Joululoma alkoi ja kävin ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä itsekseni käppäilemässä Porkkalassa. Jostain syystä tuollanen rannoilla käppäily tuntuu pirun mukavalta, pidän ihan älyttömästi aaltojen äänestä kun ne iskevät rantakallolle.
Hieman huvittavaksi asian tekee se että asun käytännöllisesti katsoen aivan rannassa mutta kun haluan rauhoittua ja olla itsekseni niin lähden yleensäLinlooseen, Porkkalaan tai Kopparnäsiin käpppäilemään rantsuun. Liekkö tämä sitä mertaedemmäks kalaan menemistä?
Uskoisin että tämä johtuu siitä että tässä meidän rantsussa on saaristoa ja kaikissa noissa edellä mainnituissa paikoissa on suorat näkymät avomerelle.
No tässä yksi valokuva tuolta Porkkalan reissulta
Mamiya M645, 45/3.5 Portra 400VC
Hienot on maisemat. Itsekin pidän aaltojen äänistä – tai veden yleensäkin (purotkin on kivoja ja koskien kuohut). Meren rantsussa suorastaan hypnotisoituu seuraamaan aaltoja.
Rannassa ei aika koskaan mene hukkaan. Mä muuten asun tuolla vastarannalla näkyvien saarien takana, et jos tuut käymään ni nyt tiät mihin tuut 😉