Tallin siivousta ja hitsaus treeniä

Alotin sit tallin järjestelyn ja välil piti kokeilla mahtuuko sivari viel sisään.

Rakentelin väliseinät niistä tarpeista, joita edellinen omistaja jälkeensä jätti. Ja lisäks satuin oikeeseen aikaa oikeeseen paikkaa ni sain hyvän työpöydän talliin.

Ostin kirpparilta hitsauskoneen ja oon nyt treenaillu hieman sauman vetämistä.

Ja vaik ei ole ku 37 vuotta siitä ku viimeks hitsasin ni ei meinaa sauma onnistua. Joten päätin että en viel pilko sivarin runkoa ja tee muutoshitsauksia, pitänee viel hieman treenata

Mopo seisontaan

Nyt riitti suzukin osalta ja päätin pikaisesti viedä safkiksella mopon talliin.
Piti tietenkin sit loppumetreillä toheloida ja kaadoin mopon tallin pihaan. Vasen peili ja vasen etuvilkku , ei muita vaurioita ellei hirmuista vitutusta lasketa .

Suzukin saldoksi tällekesälle tuli 18580 km
Bemulla kausi vielä jatkkuu

Masentavaa

Olen kärsinyt unettomuudesta jo melko kauan, kaikkinensa varmaan yli vuoden. Siis olen toki saanut nukuttua, mutta herään joka yö noin kolmen aikoihin. Viimeisinä kuukausina asiat ovat menneet huononpaan suuntaan enkä ole saanut jatkettua unta enään tämänjälkeen.

No eihän tähän tilaan joutumiseen mitään yksiselitteistä syytä ole, vaan pikemminkin tämä on kaiken summa. Sanoisin kuitenkin että ei unettomuus ole syy vaan pikemminkin oire joka olisi pitänyt osata ottaa tosissaan ehkäpä jopa hieman aikaisemmin. Tässä kuitenkin tulee eteen se tosiasia että olen mies eikä tällaista tapahdu minulle.

No tämä tietenkin on aiheittanut ärtymystä ja vitutusta siinämäärin että en ole ollut oikein mukavaa seuraa kenellekkään. Samalla olen huomannut että kultakalanomainen keskittymiskykyni on pienentynyt entisestään. Toki se että en ole noin vuoteen nukkunut kunnollisia yöunia saattaa osaltaan vaikuttaa asiaan.

Suuri Suomalainen ajattelija ja filosofi Anna-Leena Härkönen on jossain maininnut että onnellisuus on sitä että ei kokoajan ahdista. No tilanne oli itselläni päässyt siihenpisteeseen että ainut hetki päivästä kun ei ahdista on se kun seisoo avannossa kaulaamyöten.

No koska en ikinä ole ollut se penaalin terävin kynä, niin päättelin tietenkin että onnellisuuden määrää voi lisätä seisomalla avannossa hieman enemmän/pidempään. Tällähän en saanut aikaiseksi muutakuin onnistuin kutistamaan miehuuteni rippeet miltei olemattomiin.

Koska siis olin onnistunut kutistamaan miehisen egoni kylmässä vedessä, niin että se ei enään ollut henkisenä esteenä joten pystyin kääntymään lääkärin puoleen.

Tein lekurin luona testejä masennukseta sekä työuupumuksesta ja sain hirmuhyvät pisteet molemmista testeistä, toki tälläkertaa hyvät pisteet olikin huonoasia joten diaknoosiksi tuli että olen Masentunut!

Olenkin siis nyt melko pitkällä sairaslomalla ja pitkästä keskustelusta lääkärin kanssa mieleeni jäi sanat.
“Älä murehdi ja tee asioita jotka aiheuttavat mielihyvää!”

Niinpä lääkärin määräyksestä lähden laittamaan bemaria ajokuntoon.

Suoseikkailu

Valmistauduttiin hyvin tulevaan suoseikkailuun viettämällä yö sivistyksen rajamailla. Tästä eteenpäin olisi vain kesyttämätöntä luontoa edessä.

Aamulla jaksoimmekin vaeltaa reippaasti pitkin kohmeistä suota.

Suon loppuessa alkoikin synkkä metsäosuus..

Outo tunne valtasi matkaajat sillä metsästä ei kuulunut mitään ääniä, ei lintuja eikä mitään. Oli aivan liian hiljaista, suorastaan aavemaista.

