Valokuvatorstain haasteena on tälläviikolla tekstikatkelma
”Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia.”
Valokuvatorstain inspiksenä on kirjan nimi: Suomalainen nuorallatanssi.
Vuonna 1973 brittiläiseltä journalistilta ja jännityskirjailijalta Desmond Bagleylta ilmestyi teos nimeltä The Tightrope Men. Sen kustansi Suomessa WSOY ja sen nimeksi annettiin Suomalainen nuorallatanssi.
Valokuvatorstain haastesana on keskeneräinen.
Vastaan tähän haasteeseen vanhalla kuvalla.
Keskenaräinen on ollut haasteena aikaisemminkin valokuvatorstaissa
Olin tänään Jimin kanssa Kopparnäsissä, meillä ei ollu mitään erityistä suunnitelmaa me vaa mentii sinne ja dallattii rantsussa.
Jimi juoksenteli ja hyppi kiveltä kivelle sekä välillä juoksi aatoja pakoon, minä kävelin hiljalleen perässä ja vaa olin.
Oli mulla kamera mukana mut en oikeestaan ees kuvannu mitään kun oi vaan niin hyvä fiilis pelkästään olla. Tuuli oli aika kova ja aallot iski rantaan niin kovalla voimalla ettei me voitu edes jutskata sillä tuulen ja aaltojen ääni oli niin kovaa ettei puhe olis kantanu sen yli. Yht`äkkii mä hiffasin et hitto mähän oon aika hyvällä tuulella ja nautin tuulisilla rantakivillä pomppimisesta.
Muistin et tätähän olin tehny omanki faijan kanssa pikkuskloddina. Faija käveli rantsussa ja heitteli virveliä minä pikkujätkänä pompin kiveltä kivelle potkin oksia ja heittelin käpyjä, kaikkee mitä pikkukundit tekee rantsussa. Asetelma oli nyt oikeastaan aika sama, mä kävelin ja otin valokuvia ja jimi juoksi kivillä ihan samal taval ku mä aikoinaan. Jääköhän Jimillekki täst sellanen lämmin muisto minkä se muistaa isompana?
Rupesin funtsii et nyt on aika hyvä olla, tuulee kovaan aallot heittää välillä merivettä silmille. Jimi hymyilee ja huutaa välillä mulle jotain, en kuule mitä se sanoo mut hymyilen ja nyökkään jolloin Jimi juoksee hieman pidemmälle.
Pakko oli funtsia et mikäs sen onnen saa aikaiseks? Sekö et on niin kova tuuli ettei kuule mitä poika huutaa? Tarkemmin ku ajattelin ni just nyt tääl rantsussa ei ole huolia eikä murheita, eli lyhyesti onni on sitä ettei mikään ahdista.
Katselin Pikku-A:n kanssa kuvia viimekesän lomareissulta. Tultiin molemmat hyvälle tuulelle kun muisteltiin mitä kaikkea kesällä tehtiin.
Mukava katsella kuvia Axelin kans kun Axelkin osaa jo kelata menneitä tapahtumia ja kertoilla innoissaan mestoista joissa käytiin. Alkas vissiin olla aika ruveta pikkuhiljaa funtsimaan enskesän reissua. Mun tekis mieli mennä Normandiaan, mut pitäää viel funtsia onhan sinne melkoinen ajaminen
Meen Axelin kans lekuriin jälleen tänään, taitaa olla korvatulehdus kun on korvaansa pidellyt.
Korvtulehdukset on paskamaisia, varsinki jos se rupee uusimaan kovin usein. No toivotaan et tokenis lääkekuurilla täl kertaa
Päivän kysymys kuuluu, mitä liikennemerkkejä on kuvassa???
Tätä ei olikeastaan olisi edes pitänyt postata, mutta kun luin juuri Taren renkaanvaihdosta.
Minä sentäs hoidin Maranellon punaisen matalan urheiluauton renkaanvaihdon sivistyneesti…
Keskeneräinen ja hylätty rakennusprojekti. Tässä on ollut jotain elämääsuurempaa suunnitteilla kun on uima-allasosastot ja kassaholvit ja kaikki.
Tuulinen lauantai päivä Kopparnäsissä.
