Imatranajot 2019

KÄytii Jiminkans katsomas pienes tihkusatees Imatranajojen aika-ajoja.
Ja kun lampsittii sinne pääsuoran päähä ennen mutkaan jarrutusta, missä oli radan suurimmat vahdit ni en osaa muuta sanoa ku et ”PERKELE ET NE MENEE KOVAA”
Koitin turhaa ottaa valokuvia ovat selkeesti liian nopeita tällaselle vanhalle ukolle.

P.S voimia ikävän onnettomuuden johdosta omaisille

Mitsiralli 2019

MZ-TAPAAMISAJO Uusikaupunki 7.-9.6.2019

Tälläkertaa oli kelit kohdillaan kun ajelin kohti Urjalaa, jonne oli sopinut tapaamisen Eskon ja Simon kanssa. Urjalasta jatkettais porukassa matkaa kohti Uuttakaupunkia mitsiralliin.’
Matkalle oli Esko suunnitellu muutaman mukavan jaloittelutauon jossa olisi jotain merkillistä nähtävääkin. Toki mieleenpainuvin tauko sijaitsi Köyliönjärvellä Kirkkokarilla jossa on ollut aikoinaan kappeli piispa Henrikin muisktolle kun hälle kävi vähä kehnosti sen Lallinkans tuossa järvenjäällä.

Perillä oltiin hyvisajoin juuri sopivasti et kerettii laittaa teltat pydeen ennen iltapalaa.
Lauantain kiertoajelulla käytiin tutustumassa Bonk museoon mikä tekikin minuun suuren vaikutuksen, sillä niin mainioita laitteita siellä oli näytillä. Lisäksi kävästiin myös Uudenkaupungin automuseos katsastamassa vanhat saabit.
Loppuilta meni bändin soittaes ja rallikansan kehues ittiään kuka eniten kehtas.

Sunnuntain kotimatka olikin silkkaa ajonautintoa kun olin suunnitellu ittelleni mahtavan reitin jonka laitan tuonne alas lähinnä itelleni muistiin, sillä jos tulee tuonnesuuntaan vielä asiaa niin ajelen tuota samaa reittiä.

Tässä viel jokunen kuva viikonlopulta

Reitti mitä ajelin kotia, Klikkaamal pääsee tsuumailemaan

Viel videopätkä matkalta

Sunnuntaiajelu

Koska nyt näytti käyneen niin että mulle siunaantui eräänlainen välipäivä. Eli Jaana ei ollut antanut vielä ohjeita päivän toimista, joten äkkii ajoasu päälle ja baanalle. Koska vettäkään ei satanut melkein yhtään läksin ajelemaan kohti länttä. Ja melkein uskaltaisin väittää että reitille sattui ehkäpä eteläsuomen parhaimmat reitit. Oli mutkaa, mäkeä, soraa ja baanaa ja reitin kääntöpisteessä mukava pikku kahvilakin.


Matkalla löysin erikoisen liikennemerkin, minä tulkitsin tuon niin että tässä sai ajaa kahdeksaakymmentäyhtä. Tosin tie oli niin pieni ja mutkainen että siinä olikin tekemistä etten vain ajanut alinopeutta.

Täs viel pien videonpätkä millasii hienoja sorateitä ajelin

Jos reitti kiinnistaa niin sitä pääsee stuumailemaan kun klikkaa alla olevaa kuvaa

Moto Guzzi v85 tt

Ensivaikutelma Guzzizta oli että eihän tämä olekkaan ihan niin ruma kuin olen kuullut. Myöhemmin tosin selvisi että kylläpäs ensivaikutelma voikin olla väärä 😉
Istahdin Guzzin kyytiin ja yllätyin miten pieneltä ja kevyeltä se tuntui, Guzzia oli mukavan tuntuista käsitellä. Kuskinpukilta katseltuna viimeistely vaikutti hienolta ja leveä ohjaustanko oli juurikin siellä missä sen kuuluikin olla.
Käänsin virta-avainta ja iso tikitaalitelevisio heräsi henkiin ja vilkutteli valoja. Vaikka sinisävyinen mittaristo aluksi tuntuikin oudolta niin siitä näki hyvin selkeästi kaiken tarvittavan.

