Käytii karin ja poikien kans lauantaina prätkämessuil. Ajatus menosta lauantaina prätkämessuille lapsilauman kans tuntuu melko hankalalta, mutta?
kun mentii heti aamust ni saatii kierrellä ja kattella melko rauhas kahteentoista asti jonka jälkee sielt jo joutiki pois.
Paljo oli komeita mopoja, mut eniten sykähdytti noi vanhat ite duunatut vehkeet. Niin ja stadion enskakisa oli kivaa kateltavaa. Tässä ohes muutama kuva.
Kerran ihmettelin et mikäs kumma pallukka se noissa jammun kakstahtisten imukaulassa oikein on.
Aikani asioita tutkittuani ja selvitettyäni sain selvill et kyseessä on resonanssisäiliö jonka tehtävänä on lisätä vääntöä alapään kierroksille. No tuohan se on ollu se heikko kohta nois kakstahtisis.
Löysin netist laskukaavan minkä mukaan tuo säiliö pitäis mitottaa. Lyhyesti ilman laskukaavoja säiliön tulee olla samankokonen kun koneen tilavuus ja yhdysputken mahdollisimman lyhyt ja iso.
Ei muuta kuin tekemään, tein siis alumiinista umpiputken jonka tilavuus on 3,5 desiä. Yhdysputkea ei tullu ensinkään sillä tein imukanavan ja kaasarin väliin laipan johon kiinnitinresonanssisäiliön.
Ja kyllä se on uskottava että vääntö alarekisterissä lisääntyi, tosin pitää sanoa ettei tuosta vielä mitään V-Twiniä tullut mutta lisää se on pienikin lisä.
Sehän tuossa on huononapuolena mainittava että ohjaustangosta pitää nyt puristaa kovempaa ettei tipu kyydistä kiihdytyksissä
Kari oli pikaseen käymässä meillä hustlerilla.
No tilaisuushan piti käyttää hyödyks ja käytiinkin pikkasen päristelemässä.
Tässä viel reitti jota ajeltiin. Tosin Tuusulast puottelin baanaapitkin yksikseni kun Kari suuntas sielt jo kohti Lappeenrantaa
Albumien aarteet jatkuvat.
Kuva Taivalkosken Kontiorallista 1986.
Kuvassa syödään Harrin saamaa kalaa. Kuvassa siis Eija minä ja Harri, kuvan on ottanut Stuuba.
Taivalkosken kontioon ajeltiin Stuuban ja Eijan kanssa Norjan kautta.
Jumanskega kun oli hauskaa käydä Pkku-A:n kanssa hieman pärtsäilemässä.
lumi senkun pöllys kun pisteltiin issikalla menemään.
Tostahan kyl puuttuu viel yks Condor ja yks IC. Mutta kun kerta yli puolet on paikalla niin otin kännyllä räpsyn.
Muutama kuva modifikaatiosta jotka piti tehdä että Powerdynamon 12v laturin ja kärjettömän sytkän saa kiinni Planeta4:sen moottoriin
Kävin Pikku-A:n kanssa ajelulla issikalla. On tuo kyllä melkoisen brutaali ajettava essin jälkeen
Perjantaina saapui paketti joka sisälti easthighwaystä tilaamani sivuvaunun kiinnikkeet.
Kuvassa osan olen jo lasikuulapuhaltanut. Seuraavaksi alkaa mittaaminen käykö Dneprin vantit sellaisenaan ic/velorex yhdistelmään.
Eli homma elää vaikka lunta on maassa
Ei vielä toisiinsa pultattuna mutta kunhan hieman mallasin niitä vierekkäin.
Axel kun näki nämä vierekkäin niin ensimmäinen kommentti oli että kesällä mennään Lurtsun luo prätkällä
Taidan varoiksi laittaa tuohon jonkinsortin pikairroituskahvan, että saa repästä lullan vauhdissa irti jos rupee kyytiläinen liikaa jakelemaan ohjeita
IZH planeta 3
Originally uploaded by nieppi
Voi että se on kaunis, suorastaan virtaviivaisen upea
06.12.2008
Originally uploaded by nieppi
Kaikillehan sattuu sillointällöin pieniä vahinkoja, eikös niin?
No se minulle sattunut vahinko on tuossa kuvassa autoon pakattuna.
Ihan tavallisella luontoretkellä Pirunkirkolle ja kotimatkalla tarttu tuollanen uudenkarhee IZH Planet 3:nen matkaan. Noh elämä on 😉
Holle kävi elvistelemässä jawallansa. Aavistuksen se savuttaa
Oli tuossa kerran Token kanssa duunissa juttua tällasesta pyörästä. Ajelin tuollasella kahekskytluvun alussa ja tämä on ainut kuva mikä mulla on tuosta pyörästä.
No olishan se ollu mageempi alkuperäsillä putkilla mut melko röheeltä se kuulosti tuolla 4-1 sydeemillä.
Tuolla ajelin norjan halki oliskohan ollu -84.
kotona kerroin Jaanalle ylpeänä aarteesta ja siitä kuinka meinaan mennä maajussin kanssa hieromaan kauppoja.
No Jaana tähän vastasi melko agressiiviseen sävyyn että R20;meinaanko ostaa lisää noita romuja.” No minä sanoin hämmästyneenä henkeä haukkoen että “Mutku toi on iiiiceee”
Jaana rupes nauramaan hysteerisenä ja totes että “sehän selittääkin kaiken”
Onse vaan mukava kun on ymmärtäväinen ja kannustava puoliso. Nythän mulla on tavallaan hyväksyntä mennä hakemaan tuo aarre kotiin, ettei tarvii salaa hankkia niinku edellisen. Mut se on jo toinen juttu se, sillä minä olen herra talossa ja mulla on Jaanan lupa sanoa niin.
Ajeltiin Pikku-A:n kanssa korkean kallion huipulle ja olo oli kuin olis oltu maailman katolla. Ja nyt tuli todistetuksi ettei nii isoa mäkeä olekkaan etteikö issikka sen huipulle jaksaisi kiivetä
Väiskin ic on saanut kovaa kyytiä koko viikonlopun. Välillä on vain kyytiläinen vaihtunut ja taas on menty.
Issikka on luotu kulkemaan eikä mikään inhimillinen este ole issikan menoa hidastanut. Pikku-A:n kanssa ajeltiin sunnuntaina oikein todella pitkä lenkki ja Pikku-A vain huuteli että aja isi kovempaa. No pakkohan sitä oli välillä päästää nuo kaikki 13 äärimmilleen trimmattua hevosvoimaa valloilleen ja antaa tuulen piiskata kasvoja. Vauhti taisi kivuta parhaimmillaan jopa huimaan kahdeksankymmenen kilometrin tuntinopeuteen, ja minusta tuntui että vielä kovempaakin olisi päästy mutta alamäki loppui kesken…
Väiskin jylhä-ääninen kilometrinnielijä alkaa olla koeajoja vailla valmis.
IC M56 on vuosimallia 61 ja kilometrejä edessä vielä käsittämättömän paljon
