Kaikkea sitä onkin

Kotimatkalla tänään koukkasin Hämeenlinnan kautta ja hokasin siellä järjettömän ison seinämaalauksen. Kyllä on maailma mallillaan? Minä olisin kakarana varmasti saanut selkäsaunan pienemmästäkin maalauksesta, mutta ei nykyään vain kannustetaan tuollaiseen töhrimiseen.

Ei ollut meillä kotona Neuvostoliitossa töhryjä seinillä. Joskus arvostetut taiteilijat saivat maalata kunnioitetun isä aurinkoisen kuvan johonkin valtionviraston seinään tai jylhäleukaisen työnsankarin kuvan joko johonkin metallitehtaan läheisyyteen tai maaseudulle. Mutta ei missään nimessä tuollaista länsimaista kevyttä hömppää vaan oikeaa vakavaa taidetta!!!

Asiasta toiseen meni tänään 30000 kilometriä moottoripyörällä tänäkesänä . Toisaalta kesää on vielä jäljellä 😉

Mauno Koivisto

Manu oli eka pressa jota minä olen päässy äänestään. Nyt oli Manun kunniaks tehty niin hieno graffitti että piti oikee pysähtyy Pikku-A:n kans kattelee.

Kun oltii lähös jatkaa matkaa ni bemaripas ei lähtentkää käyntii. No melko pian huomasin et tollane mikälie pikkuosa oli irronnu.

Tuossa ei onneks nokka kauan tuhissu kun kiinnitin sen takas.
Pikku-Aa:sta oli kovasti apua remontissa kun hän pysy kiltitsti kokoajan poissa tieltä.
No herätettyäni Axelin päästii taas jatkaa matkaa.