Honda Forza 350

Vein Guzzin korjaamolle etupään stefojen vaihtoon ja haaveilin että saisin siksi aikaa Moto Guzzi V100 Mandellon koeajettavaksi.
Ei menny ihan niin, sillä kaikki koeajo Guzzit oli jo tältäkesää myyty.
Eipä siinä mitä, antoivat sit skootterin että ei tarvii korjaamon ovella notkua.

Forza 350.
Tällä sit lähtisin liikenteeseen.
Minullahan on kokemusta skoottereista sillä koko kaksipyöräisten harrastaminen lähti liikkeelle 125cc Primaverasta. Ja koska tämäkin on skootteri ja punainen niin kokemusta löytyy.

Mitään muuta yhteistä tässä ei vespan kanssa ollutkaan kuin väri. Aluksi kun istuin päälle niin huomio kiinnittyis siihen miten jämäkkä jousitus tässä oli vanhaan Vespaan verrattuna. Ja kun lähti liikkeelle niin ei ollut vaihteita eikä siis kytkintä, vaan jokin merkillinen voima lähti liikuttamaan vehjettä eteenpäin. Aluksi tuntui että olen hieman ylipukeutunut prätkäpuvussani. Honda oli kevyt ja mukavan tuntuinen käsitellä pienessä pyörityksessä risteyksissä ja kaduilla. Siis suorastaan näppärän tuntuinen, ei ihme että ovat suosittuja vehkeitä kaupunkioloissa.

Mutta kun pääsin baanalle, niin prätkäpuku ei tuntunutkaan enään yhtään liioittelulta, sillä nyt se keveys ja näppäryys ei tuntunutkaan enään niin mukavalta.

Kahdeksankympin vauhdissa kun avasi kaasun niin mieleen tuli vuoden -72 Honda cb 350 , sillä vaikutus oli samanlainen. Ensin ääni koveni, sitten pikkuhiljaa vauhti rupesi täysin värinättömästi kiihtymään aina 140 mittarinopeuteen asti jolloin vastatuuli vei voiton.

Baanalla tuuli ravisteli kevyttä skobaa melkoisesti, joten kyllä tällä mielellään pysyy kaupungissa. Pienellä mutkatiellä ajattelin että tämä olisi kotonaan, mutta ei. Pienet renkaat ja jäykkä jousitus teki kanttaamisen epätasaisella tiellä pelottavaksi, joten päätin hidastaa vauhtia ja ajelin hissunkissun maisemista nautiskellen.

Ei tule minusta skootterikuskia tämän perusteella, sillä ajan kultaamat muistot Vespasta tuntuu paremmilta kuin tämä nykyajan ihme kaikkine elektorinisine vehkeineen.

Ja varoituksen sana kaikille muillekkin boomereille älkää ruvetko vaihtamaan vaihdetta kesken kiihdytyksen, se kahva stongassa ei ole kytkin

Ich bin ein Berliner

Käytii Bemukerhon kanssa tutustumassa BMW tehtaaseen Berliinissä. Oli magee reissu ja oli kiva nää pieni osa bemun linjastosta mistä niit bemuja tulee.
Tehtaal ei ikävä kyl saanu ottaa kuvia, joten niitä ei myöskään ole näytillä.

Perjantaina käytii Bemutehtaan jälkee viel katsastamassa Classic Remise joka oli todella magee ja erikoinen mesta. Siellä oli näytillä/ säilössä kaiken näköisiä autoja ja prätkiä. Autoja toki enemmän Rättäristä Bugati veyroniin ja siihe väliin mahtuu aika paljon.

lauantaina olikin meillä omatoimista ohjelmaa tarjolla ja meillä meinasi suorastaan loppua päivä kesken 😉

Täs viel joitain kuvia reissulta.

Lisäksi melko pitkä video reissulta


Garminin asentelua

Laitoin mopoon garminin jalustaan kääntönivelen jotta saan tarvittaessa käännettyä navin pystyasentoon.

Samalla laiton tullasen lukitussysteemin että ei kukaa pysty nappaamaan navia ihan ohimennen, vaan hommaan tarvitaan joku työkalu

Tässä viel kuva mitä tuohon garminin kiinnityksen piti lisätä

Prätkämessut

Prätkämessut oli kolmen vuoden tauon jälkeen ja sen huomasi, syillä jo heti perjantai aamuna oli jengiä todella paljon suorastaan ruuhkaksi asti.

mukava oli pitäst aikaa käydä katselemassa mopoja ja fiilistelemäs.


Kuva: Jari Holopainen