Jurmo 2016

Jokavuotinen pako saaristoon on nyt suoritettu. Loppu päätelmänä voisin todeta että tekisi mieli kääntyä takas ja joko syrjäytyä tai erakoitua jollekkin saarelle.
Sillä on todella mahtaavaa ja vapauttavaa olla paikassa jossa ei ole yhtään mitään, näin nykymittapuun mukaan.

Mikä muu voisi kruunata marraskuun tuon kaikista kuukausista mahtavimman kuin viettää se kivikkoisella saarella.
Marraskuu todellakin on kuukausista paras ja mahtavin, sillä kenenkään ei tarvitse teeskennellä pirteää ja energistä. Marraskuussa kaikilla on oikeus olla rehellisisti suomalaisia, ei tarvitse tervehtiä vastaatulijoita eikä tarvitse väkinäisesti jutella säästä. Ei tarvitse ottaa katsekontaktia kanssaihmisiin, vaan voi rauhassa käpertyä itseensä ja pysyä sohvannurkassa.

Tämän upean kuukauden kruunaa retki saaristoon jossa on kylmä ja tuulee, kanssaihmisten kanssa ei tarvitse kommunikoida sillä peittää alleen kaikki äänet!

En hehkuta tämän enenpää tuota hienoa kokemusta, jonka vain saaristolaiskakara voi ymmärtää. Mutta ohessa muutama kuva tuolta reissulta

Ja nyt varaamaan ensitalven retkeä 😉

Puskaparkkilaisen arkea

Kyllä on ollu taas ihan mahottoman hankalaa ja surkeeta, kun on pitäny majottua tuonne pitkin mettiä.
On joutunu olee melkein täydellises hiljaisuudes keskel luontoa, ainoastaa linnut sillotällö huudellu.
Siitä tulikin mielee et vatipää on keksiny nimen laulujoutsen?
Ilmeisesti ei ole tuon nimen keksijä ikinä kuullu millasta perkeleellistä meteliä tuo lintu osaa pitää, enkä minä sitä ihan ensimmäiseks menis lauluksi kutsumaan. No onneksi nuo lähti kauemmaksi metelöimään, tuosta rannasta.

Niin ja niinku tuosta toisesta kuvasta näkeee niin rantakin on ihan surkee, ei pääse metsästä suoraan veteen vaa pitää ensin astua tuoho hiekalle ja sit vasta voi ruveta kahlaamaan syvemmälle. Vesikin on ihan märkää. Kylpytakin joutu ripustaa tuoho puuhu mikä oli ihan vinossa olis seki voinu suoraan kasvaa, mut ei.

Nokipannukaffet keittelin tuos rannas ja kattelin tummuvaa iltaa. Minä ja mun persoonat, eikä saatu edes pientä sisäistä väittelyä aikaseks.
Noh joskus vaa on hyvä olla….

Hanko

Aamul mietittiin Pikku-Aa:n kans et mitäs tehtäis. Pikku-A ehdotti et lähetää ajelee prätkäl, no minä suostuin Axelin mieliks 😉 Ehdotin et jos mentäs Hankoon ja Axel kysy et onko siel jätskikiskaa. No me lähettii ottamaan asiasta selvää.

No kyllähän Hangost jätskikiska löyty joten istuttiin leijonien selkään syömään pehmikset.

Ihmeteltii ku Hangos oli niin pirusti väkeä ja syykin selvis sillä nythän oli Regatta viikonloppu.

Päätettii ajella hieman sivummalle ja yllättäen tavattii tuttujakin matkalla tosin pitkäksaikaa ei voitu jäädä jutustelee kun oltii keskel risteystä.

Löydettiiki tosi mukava jossa ei ollut muita kuin me, m ikäs meidän oli siel ollessa päivää paistattelemassa

Kotimatkal löydettii viel ihka-aito hankolainen villa

Kultahiekka

image

Melko pitkän päivän päätteeksi ajeltiin kultahiekalle. Onhan tos järves vähä erillaista uida ku jäämeres. Tää järvi tuntuu lähinnä lämmitetyltä kylpyvedeltä. Ainut ongelma on et pitää kahlata niin pirun pitkälle ennenku munat on vees

Tanskalaiset o neroja!


Aatellaa nyt vaik jos pitää tehä majakka.
Kasataa ensin ihan järjettömän kokonen hiekkakasa. Sit kaivetaa kuoppa keskelle kasaa johon ruvetaa rakentamaa majakkaa.
Sitämukaa ku majakka kasvaa ni täytetää kuoppaa hiekalla.

Hitto miten nerokasta ei tarvita rakennustelineitä ensinkää, koko rakennusprojekti voidaa hoitaa maantasalta eikä tarvii pelätä korkeita paikkoja ensinkään.

Tosin ongelmana on et ku majakka on valmis ni se on kokonaa hiekan sisäl eikä kukaa enää jaksa lapioida sitä hiekkaa mihinkää. Eikä sellane määrä hiekkaa mihinkää mahtuiskaa. Pitäs kaivaa ihan valtavan iso kuoppa mihin sen hiekan sit vois lapioioda, ei maksa vaivaa. Parempi jättää majakka hiekan sisälle ni säilyy paremmi ehjänäki.

Kyläilyä




Kyläilyä

Originally uploaded by nieppi


Käytiin tänää Seijan luona Bårasissa, aivan mahtava paikka järven rannal. Oltiin oikee herroiks kun Seija ruuat laitto ja kestitsi matkalaisia.
Pojat kävi uimas ja Pikku-A sai uuden Rasmus kaverin. Pojilla synkkas leikit vallan villisti kielimuurista huolimatta.
Matkalla kämppärille Axel ielä funtsas et mitähän se Rasmus nyt tekee kun hän ei oo enää siel leikkimässä.
Jimi otti kännykäl kuvia kissanpennuista ja pojatkatteli niit autos kui ajeltiin takas kämppärille.

Isot kiitokset viel Seijalle vieraanvaraisuudesta.

Tänää pitääki mennä ajois nukkumaan kun laiva lähtee jo aamu kahdeksalta. On pikkase menny tuo nukkuma rytmi sekasi tällee lomal ku tulee iltasi valvottua myöhään ja vastaavasti aamut nukuttua pitkään.
Huomen Tanskanmaalle.
Nyt kuitenki uimaan, ku on niin hikiki…