Pian selvisi syy metsän äänettömyyteen, sillä jouduimme kasvokkain metsän vaarallisimman eläimen kanssa.
Nimittäin edessämmä oli ilmielävänä metsiemme vaarallisin eläin “Forssalainen hankikantolukki”
Mekin jätimme kaiken syötäväksi kelpaavan lukille joten pääsimme nnipinnapin karkuun silläaikaa kun tuo peto söi eväitämme.

Koska Forssalainen hankikantolukki söi eväämme ei mellä ollut kahvinkanssa mitään syötävää. Siis ei pullan pullaa! Kaukea kohtalo matkalaisille.

Kahvinkeiton aikana Pikku-Aakin rupesi väsymään ja kyseli hän saisi mennä sisälle, sillä ulkona on kuulemma tylsää

Stadin pärtsäreiden rompetori

Oikein hyvää isäinpäivää kaikille isukeille!
Mekin lähettii Pikku-Aa:n kans viettää yhdessä laatuaikaa isäinpäivän kunniaks ja mikä olisikaan ollut parempi paikka tuohon kuin Stadin Pärtsäreiden järjestämä rompetori Lohjalla.

Vaikka tultiinkin takas tyhjin käsin niin mukava oli katsella hienoja aarteita sekä tapailla tuttuja.
Olisihan siellä ollut tarjolla vaikka mitä aarteita, kuten siisti TR1:nen ja viereisellä tiskillä siihen sopiva Rickmanin kate ja ja ja ….
Tokihan me pisteltiin Pikku-Aa:n kans perinteisesti grillimakkarat tuulensuojaan kiertelyn lomassa.
TUossa pari kuvaa romppeilta

Rajaportin sauna

Mitäpä tekee nuori ja vilkas kundi kun pääsee ilman perhettä ja velvotteita riekkumaan suureen kaupunkiin?
No menee tietenkin yleiseen saunaan!
Olen antanut iltsellenikertoa että Tampereella sijaitsisi suomen vanhin yleinen sauna. Asiastahan piti lähtä ottamaan selvää.
Pienellä hakemisella ja duunikavereiden neuvoilla sauna lopulta löytyikin miltei keskeltä Pispalaa.
Minulla kävi tuuri sillä sauna on auki maanantaisin ja kekeskiviikkoisin klo 18 – 22 perjantaisin klo 15 – 21 ja lauantaisin klo 14 – 22. Mutta nyt sauna menisi remonttiin ja se olisi pariviikkoa remontin takia suljettuna.

Saunaan meno kävi ns vilpolan kautta, sillä saunan ja kahvilan väliin jäävä piha toimi saunan vilpolana. Nyt vilpola oli todellinen vilpola, sillä kävi juurikin siitä suunnasta että vilpolassa oli melko viileää 😉
Saunaan mentiin sisälle pienen eteisen kautta, naiset vasemmalle ja miehet oikealle. Eteisen jälkeen tultiinkin suoraan pukuhuoneeseen josta pääsikin hieman liian matalan ovenkautta varsinaiseen saunaan.
Tämä oli hyvä, sillä nöyrä pitää saunassa kävijän olla.
Sauna olikin melkoisen magee, pesutila oli valtavan kokoisen kiukaan vierellä. sama kiuas antoi lämpöä sekä naisten että miestenpuolelle. Lauteet oli kakkoskerroksessa pesutilan yläpuolella.

Saunassa olikin mukavan tuntuinen tunnelma ja kaikki tuntuivat olevan tuttuja keskenään ja jopa tällainen “etelänhetelmä” otettiin oikein mukavasti vastaan. Sen lisäksi että minulle kovasti kehuttiin tuota omaa saunaa niin minulle auliisti esiteltiin myös muita Tampereen alueen yleisiä saunoja.

Vastaavaa tunnelmaa ja idylliä kuin täällä en ole muissa saunoissa Suomessa tavannut ja en oikein voi verrata tätä muihin kuin siihen saunaan jossa Pekan kanssa kävimme viimekesän Pietarin reissulla.
Mutta tätä saunaa voin kyllä varauksettomasti suositella ihan jo tämän melko vanhanaikaisen olemuksen vuoksi, missäpä muualla enään pesulla käytäisiin pesufatien kanssa kun täällä!
http://www.rajaportti.fi/

P.S. Huomasin järkytyksekseni että enhän minä kehtaa itseäni enää kutsua karavaanariks ensinkään, kun saunanjälkeen rupesin saunaolutta ottamaan niin huomasin että mulla ei ole korkinavaajaa täällä matkamökissä ensinkään. No sainhan minä tuon pullon juustohöylällä auki, vaikka taisi höylä siitä hieman kärsiä.

