Prätkillä Afrikkaan 7

Choumista lähti pista etelään kohti Nouakchottia, Sekin oli melkoinen kokemus ajaa pahimmillaan noin 25 cm syvää nimismiehenkiharaa tai vaihtoehtoisesti todella pehmeää hiekkaa, huomasimme että oli helpompi ajaa pistan vierellä jossa ei ollut muiden ajoneuvojen jälkiä, tosin vauhti oli pidettävä melko kovana noin 110 km/h koska hiljaisemmassa vauhdissa pehmeä hiekka ei olisi kantanut pyöriämme ja ajaminen olisi ollut lähinnä möyrimistä kuoppien ja pehmeän hiekan välillä. Piti vain toivoa ettei joutusi jarruttamaan sillä silloin koupat tuntuivat todella pahoilta ja ohjattavuus kuten myöskin koko pyörän hallinta hävisi kokonaan, ei voinut kuin pitää kiinni ja toivoa että mene oikeaan suuntaan. Kahden rengasrikon jälkeen saavuimme pieneen kylään Atariin , jonne päätimme jäädä yöksi. Atarissa tapasimme tuttuja Saksalaisia matkailijoita joiden kanssa vietimme iltaa syöden hyvin ja nauttien colajuomaa.

Matka jatkui aamulla kohti Nouakchottia nyt ihan oikeaa tietä pitkin, joka tosin oli niin huonossa kunnossa ettei sillä voinut ajaa. Mutta tie uraa oli helppo seurailla hieman sivussa sillä ei ollut turhan tarkkaa aavikolla ajoiko tiellä vai sen vierellä. Vaikka välillä oli todella vaarallisia kuoppia ja kumpareita,varsinkin kun vauhti kävi välillä turhankin kovaksi.

Jonkun aikaa ajettuamme havahduimme Ryden kanssa että Ismo oli hävinnyt johonkin. Lähdimme Ryden kanssa ajelemaan takaisinpäin niin kaukana toisistamme että juuri näimme toisemme, ajelimme takaisinpäin noin puolisen tuntia kunnes näimme! Minkä takia Ismo oli haihtunut näkyvistä.


Ismon kuperkeikka

Ismo oli heittänyt voltit erään kuopan seurauksena sillä seurauksella että pyörä romuuntui melkein täysin ,mutta onneksi Ismo oli selvinnyt ehjänä ilmalennosta. Siinä sitten oltiin keskellä ei mitään 200 km lähimpään asumukseen

Aikamma väännettyämme saimme pyörän ajettavaan kuntoon, tosin runko oli jokasuuntaan kiero, etu teleskoopit olivat kierot, takaiskari oli poikki venttiilikopan kannet olivat puhki, valot, vilkut ja katteet olivat palasina. Sitten pienen hiekkamyrsyn ja hämärän saapuessa jatkoimme matkaa, ajaen ismon rinnalla hänellä kun ei ollut valoja. Tie oli pelkkää isoa reikää, joiden ympärillä oli hieman asfaltin tapaista simpukoilla jatkettua korviketta. Saivuimme lopulta Mauritanioan pääkaupunkiin Nouakchottiin, jossa lepäsimme muutaman päivän.

Alkoholituotteet eivät täällä kuulu normaaliin elämään vain parista isosta hotellista sai olutta ja Zairen konsulaatissa oli myynnissä tiukkaa viinaa aivan mahdottomaan hintaan tietysti, joten jano piti sammuttaa paikallisella colajuomalla (ihan niinku cocacola, mutta ei sinne päinkään) tai paikallisella erikoisuudella maidolla johon oli lisätty sokeria ja appelsiinimehua (oli hyvää vaik ei uskois). Asuimme pyöreässä savimajassa jossa oli olkikatto, joten aina hiekkamyrskyn jälkeen (niitä oli kokoajan) pieni pyöreä mökkimme oli hiekkaa täynnä.

Hankittuamme viisumit Senegaliin jatkoimme matkaa hiekkamyrskyssä kohti senegalia. Poistuessamme Mauretaniasta vaativat rajamiehet meiltä jotain käsittämätöntä tieveroa , jonka sitten maksoimmekin noin 2h kinastelun jälkeen. Senegalin puolella meiltä veloitettiin 5 dollaria/henkilö ylitöistä, sillä raja-asema oli kuulemma jo suljettu. Ei auttanut muu kuin taas kaivaa kuvetta tai palata takaisin Mauretaniaan jossa olisi taas veloitettu tievero voi perr…..

Senegalissa ilman virallista Carnet de passagea matkustaminen on rajoitettu 8 päivään, ennenkuin aika kuluu umpeen on joko poistuttava maasta tai käytävä Dakarin rautatie asemalla pyytämässä uudet 8 päivää muuten valtio takavarikoi kulkuneuvon, joten on syytä olla aikarajan kanssa tarkkana. Senegalissa huomasimme vihdoin olevamma mustassa afrikassa . Rehevää maastoa jossa eläinkunta oli eksoottista ja monipuolista. Nähtiin heti ensimmäisenä päivänä isoja liskoja, villisikoja, apinoita ja runsaasti erillaisia lintuja. Ihmiset olivat iloisempia sekä ystävälisempiä kuin Mauretaniassa ja ennenkaikkea ihmisten puheutuminen oli todella värikästä, oikeita väripommeja. St-Louisiin saavuttuamme menimme ensimmäiseksi huuhtelemaan Mauretanian hiekat kurkusta isolla tuopillisella kylmää ja halpaa olutta.

Ensimmäinen yö St-Louisissa nukuttiin yhden paikallisen kaverin yksiössä, joka vilisi torakoita ( siinä vaiheessa ei oltu vielä totuttu torakoihin) Seuraavat yöt vietimme beachilla jossa eräs Ranskalainen mies piti kämppäriä. St-Louis on vanha kaupunki jossa on vielä paljon siirtomaa-aokaisia vanhoja rakennuksia. Vietimme siellä viikon beachilla maaten, tuttujen saksalaisten kanssa lentopalloa pelaten sekä kaupungilla hengaillen.

<- Edellinen Seuraava ->

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *