Africa Twin

Honda teki sen taas! Meinaan African Twinin.
Ja jälleen kerran Honda näytti muille miten se kunnonmopo tehdään.

Het ensi hetkestä alkaen AT tuntui käteen sopivalta, pyörä oli kapea ja kevyt käsiteltävä.

Eikun AT käyntiin ja pitkin porkkalan mutkateitä ajelemaan, Hondan kyydissä oli hyvin leppoisaa istuskella ja tuntui että tällä voisi ajella vaikka mihin. Tosin ajeasento oli ehkä tarkoituksenomaisesti tehty hieman löysäksi jolloin se tuntuu mahdollisimman mukavalta mahdollisimman monille. Uskoisin että asennon pystyisi muuttamaan hieman aktiivisemmaksi jo pelkästään kääntämällä ohjaustankoa eteenpäin tai vaihtamalla ohjaustangon. Mutta paha sanoa näin pienen kokeilun perusteella tarkemmin. Aluksi olin hieman pettynyt kun mopo tuntui röpöttävän kovissa lähdöissä ja sama tapahtui soratiellä kun yritti pistää mopoa kaasulla linkkuun mutkiin. Piti oikein pysähtyä ihmettelemään mikä vikana.

Pienen ihmettelyn jälkeen löysin nappulan jolla luistoneston sai pois päältä ja johan rupesi tapahtumaan.
At oli todella kevyt ja johdonmukainen käsiteltävä soratiellä ja moottori vastasi kaasuun mukavasti joten mutkat pystyi vetämään suu virneessä pitkissä sladeissa.
Lyhyesti sanottuna Paras pyörä mitä olen kokeillut!

Hetken jo olin vetäsemässä ostohousuja jalkaan ja lähössä hondakaupoille, mutta ostohalua hillitsi tieto tyhjästä lompakosta ;(
Tää tulee hirvittävän kalliiksi kun haluun het tollasen ja jotta se olisi elementissään niin sillä pitää heti lähteä afrikkaan tai mongoliaan tai mongolian kautta afrikkaan ja ja ja…
Eli nyt kaikki hyvin toimeen tulevat leskirouvat puhelin käteen ja yhteyttä tänneppäin ja ja ja…
Kyllä nyt harmittaa että suomessa on paritus, siis jopa itsensä paritus kiellettyä paitsi jos se tapahtuu jonkun televisioyhtiön rahoituksella. Eli muotoillaan asia toisin
Ari olis nyt sponsoria vailla 😉

Bemari

Vappuna kun oltiin Somerol ni päätin työntää Ryden bemun pihalle ja koklata miten se lähtis käyntii.
Lähti oikein hyvin pitkän ja kylmän talven jäljiltä. Annoin mopon käydä pätkyttää ittensä lämpöseks.
Tämän kunniaks Pikku-A:kin päätti oikee poseerata…

Kalkkipetteri

Käytii viikonloppuna Pekan kans ajelemassa. Mentii Lohjan suuntaan tarkotuksena käydä Kalkkipetterillä


Jotku oikopolut osottautu pikkasen liian vaativiks, joten ei auttanu ku kääntyä takas. Minä olisin kyl vielä jatkanu, mut Pekka ei jaksanu enää työntää…


Ei tarvita kuin pikkiriikkinen kivi/kuoppa yhdistelmä vesiesteen kera niin taas päästii työtöhommii.


Kalkkipetteri on aina yhtä eksoottisen olonen mesta.


Pikku-A:kin nautiskeli meidän matkanteosta.


Kyllä, kultaseni. Ihan heti tuun kotiin. Tottakai käyn kaupassa matkalla…

Tässä viel reittiä


Kuvasurauttelu

Pohjolan kurapyöräilijöillä on sellainen mukava harrastus, kuin kuvasurauttelu.
Joku siis ajaa johonkin outoon mestaan ja ottaa valokuvan pyörästään siellä paikassa ja pistää sen esille.
Muut koittavat löytää paikan ja löydettyään ottavat kuvan omasta pyörästään samassa mestassa. Tämän jälkeen ovat oikeutettuja laittamaan jonkin uuden mestan muille etsittäväksi.

Koska Pekka on ihan oikea kurapyöräilijä niin hän houkutteli minut mukaan eräälle tällaiselle kuvajahdille. (Sanottakoon että minua oli hirmu vaikea suostutella mukaan)

Sovittiin treffit bembölen kahvituvalle, josta lähdettäisiin tuota tuntematonta paikkaa metsästämään.

Tiedossa oli että mesta on jossain ämmänsuon ympäristössä, mutta missä oli meille vielä arvoitus.

Ensin aateltiin että se on jossain siinä krossiradan ympäristössä ja ajelinpa minäkin sivuvaunu iiiceellä sen krossiradan läpi. Radan takana olevia enskapolkujakin ajeltiin melko pitkälle, kunnes tuli vastaan iiceelle läpipääsemätön kivikko.

Ei muuta kuin sitkeesti kiertämään ämmänsuon ympäröiviä pikkuteitä kunnes lopulta mesta löytyi.
Kilometrejä kertyi Bembölestä vain noin 40 joten melkoisen monta mutkaa sattui meidän reitille.

kotimatkalle lähdettiin reippaasti erästä metsäpolkua seuraillen, mutta se tyssäsi polulle kaatuneeseen puunrunkoon. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja ajella hikkateitäpitkin.

Oikein oli mukava ajelu ja jos joku joskus oikein kovasti houkuttelee niin saatan lähteä uudelleenkin vastaavaan juttuun mukaan.

Täs viel reitti mitä ajeltiin:



Niin ja ympäristöihmisille tiedoks.
Kun Pekka ajeli mun perässä niin hän kertoi että savua tulee vain toisesta pakoputkesta. Eli olen puolittanut päästöni.
Koittakaapa ite puolittaa omat päästönne!

Tässä viel kuvia tuolta kuvasurauttelulta