Ihminen on oppivainen

Kyllä! Oikeesti sitä voi oppia virheistään.
Mäki esimerkiks aina aikasemmin oon vaihtanu renkaat räntäsateessa, mut ny vaihdoin vasta sateen jälkeen.
Paljon parempi!
Mukavan kuiva keli, mitänyt eile oli melko liposaa ajella lumisatees Tampereelt kotii kenärenkail.
No se oli tietty hankalaa ku kerkes tulla pimeetä ja viimisen renkaan joutu vaihtaa fikkarisuussa et näki jotain.

Fikkarista tuli mieleen et päätin jo Pystymettässä et ostan uuden fikkarin sillä kun tiskasin trangiaa pimees mettä fikkarisuussa ni totesin et mun kuminen fikkari maistuu ihan saatanan pahalta. Totesin saman nyt, hitto et onki pahan makunen fikkari. Pitää lähtä fikkarikaupoille ja ostaa uus lamppu, tosin ennen ostopäätöstä meinaan kyl maistaa sitä lamppua siel kaupas ettei tuu toista pahanmakusta lamppua.

Pystymettä 2016 Lappetelä

Se oli taas aika kokea kesän kohokohta, elikkäs pystymettä. Tälläkertaa pystymettä olikin viety hieman pidemmälle tästä kotikulmilta, eli aina Iisalmeen asti. Hyvä olikin että oli viety niin ei tule nämä lähivitikot liian tutuiksi.

En rupea tähän sen enempää avautumaan mitenkä oli mahtava reissu, mutta kuvaavaa on että 1300 kilometriä ajamista rätäsateessa torstai sunnuntai välillä ja vieläki on hymy naamalla.
No tuossa muutama kuva tapahtumasta

Tässä kartalla kaikki Pystymetät joissa olen ollut

Löysin uuden hyvän yömestan.

Nyt on puskaparkkilainen jälleen löytänt melko hulppeen mestan. On meinaan pikkasen hienot näköalat tuosta kammarinikkunasta.
Tie toki olis jatkunu tuonna alas rantaan, mut onneks en ajanu rantaan asti sillä on senverra jyrkkä rinne että en luultavasti pääsis sieltä takas ilman nosturia. No aamul meinaan tuonne käppäillä aamu-uinnille kuitenki.
Saattaaolla ja mä luulen että tätä ei aurata muavarten talvella, mut voinpa tätä hyödyntää kunnes tulee lunta.

Vanha raja

Juurikin tuossa kulki raja silloin kun Porkkala oli vielä vuokra-aluetta. Kuulostaa hienommalta ku sanotaa 😉 Vaik tais vuokralaine ottaa sen vuokralle ilman vuokranantajan suostumusta.
Eli voitas puhua tuosta Krimistäki et se on vaa vuokralla ni ei kuulostais nii pahalta.

Mutta mutta oli mukava ajella, ei tullu hyttysiä suuhu

Pientä vastoinkäymistä

Rupesin sit vaihtaan Suzukiin uutta pakoputkistoa ja niinhän siin kävi et reunimmaiset putket lähti ja keskimmäiset ei. Eli yks pultti katkes kahdes avain pyörähti tyhjää ja yhteen katkes avain sisälle. Tähän löytyy Suomalaisesta muinaismytologiasta sana joka kuvaa tämänhetken tunteita melko hyvi. Ja se sana menee näin!

SAATANANVITTUPERKELEVOIJUMALAUTAKUVITUTTAA

Ei muuta lisäävää tuo sana sisältää kaiken

Olipas mukava päivä

Tällasia päivä pitäis olla useammin.
Mentii tyttöjen kans harrastaan työhyvinvointia Suomenlinnaaan, kierreltiin saarel ja kuunneltiin saaren ja rakennusten historiaa. Kiitokset Ollille oppaana toimimisesta.
Ja mikä parasta oli tarjolla mun lempiruokaa eli ilmainen lounas! Siit mä tykkäsn?
Ilma oli mitä mahtavin kun käytii käppäilemäs telakal ja tutustuttiin vesikkoon. Ja koska Vesikkoa korjattii öbiksen korjaamolla ni tavallaa en edes liiotellu kun kerron tytöille et se on mun tekemä 😉
Täs viel Ollin ottama kuva meidän jengistä

Eikä täs viel kaikki kerkesin illal Porkkala Cafen kauden päääjäisiin ja sain puhuu äijien kans lempiaiheestani eli moottoripyöristä.
Ja illan tietysti kruunas grillimakkarat jotka cafe Porkkala tarjos kauden päättäjäisten kunniaks

Paketti tuli perille!