Samaan aikaan kun pohjoisemmassa ihmeteltiin ensilumentuloa niin meillä oli täällä lähes keväisen aurinkoista, joskin hieman tulista.
tämä on lähinnä bloggaajille tarkoitettu valokuvatorstai aihe. On oikeastaan Kukkahattutädin syy että osallistun tähän touhuun…
En aijo mitenkään vakituisesti/pakonomaisesti osallistua tähän touhuun. enkä nytkään siis lähtenyt ottamaan kuvaa aiheeseen vaan kaivelin arkistojani.
Tämänviikon aihe siis on hylätty ja ajattelin että en anna mitään kaikkein helpointa kuvaa aiheeseen esim hiekkalaatikkoon unohtunutta lapasta, vaan kuvan joka saattaa herättää ajatuksia hytätyksi tulemisesta.
Aina välillä axel yllättää ja vastaa myöntävästi kun pyydän häntä poseeraamaan minulle.
Olen lueskellut oikeiden valokuvaajien blogeista erillaisista studioprojekteista, miten siellä pitää seinät maalata ja kuinkapaljon tarvitaan salamoita että potretit onnistuvat ym jutskaa.
Itsellänikin on salamia niin että niillä pienen varastohuoneen täyttäisi, mutta päätin mennä eri linjoilla kuin oikeat valokuvaajat.
Istutuin Pikku-A:n ikkunan viereen ja vähänaikaa vetelin verhoja ja asettelin heijastimia ja otin parit potretit ilman yhtään salamaa…
No minä en olekkaan oikea valokuvaaja vaan välinekohkaaja…
Joo-o niinhän sitä luulisi kunnes jotain sattuu ja täytyy pysäyttää…
Olen nyt ollut saikulla tän viikon ja otin itselleni ohjelmaan et tänään olisin laittanut valokuvia kansioon. Niin siis koonnut jonkinlaista kansiota itselleni. Olen jo jonkin aikaa ottanut tavaksi teettää kuvista 15×15 vedoksia en kaikista mutta aina muutamasta kuvasta joka rullasta.
Niin siis kävin valkkaamaan kuvia joita kansiooni laittaisin. Pistin musat soimaan ja laitoin vielä hieman tavallista kovemmalle kun olin yksin himassa. Paskat mitään saanu aikaiseks 😉
Havahduin siihe ku Jimi tuli koulusta kotiin, mä istuin kuvien keskellä lattialla ja Iggy Pop huuti whateveriä sterkoissa.
Mitään en siis saanu aikaseks, katselin kuvia ja kuuntelin Iggy Poppia koko päivän!
Hitto et oli hieno päivä, uskoisin et tää päivä oli minulle hyödyllisempi ja rakentavampi ku puolvuotta terapiassa. Pitäs melkein kalenterista merkata et kerran kuussa pitää ottaa yks päivä ja pyhittää se itselleen.
Tarjoutui tilaisuus testata suotimia kun olimme kuvaamassa virpiä.
No ei nyt tietenkään mitään oikeita rahallaostettuja suotimia vaan hiukan mielikuvitusta ja yritteliäisyyttä, kuten asioita tehtiin ennen digi-ihmeiden aikakautta.
Taitaa kulkea pehmytsuodin nimellä oikeat suotimet joita tässä imitoin.
Otin siis kolme kuvaa samasta paikasta samoilla asetuksilla.
[photopress:53020029.jpg,full,pp_image]
Tämä on ilman mitään filttereitä
[photopress:53020028.jpg,full,pp_image]
Tässä on objektiivin eteen laitettu likainen lasi
[photopress:53020027.jpg,full,pp_image]
Tässä on likainen lasi hönkäisty huuruun
Toki tämänkin olisi saanut aikaiseksi photarilla, mutta todellinen kohkaaja ei tee asioita vaikeasti jos ne pienellä vaivalla saa tehtyä ihan mahdottoman hankalasti
Kun olin menossa Turkuun Virpiä kuvaamaan niin luonnollisesti tie Somerolta Turkuun kulkee Häntälän notkojen kautta. Ilma nyt ei ollut oikein otollinen, mutta otin silti parit maisemapläjäykset.
virpi oli mahtava malli, vaikka olosuhteet eivät suosineet niin saimme oikein mukavia kuvia. Kuvia on vanhan tavan mukaan laitettu esille HolgaRocksiin.
Tälläkertaa päätin että kohkaan vain yhdellä kameralla ja kuvasinkin Virpiä pelkästään Kiev 60:llä mikä alkaa tuntua ainavaan paremmalta ja paremmalta vehkeeltä.
