Valokuvatorstain haasteena tälläviikolla on tekstinpätkä
Hajamielistä ulos silmäilyä
Mitä me teemme näin kevätpäivinä, jotka nyt tulevat nopeasti? Tänään aamulla taivas oli harmaa, mutta jos nyt menee ikkunan ääreen, yllättyy ja nojaa poskeaan ikkunan hakaa vasten.
Alhaalla näkee tosin jo laskevan auringon valon lapsenomaisen tytön kasvoilla, kun tämä kävelee siinä ja katsoo taakseen, ja samanaikaisesti näkee niiden päällä hänen takanaan nopeammin tulevan miehen varjon.
Sitten on mies jo kulkenut ohi ja lapsen kasvot ovat aivan valoisat.
—Franz Kafka: Novelleja, Otava-Delfiinkikirjat, 1972
Olen senverran malttamaton etten saanut luettua kuin otsikon kun tämä kuva tuli mieleeni.
Kuva siis on julkaistu jo viikonkuvana 35/2010, mutta sopii mielestäni tähän haasteeseen (ainakin otsikkoon)
Kaunis valo naisen kasvoilla. Hyvä asetelma ja kaunis vihertävä yleisvalo tilassa !!!
Hyvää kevättä 🙂
Todella jännittävä valo kuvassa – ja värit! Varsinkin naisen puku, kasvot ja hiukset ovat kuin eri maailmasta, ikäänkuin hänen ajatuksensa olisivat sytyttäneet hänen valon.
Tämä on todella hyvä!
Kiireettömyys välittyy hienosti.
Kuvassa vihreys kauniisti sävy sävyyn, kuin keväisen kasvun aikaan.
Aivan nappiin! Kuvassa on pysähtynyt olo, aivan kuin ajatus kulkisi erillään katseesta. Odotusta ehkä…