Viikon loma Norjassa

Koska etelänorjan vierailustani oli kulunut jo kolmekymmentävuotta niin oli korkeaaika vierailla etelänorjassa.
Pekka ilmottautu mukaanlähtijäks ja sehän sopi vallan mainiosti, sil oon Pekan kans reissannu ennenki ja hienosti on menny.

Sovittiin rehvit kasvihuoneilmiöön josta ajeltiin peräkkäin Turkuun kohti laivarantaa.
Matkalla tilattiin kaffet Mikolta jolla olikin pannu kuumana kun saavuimme turkuun. Ulkomaille kun lähtee niin on hyvä menneä turunkautta niin saa pehmeen laskeutumisen ulkomaille menoon kun Turussakaan ei saa tolkkua ihmisten puheesta.

Laivalle päästyä käytiin vetäsemäs rekkamiesten lihapulla-ateriat naamariin ja iltakaljat jonka jälkeen mentiinkin maate. Tuhkolmaan saavuttiinkin aamuvarhain ja saatiin ajelle Tukholman läpi rauhas ennen aamuruuhkia. Ruottin läpi ajamisesta en muista mitää E18 on tylsää hyväkuntoista tietä jonka voi huoletta ajella puolinukuksis läpi.

Ensimmäinen yöpaikka matkal löydettiin pienen joenvarrelta jossa Pekka valmistikin maittavan aterian joka maistuikin pitkän päivän jälkeen oikein hyvälle. Palanpainikkeena oli laivalta mukaan tarttunutta punaviiniä.

Seuraava aamu alkoi aurinkoisena ja läksimme ajelemaan kohti Lysebotnea. tie olikin todellista motoristin unelmaa välillä merenpinnantasolla ja välistä noustiin yli kilometriin ja ajeltiin lumikinosten välissä, siis aivan mahtavaa! Lysebotneen laskeutuminen olikin sitten varsinaista tsäkkäräkkää ja sillä tiellä saikin kanttailla ihan kokorahalla.

Lysebotnessa totesimme että tämä onkin umpiperä eli täältä ai pääse ajamalla mihinkään. Huolellinen esivalmistelu reitinsuhteen tuotti siis jälleen yllätyksen. Eli tökättiin sormi kartalle ja todettiin että mennään tonne, ei sitten kuitenkaan jaksettu katsoa että pääseekö sieltä eteenpäin 😉

Lysebotnesta ajeltiin sit takaisin samoja mahtavia tsäkkäräkkäteitä joita sinne saavuimmekin.
Just ku rupes tsäkkäräkkä helpottaan ni mulla rupes etupyörä vipottaan, joten eiku tiensivuun tutkimaan tilannetta. Hitto eestä oli laakeri ulkostanu kuulat pitkin Norjalaista perinnemaisemaa. Koska olin särkeny oman puhelimeni jo aikasemmin ni Pekka sai ruveta soittelee läheisiin prätkäliikkeisiin, Pikainen soittokierros osoitti et laakeria ei olis saatavilla ja kaikki liikkeet meni jo tältpäivält kii.

Onneks lähelt löyty vuokrattava mökki tai siis talo jonka saimme todella edukkaaseen hintaan itsellemme tukikohdaksi parikspäiväks. Seuraavana aamuna otin suzukin etusen Pekan jammun tarakalle ja suhasin Bryneen jossa oli mukavan tuntuinen mopopaja. Liikkeen pitäjän soittokierros osoitti että laakerin saisi vasta huomiseksi ja koska nyt oli perjantai niin hän lupasi tulla lauantaina vielä asentamaankin sen laakerin. Todella hienoa!

Jätin suzukin vanteen Bryneen ja ajoun jammulla takas meidän mökille, missä Pekka olikin jo kunnon pikkuvaimon tapaan tehnyt ruuan valmiiksi. Toki tilannetta hieman synkensi se että Pekka pisti minut taas tiskaamaan.

