Pystymettä oli jälleen kerran mukava tapahtuma joka katkaisi pimeän syksyn. Enpä aiheesta viitsi sen enempää tarinoida vaan lätkäsen tähän pienimuotoisen kuvakoosteen tapahtumasta
Pitäs tuonne rantsuun mennä aina silloin kun tuulee ja saataa ni sais mukavia kuvia. Musta vaa on tullu niin mukavuuden halunen ettei viitti sateella paljo ulkoilla.
Kävin Pekan kanssa pystymettässä Ylämaalla. Ja pakko todeta että meidän reittivalinnat oli melko… mielenkiintoisia.
Loppumatkasta tie kävi melko “kapeeks” ja rupes pimeetäkin olemaan mutt hyvin vei Garmini perille.
Laitan lisää kuvia näytille myöhemmin mut tässä tiiseri menomatkalta. Kun Pekka näyttä miten Gutsi kulkee metsäpolulla…
Ajelinpas tuossa mennäviikolla Kopparnäsiin ja sieltä pois Lassen ohjeiden mukaan. Kopparnäsistä kulkee oikopolku Pikkalaan joka kuulemma on oikein hyvä ajella.
No hyvähän tuossa oli Lassen neliveto mönkkärillä mennä. Essillä ajaminen olikin jo hieman haasteellisempaa kun on niin liukkaat renkaat alla. No olihan tuo kuitenkin täysin ajettavissa vaikka hieman kosteaaolikin.
Ajelinpas tänään Puistolasta himaan kun Essi yllättäen sammui. Pikainen kurkkaus tankkiin osoitti että tankki oli tyhjä. Hitto tässä sitä oltiin keskellä korpitaivalta pimeessä ja ilman pensaa. Pikainen puhelinkierros ja Markku tuli pelastamaan pulasta ja säästi minulta pitkän työntömatkan.
Siinä tienposkessa Markkua odotellessa rupesin tutkimaan miten oli mahdollista että pensa loppui vaikka en ajanut vielä edes varatankilla. Fikkarilla tankkiin katsoessani huomasin että hanasta oli se putkenpätkä joka erottaa ns varatankin irronnut. Näin ollen oli mahdollista että vaikka hana oli normaali asennossa niin pystyi ajamaan tankin tyhjäksi, no taas tuli korjattavaa sellasta seon…
Pitkäst aiikaa kävin ajelemassa sillee et oli kamera mukana. Koitin kyl ottaa Zone plate kuvia mut en saanu aikaseks muuta kuin paljon alivalotettuja ruutuja eli pitänee kokeilla pidemmillä ajoilla uudestaan
Kävin Lassen kanssa melomassa. Ja minusta tuo kaksikko oli mukavampi sillä se oli todella tukeva ja vakaa. Ihan kuin melojatkin, Lasse on se tukeva ja minä vakaa 😉
Kun on pirunmonta kameraa, ja tietysti niissä kaikissa filmi sisällä. Niin välillä tulee yllätyksiä kun käy kehittämässä filmin.
Tämäkin kuva, parin kuukauden takaa ja olin jo unohtanut et olin tällasen ottanu
Valokuvatorstain tämänviikon haasteena on jatkaa kuvasta Maalaus: Henri de Toulouse-Lautrec/Wikimedia Commons.
Minusta pyykkäri selvästi katselee ikkunasta ja miettii että. Ei kai tuo poika meinaa yksin mennä tuonne synkkään metsään.
WeegeessäSuomen kellomuseossa oli aikapäivät, kesäaikaan siirtymisen kunniaksi. Samalla siellä oli järjestetty vanhojen aikarautojen tunnistusta. Eli sinne sai viedä oman kellonsa asiantuntijoiden arvioitavaksi.
Minua miellytti se tapa jolla he paneutuivat kaikkiin kelloihin joita heille tuotiin. Jimi vei näytille Papan perintö taskunauriin. Selvisi että kello on 1930 luvulta ei siis mikään mahdottoman vanha mutta toki Jimin mittapuun mukaan aivan käsittämättömän vanha.
Motouutiset