Syksy

Mä sit jotenki diggaan syksyä. Vaik se onki jotenkin ristiriitasta sillä sehän meinaa väkisinki pientä taukoa noihi mopojutskii. Jotenki maailma on vaa kauniinpaa katella ja haistella syksyllä. Tänääki oli oikee mukava ajella Tampereelta kohti kultarannikkoa kun ilma oli raikas eikä sateen kastelemat hiekkatietkää pölissy yhtää. Oikeilla reittivalinnoilla ei ole juurikaan muita tielläliikkujia, eli melko rauhassa saa ajella.

Sohvaostoksilla

Nyt koska meillä on uusi talo hankittuna niin päätettiin Pikku-Aa:n kanssa käydä hankkimassa uus sohva meidän uuteen kotiin.

Löydettiinki todella hyvä putiikki jossa oli myynnissä hienoja vintake sohvia. Myyjä kehui että nämä ovat aitoa retroa eikä mitään uusiotuotantoa.

Nämä ovat kuulemma niin autenttisia että osassa sohvista on hiirenpesätkin valmiina, ja toisin kuin Ikean vastaavat sohvat niin näitä sohvia ei tarvitse rakentaa kotona mistään rakennussarjasta.

Talon ostossa.

Lähettii Pikku-Aa:n kanssa talokaupoille. Löydettiiki melko mukava talo kauniista maisemasta jossa naapureistakaan ei ole haittaa.
Myyjä vaikutti luotettavalta kaverilta ja hän kertoili meille talosta varsin asiantuntevasti.

Talossa on välimerentyyliset ikkunaluukut, jotka on hyvä sulkea jos vaikka myrsky yllättää. Lisäksi talon erikoisuus on planetaariokatto. Kun talossa sisällä katsoo päivällä ylöspäin niin näky on todella sanoinkuvaamattoman kaunis, on kuin katsoisi välkehtivää tähtitaivasta. Tämä erikoisuus tosin nostaa hieman talon arvoa, mutta myyjä kertoi että se myös säilyttää arvonsa. Ainut haittapuoli kuulemma on että sateella saattaa hieman tihkua vettä sisään, mutta talo on kuulemma siitä erikoinen että vesi menee myöskin itsestään takaisin ulos erityisen harvan lattialaudoituksen kautta. Myyjän mielestä tämä on todella nerokasta sillä muutoinhan talo aikaamyöten täyttyisi vedellä.

Lisäksi talon ehdoton erikoisuus on niinsanottu mikrorihmastoilmastointi. Tämä kuulemma takaisi että talo pysyy kovimmillakin helteillä mukavan tasaisen kosteana eikä tässä talossa kuulemma tulisi yllätyksenä samanlaisia sisäilmaongelmia kuin Riihimäellä sattui Katajan talossa.

Talo on oikein viehättävä ja talon kovalla rahalla patinoitu ulkonäkö on joka euron arvoinen.
Myyjä vaikutti todella rehdiltä ja hän luovuttikin talon avaimet meille 5000 euron käsirahaa vastaan. Paperit talosta kuulemma tehtäisiin ensi viikolla kun myyjä oli ne nyt kuulemma unohtanuyt siskonsa luoksen Tartoon.
Niin että ämua saa nyt onnitella ku olen talon omistaja

Mylly

Sain ”kuraveli” Simolta hyvän vinkin vanhasta hylätystä myllystä. Ainakin luulen et tuo on ollu jonkinsortin mylly tai joku muu ihmeellinen laitos.

Vieläkun tuo mylly sijaitsi upeiden reittien päässä niin tuolla oli oikein mukava käydä ajelulla. Tässä muutama kuva tuolta myllyltä. Koitan käydä katsomassa myös muut saamani vinkit!

Maaseutukierroksella

Kävin tänää vähä ulkoiluttamas beemeriä, nyt kun siin on uudet renkaatki ni voi taas huoletta ajella miettimättä renkaita.
Yllättävän paljo löytyy noita hylättyjä tyhjillää olevia tajola ihan lähelt tät ruuhkasuomee

Unelmakämppä

Löydettii Pikku-Aa:n kanssa Riihimäeltä meille sopiva kämppä. Pientä pintaremonttia ja tuo olis valmis asuttavaks. Alakertaan lastenhuoneet. Siellä olis kalteritki valmiiks ikkunoissa ni ni ei lapset karkailis.
Keskikerros jätettäis tyhjäks. Minä ja Jaana mentäs yläkertaan, olis hienoo jos meidän ja lasten välisssä olis yks tyhjä kerros 😉

Pärnu

Päätettiin Pekan kans viettää ajeluviikonloppu Pärnus. Perjantaina lautal yli ja keula kohti Pärnua. Tukikohdaks oli valittu Aleksandri bub josta huone varattu etukäteen.
Lauantai ajeltiin ja käytii katselemas Helmen luolia ja linnoja jonka jälkee pikkuteitä Latviaan ja bongailtii lisää linnanraunioita. Tie oli välil niin kinttupolkua et arvelutti mun yhdistelmän mahtuminen.