Liikkeelle lähdettäessä olin myyty tälle laitteeelle , sillä meno tuntui todella mukavan helpon keveältä. Guzzi istuu pienelle mutkatielle todella mukavasti ja ajaminen on nautinnollisen tuntuista ja bonuksena cruiseri tämän hintaisessa mopossa tuntui todelliselta luksukselta.
Päätin lähtä hiekkatielle kokeilemaan miten guzzi taittuu mutkiin siellä. Mopos oli vaihdettavia ajomoodeja, mut en tienny miten niitä vaihdetaan. Mopo parkkiin ja pienellä kännykkä googlettamisella selvisi että ajomodet vaihdetaan painamalla starttinappulaa! Eipä tullut tuo mieleen sillä kaikkia muita kokeilinkin jo ajaessa paitsi tuota, minusta erikoinen valinta. No sain ofroad asetuksen päälle joka kytki takaa lukkiutumattoman jarrun ja luistoneston pois joten ajo hiekkatiellä olikin yhtä juhlaa.
Totuuden nimissä täytyy sanoa että vaikka guzzi kuinka tuntui hyvältä niin moottori oli tai siis on matalaviritteinen eli vaihteita saa käyttää aktiivisesti jos haluaa hiekkatiellä nautiskella hieman vauhdikkaammin.

Mutta mielestäni tämä mopon focus ei olekkaan tuollaisessa näyttävässä räppäämisessä vaan pikemminkin mukavassa matkanteossa. Kiva yksityiskohta oli tuplavalojen väliin sijoitettu guzzin logoa muistuttava päivävälo.
Mutta jos siis tarvitset järkyttävä-äänistä v-tviniä korostamaan maskuliinisuuttasi niin tämä ei ole sinua varten vaan tämä on lähinnä puhtaasti ajamisesta nautiskeluun, myös huonomilla teillä ja kyllä pakko sanoa että minussa tämä herättää ostohaluja. Tarkemmin kun katselee niin ehkä tämä ei edes ole niin pirun ruma, tämähän näyttäisi suorastaan hyvältä minun pihassa 😉

Turunmaa

Minä päätin tänää käydä yllättäen Loviisas. Joku vois kysyy et miks? ja minä vastaan et siks ku mä pystyin. Matkal koukkasin Isnäsin satamaan katsomaan merivoimien entistä ylpeyttä ja tulevaa ympäristöongelmaa eli Turunmaata.

Kauden avaus Haltiala

Jälleen kerran on ajokausi polkaistu käyntiin, kuten niin monena vuotena jo aikaisemminkin.
Tälläkertaa Haltialassa olikin ennätysmäärä mopoja ja osallistujat laskettiinkin tälläkertaa tuhansissa. Mopoja oli ajeltu pitkin peltoja ja niittyjä kun tila yksinkertaisesti loppui kesken.
Mukava oli tavata vanhoja (osa jopa vuosikymmenien takaa)ja uusia tuttuja.
Jälleen todistettiin että moottoripyöräily ja Rock`n`Roll on nuorten poikien juttu, poikien jotka ikääntyy mutta eivät vanhene.
Ohessa pari kuvaa.