Safkan jälkeen läksimme Pekan jammulla ajelemaan kohti Preikkestolenia. Preikestolen olikin todella mahtava paikka ja näköalat olivat todella upeet, kyllä kannatti se neljänkilometrin kävely ylöspäin pitkin kivikkoa.
Preikestolenilta löyty yks geokätkökin vaik ei mul ollu enää edes gepsiä millä ettiä 😉

Lauantai aamuna läksin ajelemaan jammulla pienes vesisatees kohti Bryneä hakemaan suzukin etusta takas.
Asennusten ja mökin luovutuksen jälkeen läksimme ajelemaan kohti etelää, sillä säätiedotuksen mukaan eteläs tuulee ja keskinorjas sataa. Totuus oli kuitenkin toinen sillä eteläs sekä tuuli että sato ja satokin ihan perkeleesti. Täs vaihees olinkin jo huomannu et mun takarengas on sateel liukkaampi ku suomen mieshiihtäjien sukset. Oli siin sitte ajamista norjalaisel ykskaistasel tsäkkäräkkätiel keskellä monsuunia ja saatanallista tuulta, just ku luulin ettei asiat enää huonommin vois olla ni näin tienreunas liikennemerkin joka kerto et tie on märkänä liukas. Perkele tais livetä suupielest. No oli siin se hyväpuoli et ku ajelee pintakaaasul pelkopersees et millo putoo rotkoon ni suzukin kulutus tippu melko pieneks eli kahdenkymmenen litran tankil pääsi 450 kilometriä ja se on pitkä matka tsäkkäräkäl keskel monsuunia hyvin öljytyl tiel.

Pitkän sateisen päivän kälkee päädyttiin jollekki pienelle karavan alueelle yöks joho laitettii pienet telttamme hirmusten isojen matkailuautojen väliin. Sunnuntai aamul päätettii et nyt lähetää Järvaan heittää fribaa kert Norjas sataa kokoajan. Eikä siin mitää E18 tie Kristiansandist pohjoseen on tylsää tietä joten matka eteni verkkasesti. Ku päästii ruotsinpuolelle ni pysähdyttii keittään kaffet pienelle uimarannalle. kaffien jälkee jatkettii matkaa aina yhtä tylsää E18:sta pitkin kunnes hieman ennen Karlstadia kesken mettätaipaleen Pekka yllättäen ajo tiensivuun. Hetken tutkittiin tilannetta ja huomattiin et perskeles nyt oli jammun takalaakeri levinny pitkin tietä. Eikun mopot mettään pitkin pientä metsäkonejälkeä ja leiri pystyyn, sillä nyt sunnuntaina ei olisi enään mitään tehtävissä paitti tuhota yks punkkupullo keskel ruotsalaista mettää 😉

Maanantai aamuna meillä oli jo valmis toimintatapamalli, eli Pekka läks suzukilla viemään jammun vannetta Karlstadiin laakerin vaihtoon ja minä jäin pitämään leiriä pystyssä. No nyt koitti minulle aika suorittaa eräänlainen hiljaisuuden retriitti keskel ruotsalaista mettää. Noin kolmen minuutin jälkeen alkoi hiljaisuus ja mietiskely ahdistaa joten päätin heitellä hieman itsekseni fribaa jota jaksoin tehdä noin viisi minuuttia, söin neljä mustikkaa jonka jälkeen kyllästyin siihenkin. Päätin letittää parran uudelleeen aikanikuluksi jolloin tapahtui jotain todella järkyttävää! Taisin jopa sanoa itsekseni ääneen että nyt mä oon niin kusessa! Nimittäin kuminauha katkesi kun koitin laittaa sitä letinpäähään, olin siis niin kusessa keskellä ruotsalaista metsää parta avoimena, onneks sain tehtyä solmun ja selvitettyä tuon hermoja kutkuttavan kriisin. Tuon kovan kriisin jälkeen olinkin jo ansainnut kunnon päikkärit sillä olinhan ollut jo yksin lähes 10 minuuttia. En kerennyt kunnolla edes nukahtaa kun Pekka jo tulikin takaisin uusittujen laakereidensa kanssa.
Leiri kasaan ja baanalle kohti tukholmaa. Matka oli tyldähköä ajamista tylsällä tiellä mitä nyt pienoinen ukkosmyrsky toi hieman vaihtelua tylsyyteen, onneks juuri ukkosmyrskyn alkessa näin jälleen liikennemerkin joka varoitti sateella liukkaasta tiestä ni ei tarvinnu taaskaan ajaa mitenkää rennosti.