Jaa että mikäkö tuli? No pakoputki Suzukiin.
en ole kehannu Suzukilla ajella kun se on huutanu ku hornetti. Se taas on johtunu siitä et siitä oli kaks käyrää neljästä menny poikki. Ei noi näköjää kestä noi Suzukit 23 vuotta ja nyt jo pakoputki puhki. Mutta iso kiitos Englantilaisille lajitovereille putken lähettämisestä.

Olen aina pitäny noita saarivaltojen edustajia vähä hölmoinä. Ne aina jollain käsittämättömällä murteella selittää silmät kiiluen teenjuonnista tai pallonpotkimisesta ja kehtaavat vielä väittää että puhuuvat englantia, vaik siitä ei ota millää tolkkua mitä höpöttäävät.
tahansa Suomalainen rallikuski osaa puhua selvempää englantia ku noi teenlipittäjät. Jos ette usko ni kattokaa täsätä. Mutta koska he ymmärsivät lähtä eeeuusta ja romahduttivat punnan hinnan lähtiessään niin että minä sain pakoputken halvalla ni minä olen valmis perumaan hieman puheitani tuosta englesmannien hölmöydestä… Mut ihan pikkasen.

Niin no nythän tässä olisi sit vielä tuo asentamisen vaiva ja tekisikin mieli pitää huomenna “saikkupäivä” ja jäädä kotiin laitteelee uutta putkistoa paikoilleen, mutta olen aivan liian tunnollinen tuollaiseen vilpilliseen toimintaan (toivottavasta esimieheni näkee tän tekstin ja esittää mulle lisää liksaa tai ees mitallia kun olen niin tunnollinen)

Noh ompahan viikonloppuna puuhaa kun ryhdyn putkenvaihtohommin.

Puskaparkkilaisen arkea

Kyllä on ollu taas ihan mahottoman hankalaa ja surkeeta, kun on pitäny majottua tuonne pitkin mettiä.
On joutunu olee melkein täydellises hiljaisuudes keskel luontoa, ainoastaa linnut sillotällö huudellu.
Siitä tulikin mielee et kuka vatipää on keksiny nimen laulujoutsen?
Ilmeisesti ei ole tuon nimen keksijä ikinä kuullu millasta perkeleellistä meteliä tuo osaa pitää, enkä minä sitä ihan ensimmäiseks menis lauluksi kutsumaan. No onneksi nuo lähti kauemmaksi metelöimään, tuosta rannasta.

Niin ja niinku tuosta toisesta kuvasta näkeee niin rantakin on ihan surkee, ei pääse metsästä suoraan veteen vaa pitää ensin astua tuoho hiekalle ja sit vasta voi ruveta kahlaamaan syvemmälle. Vesikin on ihan märkää. Kylpytakin joutu ripustaa tuoho puuhu mikä oli ihan vinossa olis seki voinu suoraan kasvaa, mut ei.

Nokipannukaffet keittelin tuos rannas ja kattelin tummuvaa iltaa. Minä ja mun persoonat, eikä saatu edes pientä sisäistä väittelyä aikaseks.
Noh joskus vaa on hyvä olla….

Mopokuvahaaste 10/10

No nyt tulee sit se vihonviiminen kuva Askon mopokuvahaasteeseen.
Eli kuva 10
Kuva on leikattu Etelä- Sanomista joka ilmestyi sunnuntaina huhtikuun 18. päivänä 1999 : Louhelainen
Silloin Hornanveljet oli esiintymässä Lahden Prätkämessuilla.
Itse otettuja kuvia mulla ei tuosta touhusta ole, sillä käytännön syistä ajaminen ja kuvaaminen yhtäaikaa oli melko vaikeaa.
Tässä kuvassa siis “Naurava Niemelä” ajaa kuolemaa uhmaten pystysuoraa seinää pitkin jylhä-äänisellä cz-moottoripyörällä.
Pää on ollut pyörällä tuon jälkeenkin, mutta tynnyrissä en ole enää vuosiin ajanut

Kissa perkele

Sunnuntai- kaikki nukkuu ja on rauhallista ja mukavaa. Minä keittelin haffet ja aattelin et katselen telkkarist jotain aikanikuluks.
Mut mitä tekee kissa heti ku avaan telkkarin?
Se perkele hyppää välittömästi tuoho telkkarin etee ja rupee tuijottaa mua. No hätistelen sen pois ja käyn takas soffalle ja välittömästi ku persus koskettaa soffaa ni kissa pomppaa takas telkkarin etee. No ei sit katota telkkaria ;(