Puskaparkkilaisen arkea

Kyllä on ollu taas ihan mahottoman hankalaa ja surkeeta, kun on pitäny majottua tuonne pitkin mettiä.
On joutunu olee melkein täydellises hiljaisuudes keskel luontoa, ainoastaa linnut sillotällö huudellu.
Siitä tulikin mielee et kuka vatipää on keksiny nimen ?
Ilmeisesti ei ole tuon nimen keksijä ikinä kuullu millasta perkeleellistä meteliä tuo lintu osaa pitää, enkä minä sitä ihan ensimmäiseks menis lauluksi kutsumaan. No onneksi nuo lähti kauemmaksi metelöimään, tuosta rannasta.

Niin ja niinku tuosta toisesta kuvasta näkeee niin rantakin on ihan surkee, ei pääse metsästä suoraan veteen vaa pitää ensin astua tuoho hiekalle ja sit vasta voi ruveta kahlaamaan syvemmälle. Vesikin on ihan märkää. Kylpytakin joutu ripustaa tuoho puuhu mikä oli ihan vinossa olis seki voinu suoraan kasvaa, mut ei.

Nokipannukaffet keittelin tuos rannas ja kattelin tummuvaa iltaa. Minä ja mun persoonat, eikä saatu edes pientä sisäistä väittelyä aikaseks.
Noh joskus vaa on hyvä olla….

Melontaretki söderskärin majakalle

Käytii Pekan kanssa kajakilla söderskärin majakalla ja oli kyllä mahtava reissu. on melonut paljonkin mutta minun kokemukset kajakkiin perustuu lähinnä telkkarinkatseluun niin pakko myöntää et tuo reilun 50 kilometrin meloskelu jätti jälkensä. Nyt on melkein pakko hankkia oma kajakki.
Tässä muutama kuva tuosta retkestä, mun wordpressin blogi on jotenki rikki joten saanu kunnon galleriaa aikaseks, mut menköön nyt näin. Ja tuo kuva jossa itse poseeraan on Pekan ottama

Geocache GCWJ5W – Emäsalo – end of the line

http://coord.info/GCWJ5W

Käytii :n kanssa pitkäst aikaa geokätköilemässä.

Mukaan otettiin henkiseks tueks Pekka koiralauman kanssa. Pekasta olis hyötyä jos vaik sattuis jäämään jumiin, ni ei tarvi Pikku-Aa:n yksin työntää isoa autoa.

Emäsalon kätköt sijaitsi toinen toistaa ihmeellisemmissä – ja kauniimmissa paikoissa.

Jopa öljynjalostamo näytti hienolta Emäsalon sillallta katseltuna