Lopulta saavuimme Grislehamniin hyvissä ajoin että kerkesimme syödä pizzat ennen kun laivamme lähtisi kohti Eckeröä. Eckeröstä ajelimme yötämyöten Hummelvikkeniin jossa seuraava laivakyyti odottelikin meitä. Laiva tosin lähtisi vasta aamul kuudelta joten mentii sinne laivan salonkiin sohville maate. Tiistai meniki sit parin lossin jälkee kotia ajellessa. eli yhteenvetona vois sanoa et aika menee nopiaan ku on kivaa!

Tässä viel muutama kuva reissulta

Nonni ;(

Ajeltu aivan mahtavia reittejæ kuumaisemaa ptkin Lysebotniin joka olikin umpiperæ. Saimme ajela takaisin uudellee mahtavisa maisemissa. Nyt menisuzukista etupyøræn laakeri ja koitetaan huomenna selvittææ mistæ saa uuden tilalle. Ei ole huolia on punaviiniæ ja lampaita seurana. Eikæ puhelin hæiritse sillæ sekin meni rikki

Mopo on pakattu

Pikkasen joutu kyl antaa periks noitten matkatavaroiden suhteen. Teltta vaihtu pienempään, retkijakkara jää kotiin eikä retki vuoteellekkaan ole tilaa. Grilli ja hiilupussikin piti jättää pois kyykdistä, mut periaattees kaikki tarpeellinen on mukana. Makuualusta tulee viel rullalle tuoho takalaukun päälle. Kameran joudun kans jättään kotiin eli reissaan tälkertaa pelkän pokkarin kans. Myönnettäköön et kun reissaa beemeril ni ei tartte tehä kompromisseja mukaan otettavien tavaroiden suhteen.

Onkin mukava lähtä pitkäst aikaa etelänorjaan. Olin etelänorjas viimeks kaheskytluvun puolvälis Stuuban kanssa, eli onki jo aika käydä uudestaa

Terapiaa

Kävin tsykoterapiassa, eli laitoin progressiivistarokkia soimaan kypärään melko kovalle ja läksin suzukilla ajelemaan hirmuseen vesisateeseen ja ukkoseen Karjaan takamaille mukavia mutkasia hiekkateitä.
Hitto et teki hyvää! Huomenna taas jaksan olla ilonen perheenisi.

Samal huomasin et kylläpäs suzuki kulkee pienel bensamääräl nyt kun kaasarit on putsattu ja laitettu uudet neulaventttiilit. Nyt ei suzuki kuluttanu enää ku 20 litraa tankillisella, mahtavaa! Samal toi reissu oli eräänlaine korkeanpaikanleiri ens viikol starttaavaan Norjan matkaan. Oon lähös Pekka ”Peterhansel” Sipolan kans tiistain liikkeelle ja Pekka lähtee Tenerellä ni mun oli pakko vähä treenata tuota hiekal ajamista. Ja mikä oliskaa parempaa treeniä Norjanreissuavarten ku ajella hiekkateitä helvetillises vesisatees 😉
No entiä opinko mitään, mut nyt ei enää kokoaikaa pelota ku osaan olla välil silmätkii!

Kaasareiden putsaus

Tänää pistin putsaten suzukin kaasarit. Vaihdoin samal niihi uudet reparatkitit jotka tilasin eebaysta.
Jälleen mul oli innokas pikku apuri purkuvaihees mukana. Tosin sit ku rupesin aukoo kaasareita ni hätistelin liikainnokkaan apurin kauemmas.

Kaasarit oli täynnä tollasta punasta pölyä, ihanko tuolla olis ajettu saharassa kun kaasarit oli täynnä punasta hiekkaa. No nyt on kaasarit putsattu ja kone käy hienosti

Tuollaset reparatkitit tilasin eebaysta

Vissii ajanu liian pikkase

Menin tänää vaihtaa Suzukiin mittarivaijeria ja sitä vaijerin alapään vaihdetta, kun huomasin et kiipeilee jo etanatki moponpäälle ku sil on niin vähä ajettu.