Sunnuntai aamun ajeltiinki sit räntäsatees Pärnusta Tallinnaan ja olenkin ruvennut etsimään mistä löytyis kolmen kilovatin kahvalämppärit ettei aina olis sormet jäässä. Tuossa muutama kuva reissulta

Kuvaa klikkaamalla pääsee tarkastelemaan ajoreittiä tarkemmin

parnu

Ilta-ajelulla

Läksin käymää issikalla ilta-ajelulla


Ajelin pitkin polkuja ja pikkuteitä jotka olivat paikoin jo miltei kasvaneet umpeen

Ajelin kunnes löysin metsästä oudon sisäänkäynnin

Pitihän sinne kurkata sisään. Joten tässä muutama kuva vanhasta venäläisestä varastosta josta kattokin jo sortunut



Torronsuo

Kävin Lurrin ja Karvanaaman kanssa viettämässä aurinkoisen lauantaipäivän Torronsuolla ja suon ympäristössä. Mulla oli sii mukana Suolla elävä suosaatana ja turkulainen änkyrä. Lähtökohdat ei olleet kovin hääppöset, mutta päivästä muodostui mitä mainioin. Kevätmuutto näyttäis alkaneen, sillä kurkiauroja lenteli suotakohti ne tosin kääntyivät takas huomattuaan Lurrin suolla.
Päivä vietettiin Torronsuon aurinkoisilla pitkospuilla ja mikäpäs olisikaan ollut soveliaampi tapa aateloida hienopäivä kuin käristää makkarat avotulella.
Tässä ohessa muutama kuva suolta ja suon ympäristöstä

Ajelulla

Käytii Pekan kanssa pikkasen surauttamassa, ku oli niin mukava ilmaki.

Kuva tosin on sunnuntain ajelulta ku tänää ei ollunnannunna kameraa mukana.

Täs viel reittiä mitä ajeltii.



Kuvasurauttelu

Pohjolan kurapyöräilijöillä on sellainen mukava harrastus, kuin kuvasurauttelu.
Joku siis ajaa johonkin outoon mestaan ja ottaa valokuvan pyörästään siellä paikassa ja pistää sen esille.
Muut koittavat löytää paikan ja löydettyään ottavat kuvan omasta pyörästään samassa mestassa. Tämän jälkeen ovat oikeutettuja laittamaan jonkin uuden mestan muille etsittäväksi.

Koska Pekka on ihan oikea kurapyöräilijä niin hän houkutteli minut mukaan eräälle tällaiselle kuvajahdille. (Sanottakoon että minua oli hirmu vaikea suostutella mukaan)

Sovittiin treffit bembölen kahvituvalle, josta lähdettäisiin tuota tuntematonta paikkaa metsästämään.

Tiedossa oli että mesta on jossain ämmänsuon ympäristössä, mutta missä oli meille vielä arvoitus.

Ensin aateltiin että se on jossain siinä krossiradan ympäristössä ja ajelinpa minäkin sivuvaunu iiiceellä sen krossiradan läpi. Radan takana olevia enskapolkujakin ajeltiin melko pitkälle, kunnes tuli vastaan iiceelle läpipääsemätön kivikko.

Ei muuta kuin sitkeesti kiertämään ämmänsuon ympäröiviä pikkuteitä kunnes lopulta mesta löytyi.
Kilometrejä kertyi Bembölestä vain noin 40 joten melkoisen monta mutkaa sattui meidän reitille.

kotimatkalle lähdettiin reippaasti erästä metsäpolkua seuraillen, mutta se tyssäsi polulle kaatuneeseen puunrunkoon. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja ajella hikkateitäpitkin.

Oikein oli mukava ajelu ja jos joku joskus oikein kovasti houkuttelee niin saatan lähteä uudelleenkin vastaavaan juttuun mukaan.

Täs viel reitti mitä ajeltiin:



Niin ja ympäristöihmisille tiedoks.
Kun Pekka ajeli mun perässä niin hän kertoi että savua tulee vain toisesta pakoputkesta. Eli olen puolittanut päästöni.
Koittakaapa ite puolittaa omat päästönne!

Tässä viel kuvia tuolta kuvasurauttelulta