Jurmo 2016

Jokavuotinen pako saaristoon on nyt suoritettu. Loppu päätelmänä voisin todeta että tekisi mieli kääntyä takas ja joko syrjäytyä tai erakoitua jollekkin saarelle.
Sillä on todella mahtaavaa ja vapauttavaa olla paikassa jossa ei ole yhtään mitään, näin nykymittapuun mukaan.

Mikä muu voisi kruunata marraskuun tuon kaikista kuukausista mahtavimman kuin viettää se kivikkoisella saarella.
Marraskuu todellakin on kuukausista paras ja mahtavin, sillä kenenkään ei tarvitse teeskennellä pirteää ja energistä. Marraskuussa kaikilla on oikeus olla rehellisisti suomalaisia, ei tarvitse tervehtiä vastaatulijoita eikä tarvitse väkinäisesti jutella säästä. Ei tarvitse ottaa katsekontaktia kanssaihmisiin, vaan voi rauhassa käpertyä itseensä ja pysyä sohvannurkassa.

Tämän upean kuukauden kruunaa retki saaristoon jossa on kylmä ja tuulee, kanssaihmisten kanssa ei tarvitse kommunikoida sillä tuuli peittää alleen kaikki äänet!

En hehkuta tämän enenpää tuota hienoa kokemusta, jonka vain vanha saaristolaiskakara voi ymmärtää. Mutta ohessa muutama kuva tuolta reissulta

Ja nyt varaamaan ensitalven retkeä 😉

Käytiin vaihtaa kytkinvaijeri Turus

Ajeltiin Pikku-Aa:n kanssa ulkomaille, aina Turkuun Asti. Tavattiin siellä ihka-aito Åborginaali. Mukava sitä oli kuunnella vaik ei yhtää ymmärretty mitä hää jutusteli. Kovin oli ystävällinen tuo Åborginaali kun kutsui meidät ihan kotiinsa kaffelle, tais olla innoissaan ku sai ulkomailta vieraita 😉

Olipa hyvä et pyyti kotiinsa, sillä beemeristä meni kytkinvaijeri poikki ja se olikin muvavampi vaihtaa siel pihassa ku kaupungilla.

Pois lähtiessä löydettii kiva pieni linnanraunio ihan läheltä sitä valkosta purjelaivaa jonka kotisatama oli Upinniemi ennenku Turkulaiset sen viekkaudella ja vääryydellä meiltä varasti.

No kostoks katkasin siltä Åborginaalilta kolme poranterää eli munpuolest ollaa nyt sujut tosta -asiasta

 

Pirkkalan Pirunkivi

Aattelin tänään viihdyttää itseäni pienellä metsäretkellä ja päätin mennä katsomaan kovasti kehutun Pirkkalan Pirunkiven.

jossa käppäilin oli miellyttäväntuntuista kumpuilevaa metsää, jossa oli samalla hyvä koeajaa uudet maiharit sisään. Pakko myöntää että kyllä äät hyppymaiharit metsäkäyskentelyssä lunastivat paikkansa.

Mutta itse oli kuten Tamperelainen jääkiekkokin eli melkoisesti liioteltu. Meillä tuolla rannikolla lapset heitteleevät toisiaan tuollaisilla pikkukivillä

No, otin nyt kuitenkin kuvan kivestä jossa itse seison mittakeppinä kiven vieressä

Kaiken kaikkiaan miellyttävä reissu metsän siimekseen ja jos ei täällä ole vieraillut on kivi toki tutustumisen arvoinen jos kivistä tykkää…

Torholan luola

Käytii PIkku-Aa:n kanssa päiväajelulla Lohjalla. Samal käytii katsastamassa Torholan , joka on ehkäpä hienoin luola mitä suomest löytyy.
Ei laskeuduttu kuin ensimmäiseen saliin kun Axelia rupes jänskättämään, eikä asiaa auttanut yhtää edes aurinkolasien käyttö pimeässä luolassa.

Sitten viimekäynnin jonka tein Jimin kanssa vuonna 2001 on luolan suulle, tai pikemminkin tienreunaan luolan lähistölle rakennettu oikein kunnon parkkipaikat. Eli jos et ole vielä luolassa vieraillut niin kannattaa tulla käymään.

P.S fikkari mukaan jos meette luolaretkelle

Liesjärvenluola

Kävin tutustumassa Liesjärven luolaan. Liesjärven kyynärään olen Pikku-A:n kanssa tutustunut jo aikaisemmin.
Nyt tuonne Ilveksenluolakalliolle olisi helppo mennä sillä maa oli jäässä eikä ollut vielä haitalleasti. Olin totaalisen väärässä sillä lähestyttäessä louhikkoa kävi kulkeminen todella hankalaksi kun kivet olivat pirun liukkaita ja vähäinen lumi peitti kivenkolot näkyvistä. Selvisin kuitenkin perille kaikki jäsenet ehjinä. Matkalla kävin kurkkimassa useaankin pienempään luolaan. Löysinpä matkalta lodjunkin johon tietty lokikirjaan ruksasin nimimerkin.
Pääluolasta löysin puukon, joka tosin oli jo melko ruostunut. Jos kaipaat puukkoa niin laitoin sen ylimmän luolan alemman kerroksen peräseinällä olevaan koloon, eli sieltä voi noutaa jos kaipaa puukkoa.
Tässä muutama kuva reissulta

Melontaretki söderskärin majakalle

Käytii Pekan kanssa kajakilla öderskärin majakalla ja oli kyllä mahtava . Pekka on melonut paljonkin mutta minun kokemukset kajakkiin perustuu lähinnä telkkarinkatseluun niin pakko myöntää et tuo reilun 50 kilometrin meloskelu jätti jälkensä. Nyt on melkein pakko hankkia oma kajakki.
Tässä muutama kuva tuosta retkestä, mun wordpressin blogi on jotenki rikki joten es saanu kunnon galleriaa aikaseks, mut menköön nyt näin. Ja tuo kuva jossa itse poseeraan on Pekan ottama