No nyt on taas Susukisssakin toimiva nopeusmittari eikä sil tullu ajettua ilman mittaria ku ehkä tuhannen kilometriä

Uudet tulpat NGK DR9EIX

Kävin ostamas Motonetist uudet tulpat Suzukiin kun aattelin sitä täs kesänmittaa pikkasen huoltaa.
Vanhat tulpat olikin melko mustat ja oikeenpuoleinen (kuskinpaikalt katottuna) oli viel märkäkin. Eli taitaa olla seuraavaks kaasareiden säätö edes.


(Kuvan tulpist otin tietenki keittiön pöydäl, mut se on ihan okei kunha ei kerrota Jaanalle)

Vaihoin samal nopeusmittarin vaijerin ja totesin et vanhakin vaijeri oli ehjä. No vaijeri alapäästä irti ja akkuporal kokeilemaan ni johan vaa toimi. Eli seuraavaks saanki sit ostaa nopeusmittarin vaijerinpäähä uuden vaihelaatikon. Onneks sellane löyty ebaysta eikä ollu ees pahan kallis.

No nyt se on pesty

Hirmunen homma ja meni melkein vartti kun pesin sutsukin. Seuraavaks pitäs vissii laittaa se ehjä mittarivaijeri paikoilleee ko vaa jaksais ryhtyä.
No pidän enste viikonloppuvapaan ja alotan ensviikol rassaamishommat.

Nyt se on ohi!

Meinaan Tampereen reissut vähäks aikaa, sillä mulla alko nyt loma! Siis teknisestihän loma alkaa vast maanantaina ja mul on pari etäpäivää viel enne loman alkua, mut meinaan pysyä etäällä töistä nää paripäivää.

Ajelin tänää kotio Tampereelta ku rupes sataa vettä suorastaa raamatullisessa mmittakaavassa, siihe ku yhdistää ykstoikkosen tien mikä on melko kuoppane ku ajelee yli kahtasataa ni väsyttämäänhä se käy.
Tuli tunne niinku olis ajanu veneellä vasta-aaltoon kun mopo nyökkäili tasasesti, vettä sens silmille, persaus oli märkä ja tuuli heilutti hiuksia (okei, ton vikan mä jouduin kuvittelemaan). Jokatapauksessa yhtäkkiä heräsin ku säikähin et olin ajanu veneel kiville ku rupes ravistaa nii hitosti. En ollu veneilemäs enkä ees ajanu kiville, vaa motarin kaistan vieree on raavittu sellaset urat mitkä pitää tosi pahaa pärinää ku niitten päälle ajaa. Ei oo taas tielaitos ajatellu mitä on tehny kun on tuollasia uria tienreunaa kaivanu. Hitto sitä säikähtää ku herää tollasee tärinään, mitää vaa voi sattua ku oikee pahasti säikähtää.

Päätin et nyt on korkee aika mennä pikkuteille ku baanal tollee säikkyy. Jonkuaikaa pikkuteitä lipsutellessa menemää ni sadekki lakkas, päätinki pysähtyä tupakkitauolle kun ei kert enää satant.
Siin tienposkes ku etin tupakkeja taskust ni muistin et mähä en polta, pysähyin siis turhaan. Ennenku jatkoin matkaa hoksasin viel et mähä oon tullu hiekkatielle. Nyt rupes pelottaa sil internetin tietäjät on kertonu ettei katupyöräl voi/saa ajella hiekkatiel. Lähin kuitenki varovasti jatkamaan matkaa.
Aika äkiste kuitenki huomasin et katupyöräl toimii samat lainalaisuudet ku enskoilki, eli:
– katse kauas horisonttiin, mieluiten siihe suuntaa mihin on menos
– rento ote ohjaustankoon, nyt ei olla punttisalil eli ei tarvi puristaa
– Jos etupyörä tuntuu lähtevän alta ni lisää kaasua
– Jos eessä näkyy jyrkkä mutka ni lisää kaasua
– Jos eessä on iso kuoppa tai kivi ni lisää kaasua
– Jos eessä on iso lätäkkö tai pieni järvi ni lisää kaasua
– Jos joku meinaa mennä ohi ni lisää kaasua
– Jos pelottaa ni lisää kaasua
– Jos vieläki pelottaa ni silmät kii

