilo, jossa ydinkärjellä varustettu ohjus on uhmakkaana seisonut vakuuttavassa 45 asteen kulmassa valmiina syöksemään suunnitelmatalouden ilosanomaa länsimaisen hapatuksen niskaan.
Noh Jaana ei tähän suostunut joten ei enempää siitä.
Tässä alla muutama kuva reissulta.