Kuikelot

Näitten kanssa mulla ei ole mitään tekemistä ja jos onkin niin ainakin ne on kaikki tulleet äiteihinsä.
Täs asias Kari on varmaan samaa mieltä.
Kuvast tosin puuttuu Jimi, joka ei suostu edelleenkään tulemaan kameran eteen.

Kuppi

Piti ottaa testirullaa F5:lla ja otinkin. Oli kuitenkin hirvee hedari ja kun olin ripustanu filmin kuivumaan ni aattelin ottaa pienet tirsut. No kun tirsuiltani heräsin menin katsomaan mitä filkalta löytyy, mutta en löytäny koko filkkaa. Pienen kiroilun ja etsiskelyn jälkeen filmi löytyi poikien huoneen lattialta. Kun pojilta kysyin mitä on tapahtunu niin molemmat otti isinpikkuenkeli-ilmeet ja yhteen ääneen tokaisivat etteivät tienneet asiasta mitään.
No pikkasen on karvoja mut minkästeet…

Sain palautetta!

Sainpas oikein sähköpostin muodossa palautetta ottamastani kuvasta.
Kysehän siis on tästä tämänviikon viikonkuvasta:

Minun yritys oli otta mahdollisimman tunteisiin vetoava kuva itsensä satuttaneesta pikkupojasta. Osittain jopa siksi että lapsia yleensä kuvataan vain iloisina ja kammattuina ja taitaa joku jopa meikata kakaransa kuvia varten.
No minä siis halusin kuvallani herättää tunteita ja kuvasin Pikku-A:n juuri niin karuna kuin hän tuolla hetkellä oli.

No minä siis sain palautetta kuvasta.
Otsikkona oli Viikonkuvasi 45/2007
Ajattelin jo otsikon mukaan että olen onnistunut kuvassasni kun joku näkee vaivaa ja lähettää oikein sähköpostia!
Mutta ei….
Palautteessa luki:
Voisit poistaa karvat kuvasta, muuten ihan kiva.

Perkele. Kuvassa on pieni poika nenä veressä ja näyttäisi että hampaitakin puuttuu ja minä saan palautetta että poista karvat muuten ihan kiva.
Hitto, siinä sitä on kuvanlukutaito huipussaan kun kuvasta karvat löytää 😉

No meinasin olla noteeraamatta tätä palautetta, mutta päätin kuitenkin vastata tähän palautteeseen, en sähköpostilla vaan tällä blogimerkinnällä.
Ensin meinasin että perustelen miksi jätin karvat kuvaan, mutta tulin toisiin ajatuksiin ja vastaankin vai lyhyesti ja ytimekkäästi että:

HAISTA PASKA karvoinesi!!!