Agan pääkonttori

DSC_3871Mitäs sitä muutakaan tekisi äitienpäivänä kuin antaisi puolisolleen mahdollisuuden nukkua niin pitkään kuin hää jaksaa maata. Ja paras tapa toteuttaa tuo on poistua itse paikalta mahdollisimman aikaisin ja äänettömästi.
Niinpä päätin lähtä seikkailemaan pienelle UE retkelle Agan vanhalle pääkonttorille Keraan.
Kaikesta näkee että tämä on ollut aikoinaan melko hulppea laitos monikerroksisine toimistoineen jotka ovat jättänee keskelle hienon atriumin.
Tosin nyt on loistonpäivät nähty ja täältä onkin järjestelmällisesti rikottu kaikki mitä rikottavissa on. Minulla jäi kierros tähän toimistorakennuksen tutkimiseen kun vartiointiliikkeen auto ajoi pihaan ja vartija tuli ystävällisesti ohjaamaamaan minua ulos alueelta.
Kyselin vartijalta paikan historiasta joka kertoikin että aga toimi täällä vielä 90 luvulla jonka jälkeen muutti ehkä Riihimäelle. Tilat ovat olleet muussa käytöss vielä 2008 jonka jälkeen alue on tyhjentynyt ja termiitit ovat vallanneet paikan. Onneksi en ajanut prätkällä pidemmälle kuin tuohon pääkonttorin pihaan, sillä alueella oli ihan jumalattomasti rikottua lasia ja kaikkea roinaa joten renkaan puhkeaminen tuolla ei olisi ollut mikään suuri yllätys.

Hyvä päivä seikkailla

Tänään kävin suurella seikkailulla pimeässä idässä aina vantaalla asti. Pelasin tosin varmanpäälle ja ajoin suorinta tietä takas öbikseen eikä paluumatka kestänyt kuin 4 tuntia ja kerkesin juuri ennen suuria sateita kotiin.

Triumph Scrambler 1200 XE

Se näyttää moottoripyörältä, se kuulostaa moottoripyörältä ja se tuntuu moottoripyörältä!
Hitto et nyt onki tullu minun mieleinen mopo markkinoille, harvoin on mikään mopo tuntunut näin hyvälle heti ensi kokeilusta alkaen.
Ajoasento on todella luonteva ja leveästä stongasta saa hyvän otteen ja trumppa on hyvin hanskassa. Nyt onkin tehty oikein kunnon scrambleri eikä mitään hipstereiden look-a-like vehjettä.
Koeajo lenkillä ainoana rajoittavana asiana oli jumalaton vesisade eli en päässyt oikein kunnolla kokeilemaan miten trumppa kulkee vitikossa. Yllättäen tämä tuntui hyvinkin samalta kuin Yamahan 660 tenere, eli uskoisin että tällä on todella mukava ajella pieniä metsäteitä enkä usko että tämä olisi pienistä ilmalennoistakaan moksiskaan sillä niin hyvältä tämän alusta tuntui.
Menen kokeilemaan uudelleen joskus kun on hieman kuivenpi keli.
Tämän ensikokeilun perusteella aivan järkyttävän mukava mopo.

Vihdoinkin!

Vihdoinkin oli tällainen lauantai, eli muu jengi nukkuu ja minä pääsin aamulla aikaisin pärtsäilemään.
On tätä odoteltukkin, mutta nyt on tohtorilta saatu ajolupa taskussa ja kesä voi alkaa!
Ajelin Porkkalan kärkeen ja kaikki mahdolliset pikkutiet läpi mitä sieltä löysin. Ja kylläpäs oli mukava ajella tuolla ladon värisellä motskarilla. Ajoin kypärä auki vaikka naama jäätyi ja oli pirun kivaa.

Moottoripyörä, mutkatie ja hyvää musiikkia. Mitä muuta muka tarvitaan että päivä alkaa hyvin!

Syysmyrsky Jurmossa

Käytiin Mikon ja Sallan kanssa viettämässä syysmyrskyä Jurmossa. Siihenmalliin tuuli ettei pipa meinant pysyä päässä mutta vastapainona ei ollu yhtään hyttysiä.
Erittäin rentouttavat kolme päivää ja kaksi yötä bastukammare oli meidän tukikohtana. Ja kyllä jälleen vanhan saaristolaiskakaran sielu lepäs.
Kiitos vielä Mikolle ja Sallalle matkaseurasta. Täs viel muutama kuva reissulta.