Ritvalan kyläkauppa

Tänään kasvo duunissa jostainsyystä sellanen kyrpä otsaan ettei meinannu kypärä mahtua päähän.
Niinpä päätin ajella maisemareittiä kotiin etten olis niin pahal pääl kotiintullessa.
Melkoisen mageita mestoja löytyy Tampere Öbis väliltä kun poistuu baanalta pikkuteille. No tosta Ritvalasta tuli mieleen just se unhoon jääny syyläricity. Kannattaa tehdä kulttuurimatka Ritvalaan, jos ei muuntakia ni tuon kyläkaupan takia kannattaa poiketa.

Tuli muuten Suzukiin kymppitonni täyteen tällekesälle, tai siis teknisesti ei tullu kun meni mittarivaijeri poikki eikä kilometrit lisäänny ennenku saan uuden vaijerin. Samal ajaminen on nyt todella vapauttavaa ku ei tarvi suotta kytätä nopeutta, voi ajaa just niin kovaa ko uskaltaa 😉
Käväsin viel kotimatkal prätkäliikkeest kysäsemäs uutta vaijeria, no eihä näin vanhoihi mopoihi ole osia enää missää. Päätin samal katella et josko sitä vaihtas Suzukin uutee ku uusis olis toimivat mittaritki.
Eiku myyjän kans kauppaa vääntämään, myyjä parka vaikeroi ja sanoo ettei näist vanhoist pas… eiku mopoist kovinpaljoo voi hyvittää et kuulemma riittäis nippanappa rahoituksen käteisosuuteen. Minä katoin samal uuden mopon hintalappua jos luki isolla et rahoituksen käsiraha 0 eur!
Aattelin et eiköhän nämä neuvottelut ollu minunkohalta tässä.
Ajoin kotia ja tilasin Saksast uuden mittarivaijerin.

No mut jos ensviikol pesis mopon ku oon sitä mieltä et kyllä Suzuki ansaitsee tulla pestyksi aina kymppitonnin välein.

Pientä säätöä

Susna rupes ropöttää eikä oikee ottant kierroksia niin herkästi ku aikasemmi. Aattellin et oliskohan roska kaasaris. Joten eiku ruuvari kätee ja purkamaan. Puolentunnin ahräämisen jälkee löyty vika. Ei ihme ettei käy tasasee ku täält löyty neljän issikan kaasarit, issikka ei käy tasasee yhelläkää ja täält löyty niitä neljä.
En saanu kaasareista kohokammiota auki ku ruuvit oli nii kovasti hapettunut kiinni. Ei auttant muu ku pistää takas kasaa ja kokeilla joskus paremmalla ajalla uudestaa. Jotain sentää sain aikaseks ja sain säädettyy tyhjäkäyntiä pikkase kovemmaks ko löysin sellasen ruuvin jolla se tehää nerokkaasti yhtä ruuvia kääntämällä joka vaikuttaa kaikkii neljää kaasarii. Huomattavast helpompaa ku pemaris jos pitää väännellä kahta ruuvia eripuolil mopoa. Kyl ne jaappanin pojat on osannu 😉

Sunnuntaiajelu

Kävin Pikku-A:n luona Rinnekodissa ja käytin tilaisuuden hyödyksi ja ajelin kotiin mukavan oloista oikotietä pitkin.
Ei ollu nopein vaihtoehto, mut tie oli hiton mukava. Oli routakuoppia halkeillutta asfalttia hiekkaa tiellä ja puista pudonneita oksia, Aivan mahtavaa!

Suzuki GSX1100F

Nyt tuli mopo kotiin. Tai ei se tullu kyl se piti ihan ajamalla ajaa Mikkelistä Öbikseen. Onneks oli mukava pikkupakkanen ni ei tullu yhtään kuuma ajaessa.

Tässä viel Tatan ottama kuva kun läksin ajelee Mikkelist kohti Öbistä

Pimp My Bikes

Olen innokas mopoilija ja Beemerin rakentelija. Tässä alla on linkkejä

Tässä itselleni muistilaput huolloista:

KTM Adventure Rally 2012 Kuvani sekä blogi reissulta