Vuosi lähenee loppuaan

Vuosi lähenee jälleen loppuaan ja on aika luopua menneestä. Kumpiko se on vaikeampaa menneestä luopuminen vai uuden kohtaaminen? Menneestä voi olla hyvinkin vaikeaa luopua ja kannammekin mukanamme usein kohtuuttomankin suurta taakkaa menneisyydestä. Lähinnä meinaan että menneisyytemme määrittelee melko vahvasti tulevaisuuttamme. Ota tosta nyt selvää? Oikeastaan olen kuitenkin sitä mieltä että vanhat jutut pitää karistella kuin paska lahkeesta ja lampsia sormi pydessä kohti tulevaa riippumatta mitä sielt on tulossa.

83050012

Mamiya M645 45/3,5 Portra 400VC

Joululoma alkoi!

Joululoma alkoi ja kävin ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä itsekseni käppäilemässä Porkkalassa. Jostain syystä tuollanen rannoilla käppäily tuntuu pirun mukavalta, pidän ihan älyttömästi aaltojen äänestä kun ne iskevät rantakallolle.
Hieman huvittavaksi asian tekee se että asun käytännöllisesti katsoen aivan rannassa mutta kun haluan rauhoittua ja olla itsekseni niin lähden yleensäLinlooseen, Porkkalaan tai Kopparnäsiin käpppäilemään rantsuun. Liekkö tämä sitä mertaedemmäks kalaan menemistä?
Uskoisin että tämä johtuu siitä että tässä meidän rantsussa on saaristoa ja kaikissa noissa edellä mainnituissa paikoissa on suorat näkymät avomerelle.
No tässä yksi valokuva tuolta Porkkalan reissulta

Mamiya M645, 45/3.5 Portra 400VC

Axel

Aina välillä Axel yllättää ja vastaa myöntävästi kun pyydän häntä poseeraamaan minulle.

Olen lueskellut oikeiden valokuvaajien blogeista erillaisista studioprojekteista, miten siellä pitää seinät maalata ja kuinkapaljon tarvitaan salamoita että potretit onnistuvat ym jutskaa.
Itsellänikin on salamia niin että niillä pienen varastohuoneen täyttäisi, mutta päätin mennä eri linjoilla kuin oikeat valokuvaajat.

Istutuin :n ikkunan viereen ja vähänaikaa vetelin verhoja ja asettelin heijastimia ja otin parit potretit ilman yhtään salamaa…

No minä en olekkaan oikea valokuvaaja vaan välinekohkaaja…