Vaihteeksi soololla

Kesän ensimmäinen ajelu soolobemulla. Nyt oli lumet sulanu senverran et sain bemun ulos, joten pitihän sillä lähtä ajelemaan.
Matkalla oli jopa pieniä vesiesteitä

Täs vielä pien video ajelulta

Palautetta

Ajeltiin Wolfin kans sivarimiitistä kotiin pieniä hiekkatietä pitkin kun nähtiin erikoinen ajoneuvo

Jälkikäteen Facebookin motoristi ryhmään oli tullut palautetta kuinka olimme kohtaamiseen suhtautuneet

Jiihaaa!!!

Tänään aamulla aikaisin heti aamupalan jälkeen joka kesti seitsämästä yhteentoista. Lähdettiin Pikku-Aa:n kanssa motskarilla kohti Nuuksion tutkimattomia erämaita. Koska Nuuksion erämaissa ei saa ajella motskarilla, niin mentiin ensin Ipan luokse vaihtamaan kulkupeli käymättömiin korpimaihin sopivammaksi.

Ippa piti pienen oppitunnin jonka jälkeen olin hevosen selässä kuin kotonani. Lähdettiin Pikku-Aa:n kanssa hurjaan laukkaan ja hypittiin aitojen, ojien ja kanjoneiden yli. Metsästettiin biisoneita ja yövyttiin kojoottien ulvoessa nuotion ympärillä.

No vaikka siis olen luonnonlahjakkuus ratsunseläs ni taidan silti viel pitäytyä nois motskareis.

Iso kiitos Ipalle kun saatiin tulla kokemaan Nuuksion perämetsiin.

Electrified

Tämähän on ollut ihmiskunnalla hakusessa jo siitä asti kun ensimmäiset mekaanikot ihmiskunnan hämärässä saivat rakennettua jalkojen väliin asennettavan vempeleen, jonka tarkoituksena oli tuottaa silkkaa mielihyvää.
No ensialkuu niitä piti liikutella lihasvoimalla milloin pyörittämällä, vatkaamalla, polkemalla ja ties miten. Aina kuitenkin tarkoituksena saada aikaiseksi värinää ja sen myötä mielihyvää.

Jossain vaiheessa insinöörit päättivät että mielihyvää pitää saada aikaiseksi sähköllä, niinpä he kehittelivät sähköisen puikulan joka laitetaan jalkojenväliin kytketään virta päälle ja tehonsäätimestä säädellään portaattomasti mielihyvän määrää. Tällaista laitetta minä pääsin siis nyt kokeilemaan. Mahtavaa!!!

Niinpä asaettelin puikulan persauksenalle, kytkin sähköt ja käänsin tehokytkintä! Jestas….
Ei pärissyt, ei savunnut eikä edes tärissyt. Siis tasan samat ominaisuudet kuin issikassa silloin kun issikka ei lähde käyntiin, sillä erotuksella että tämä lähti eteenpäin vallan perkeleesti!

Kyllä nyt veti väkisinkin suupieliä hymyyn, sillä Zerolla ajaminen oli mielettömän mukava kokemus. Jos ei kiinnitetä huomiota pyörän ulkonäköön joka ei minua nykytrendin mukaisella streetfighter tyylillään innostanut niin tämä oli kyllä mukava peli. Pyörän melko pysty ajoasento yhdistettynä ketterään käsiteltävyyteen suorastaan yllyttää ajamaan aktiivisesti. Kaasua tai siis tehonsäädintä kun kääntää niin kaikki teho on heti käytössä uskomattoman tasaisesti kaikissa tilanteissa. Ja koska pyörä on melko lyhyt niin onkin ihan perusteltua että tässä on estetty etupyörän nouseminen, sillä muutoin tämä heittäisi kokemattoman kuskin kyydistään.

On täysin käsittämätön tunne kun tuollainen voima on heti käytössä täysin ilmeettömästi tilanteessa kuin tilanteessa.

Vielä ku akut ja lataustekniikka hieman kehittyvät että tuon toimintasäde tuplaantuisi ja lataus saatais hoitumaan vaikka vartissa, niin alkais mullakin hiilijalanjälki kummasti pienenemään.
Mutta ei niinpaljon hyvää ettei jotain huonoakin. Ruma se on ku mikä!

Sunnuntai ajelu

Piti Pikku-A:n kanssa käydä vaan pikkuajelulla, mut siitä tulikin kokopäivän retki.

Käytii moikkaamas Rydeä ja hieman pelailtiin pingistä.

Sit päätettii lähteä geokätköilemaään skatanniemelle, jossa samal kateltais vanhoja tykkipattereita. Siel oli väkee niin pirusti ettei kehattu ettiä kätköä, no kuukaiden parinpäästä tulee räntää vaakatasossa ni luulisin et silloin tuo niemenkärki on tyhjä ja saahaa kätköillä rauhassa.

Koska kätköilyst ei tullu mitää ni muistin et Ippa asustelee Uutelassa, eli eikö kätee ja soittamaan et pistää kaffen tippumaan koht tultas kylään. Eipäs asuntkaa enää Uutelas vaa Nuuksion perämettis. No Ippa teki ratkasevan virheen ja kerto osotteen joten nokka kohti nuuksiota ja mentii kattelee Ipan hevosia.

Ollaa me kerran ennenki oltu noin lähel hevosia, mut sillo hevoset oli telkkaris ja me oltii sohval..