Prätkillä Afrikkaan 5

orig_maisema_atlas1.jpg orig_maisema_atlas2.jpg orig_seina.jpg orig_seina_vino.jpg

Atlas vuoristossa yövyimme pienessä kylässä jossa huomasimme kyltin majatalosta. Kesti noin tunnin ennenkuin löysimme kylästä ranskankielen taitoisen tulkin, sillä paikalliset puhuvat vain Berberiä. Huone maksoi kovan tinkaamisen jälkeen 100 dirhamia neljältä hengeltä ruokineen.

Ismo tiellä jolta ei voi ajaa sivuun


Välillä oli ihan oikeaa tietäkin !

Ruokailu olikin sitten melkoinen kokemus, sillä ruuan tarjoilleet nuoret naiset tuijottivat meitä tumman ruskeilla silmillään koko ruokailun ajan. Olimme hämillämme, sillä meillä ei ollut yhteistä kieltä ja tytöt puhelivat keskenään ja hymyilivät meille ja meidä vaikeroinnille , sillä emme ollet tottuneet että meistä ollaan niin avoimen uteliaita.

Paleltuamme yön siinä mukavassa mutta kylmässä huoneessa jatkoimme aamulla ajamista lihakset jäykkinä edellisen päivän erikoiskokeista, toinen päivä oli samanlaista polkua, tosin emme enää jaksaneet kuvitella olevamme Peterhanseleita vaan ajelimme eteenpäin osin jopa mahtaviin maisemiin kyllästyneinä.

Illansuussa saavuimme postikorteista tutulle Dades rotkolle väsyneinä likaisina ja nälkäisinä. Otettuamme pakolliset valokuvat rotkosta jatkoimme ajamista. Hetken päästä edessä häämötti kangastuksenomaisesti pieni hotelli ,jonne päätimme mennä yöksi. Kun hotellin omistaja oli saanut tulet padan alle pääsimme jopa pesulle lämpimään suihkuun. Hotellin omisti nuori kundi joka piti sitä muutaman kaverin kanssa. Ilta sujui mukavasti heidän soittaessa bongorumpuja shamaaninomaisesti ja meidän tanssiessa intiaanitansseja ( mistä lie sekin idea tuli..)

Aamulla saavuimme jälleen asfalttitielle joka jatkui tylsänä Agadiriin asti, Agadir vaikutti ainoastaan turisteille rakennetulta kaupungilta. Emme viihtyneet siellä kuin yhden ja jatkoimme matkaa kohti etelää. Ajoimme melko lähelle Tan-tania ja jäimme yöksi rannalle.

Emme kerinneet kunnolla edes leiriytyä kun jo erä paikallinen kalastaja tuli pyytämään meitä luokseen teelle. Emme tietenkään kieltäytyneet tee kutsusta. Kalastajat olivat asuneet jo noin 10 vuotta itse kyhäämissään majoissa jotka oli rakennettu autonrenkaista, aaltopellistä ja muusta rojusta. Yhteistä kieltä ei taaskaan löytynyt joten kädet heiluivat. Joimme tavan mukaan 3 kupillista minttu teetä, joista ensinmäinen oli vähemmän makeaa ja viimeinen lähestulkoon siirappia.Hyvästeltyämme kalastajat menimme nukkumaan meren kohistessa tauotta koko yön

Seuraavana aamuna Pekka lähti ajamaan takaisin Suomeen, sillä hän oli kuullut suomeen soittaessaan että iloinen perheen lisäys olisi tulossa. Jatkoimme matkaa nyt kolmistaan. Tie Länsi-saharan rannikkoa pitkin oli sanoin kuvaamattoman tylsä, noin 10 km suoraan jonka jälkeen oli pieni , ja jälleen 10 km suoraa.. ja tätä jatkui noin 900 km aina Dakhlaan asti. ”Toisaalta siinähän oli 90 mutkaa!!! oikee tsäkkäräkkätie ;-)”.

<- Edellinen Seuraava ->

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *