Näillä kallioilla tuli ajeltua melkopaljon -90 luvun alussa Isolla Tohtorilla. En itä miks nää polut tuntu nyt näin pirun hankalilta? Selkeesti nää kalliot on muuttunu jyrkemmiks, kabanovin päälle en päässy ensinkään.
Kesken ajelun huomasin et mulla on avaimet tippunu vyölenkistä johonki. Ajattelin et ne löytyy sen männyn juurelta jossa olin bemunkans köllöllään, ei puututa ajanpuuttenvuoks siihen miks olin köllöllään. No menin takas ja etin avaimia kanervikosta ja olin jo luopumassa kunnes nostin katseen maasta. Perskule ne avaimet roikku oksassa! En ymmärrä miten tuo on ees mahdollista 😳 mut onneks avaimet löyty
Oikein iso kiitos kaikille jotka muistuttivat minua vanhenemisesta. Teitä oli valtavasti, olen vallan otettu. Synttäripäivänä vietin mitenkäs muuten kuin ajelemalla motskarilla.
Nyt rupee tuntuu et Gessu istuu mun hyppysiin vallan mainiosti, ainakin ajaminen on todella nautinnollista.
Duunista ajelin kotiin ”nopeinta mahdollista reittiä” kun matkalla huomasin tuollasen muistomerkin. Päätin katsella hieman tarkemmin mistä on kyse ja huomasin siin samalla et tässähä on kätkö, no pitihä se logata kun kert täs oli.
Täs viel videoo kotimatkasta. Musiikista vastaa Kinga Glyk
Käytii Hollen kans pikasella ajelulla. Ja oikeestaa just sillo kun kamera olis pitäny olla päällä ni se ei ollut, kun kaivettii bemua löllöstä lillusta ylös
Kesän ensimmäinen ajelu soolobemulla. Nyt oli lumet sulanu senverran et sain bemun ulos, joten pitihän sillä lähtä ajelemaan.
Matkalla oli jopa pieniä vesiesteitä
Jälleen oli mukava keli hieman kätköillä
Ei mene tienlaitaan tämä mopo yhtä tiiviisti kuin soolopyöräMikäs sen mukavampaa kuin olla välillä sillan alla.
Nyt on ihka ensimmäinen Moto Adventure Days takana. Ja tapahtuma oli siis juurikin sitä mitä sieltä lähdin hakemaan, eli jumalattomasti ajamista pienillä hiekkateillä upeissa maisemissa.
Alla videoon tiivistettynä torstai ja perjantai eli punaisen ryhmä kuuden ajelua. Videos ei paljo jutella, mut eiköhän tapahtuman luonne tule tuosta selväksi.
Kaiken kruunasi kun sai kuunnella Tarmo Jormakan tarinoita Paris-Dakar ralleista!
Tulipas mukava irtiotto arjesta kun käytiin Pekan kanssa ajelemassa Hiidenmaalla ja Saarenmaalla. Pääsääntöisesti ajeltiin pieniä teitä pitkin ja katseltiin mitä vastaan tulee, ja tulihan sitä. Kyllä meni neljäpäivää mukavasti ja sain Pekasta jopa valokuvan jossa hän hymyilee! Tosin tiedän mitä kuva hymyilevästä Pekasta tekisi hänen imagollen niin en sitä nyt julkaise 😉
Koska Sompasauna oli siirretty paikoiltaan ja saunas jäi käymättä, päätin nyt pelata varmanpäälle ja suunnistin Somerolle motoristisaunaan. Ajelin Somerolle mainioita oikoreittejä pitkin. Paikalliset tosin sanovat että parhaat reitit vievät Somerolta poispäin. No minä en sitä pysty arvioimaan vaan löysin mainioita ”teitä” kumpaankin suuntaan. Saunojia en kuvannut, sillä olivat minua lukuunottamatta varsin vaatimattoman näköisiä. Alla kuitenkin videota mukavista reiteistä Somerolle ja takaisin.
Koska sain siis otin vapaapäivän ni päätin lähtä uimaan. Ja koska Pekallakaan ei ollut kotona muutaku matonpesusta tarjolla ni hää läksi mukaan. Ajeltiin todella mukavia teitä ja polkuja ja sen jälkee oliki mukava käydä vilvoittelemassa. Pekkaa näkyy täs videol melko paljon ku hää on sellainen linssilude.
Melko pitkä video mut reitit oli vaa niin mukavia.
Joten päätin lähtä käymään Lappeenrannassa moikkaamassa porukoita. Sunnuntaina kotiinlätiessä käytii Karin kans ajelulla ja kummastelemaan kummaa kiveä. Puumalasssa syötii jätti-isot jätskit. Ajeltiin Ristiinaan asti kimpassa jonka jälkee Kari läks takas kotiin ja minä ajelin suorintatietä kotiin. Näinpä matkalla sellaisenkin ihmeen että tie voi tosiaan kasvaa umpeen.
Kävin juhannusaattona Somerolla ja takastulomatkalla ajelin oikopolkuja pitkin. Tankkasin Somerol ja nolasin tripin, kun olin ajanu kotiakohti 85 kilometriä ni navi sano et matka kestää viel puolitoista tuntia. Olenko siis surkea reitintekijä vai tavattoman hyvä? Ottaen huomioon et autolla ton välin hilpasee vähä reilu tunnissa.
Oikein hyvää Juhannusta kaikille tämän ajeluvideon myötä!
Kävin pitkäst aikaa Lahniksella katsomas onko motorisi-illas väkeä.
Lahnikselle on kiva mennä kun sinne pystyy ajelee kokomatkan pikkuteitä pitkin. Niinpä ajelin pieniä hiekkateitä ja nautinnollisia mutkateitä, mikäs oli ajellessa kun aurinko paistoi ja ilma oli lämmin. Tosin kotimatkalla oli pien vesisade, mut eipä tuo juurikaan haitannu.
Videon kuvaaminen on haastavaa, sillä taannoisessa kaatumisessa meni kamerani toinen linssi rikki ja joudun nyt rajailemaan kuvaa sen mukaan että säröt jäisivät kuvasta pois.
Enivei tässä kuitenki pien video reissusta
Koska oli kaunis sunnuntaipäivä niin lähettiin ajelulle Pekan, Hollen ja Pirjon kanssa.
Mentiin siinsanotustu melkein suorinta reittiä Hankoon, toki jouduttiin tekemään muutama ylimääräinen mutka rallikisojen vuoksi.
Tässä pien video retkestä
Kävin eile kaupassa hamstraamassa vessapaperia. Olis pitäny käydä sivuvaunulla, nyt joutu ajelee eestaas kun ei kerralla mahtunu ku yks rulla kyytiin 😉
Pakko lienee myöntää että olen senverran “kamahomo” että piti hankkia uusi kamera.
Siis ostin Insta360 One R kameran. Mulla ei ole aikaisempaa kokemusta kuin näistä Garminin Virb kameroista siis näistä ensimmäisen sukupolven Virbeistä.
Ja nyt on heti kärkeen sanottava että ainakinin vakaajatoiminto on ihan eri planeetalta verrattuna noihin vanhoihin vehkeisiin.
Kamera on kiinni prätkän peilinvarressa ja se siis tärisee joillain kirrosalueilla merkittävästi, mjutta ei sitä tästä videosta huomaa. Lisäksi maasto asettaa paineita vakaajalle joka suoriutuu mainiosti tästä kokeesta.
Ainut mitä ihmettelen on se että miten sain mopon nurin vaikka oli vakaaja päällä 😉
Tässä testipätkä, siis ihan ensimmäinen kokeilu kameralla.
Jos näyttää että kuva on huonolaatuista niin mene playerin asetuksiin ja pakota HD päälle niin näyttää paremmalta
Menomatkan Lahteen asti ajelin pikkuteitä ja kävin Ace Cafessa syömäs jonka jälkeen vatsatäynnä hyppäsin baanalle ja pysähdyin Manamansaloon yöks. No pari pikku pitstoppii oli matkalla. Kävin vaihtamas Jutakolla Joroisissa eturenkaan kun tuo entinen kulahti tuos baanal ihan kokonaan.
Pekan kans oli sovittu et tavataan Hirvaskoskella ja siit jatketaan kohti pohjoista.
No eipä jatkettu kovin pitkälle sillä sattui ihan järjettömät myrskyt meidänpäälle joten jäimme Hossan kansallispuistoon laavuun yöksi. Epäiltiin et eise niinpaljoo tuule et laavu lähtis lentoon, vaik teltat olis voinu lähteä.
Seuraavana päivänä päätettiin ajella TET reittiä alaspäin ja käytiin samal katsastamas Raatteentie. mut laihaks jäi valtavien sateiden johdosta tuo nähtävyyksien katselu.
Seuraavaks yöks otettiin Sukevasta mökki saunalla ja sateisen päivän ajeluiden jälkeen se tulikin tarpeeseen.
Sukevalt ajeltiin jälleen mielenkiintoisia reittejä kotiinpäin ja kiivettiin välillä oikein näkötorniinkin.
Alla pien video reissusta jolla nyt sattuneesta syystä ei ole juuri muuta kuin satees ajamista 😉
Pikku-A pääs tänää ekan kerran kotiin, pitkän koronaeristyksen jäljiltä. No myö sitä sit miettimään et kun on jo kissaakin rapsuteltu et mitäs sit tehtäis? No tietty myö lähettii käymää Porkkalas jätskillä.
matkal käytii kurkkaamas et missä Jallu luuraa.
Koska aamusella oli hieman joutilasta aikaa. Pikku-A tulisi kotiin vasta klo 13:00 eikä rakas pikkuvaimoni antanut minulle mitään velvotteita niin minäpäs päätin lähteä katupyörällä metsäpolulle.
Tie kävi mukavan syheröiseksi ja ajelinkin katsomaan onko karttaam merkitty Rotomänty vielä pystyssä. Hyvin näytti puu vielä jöpöttävän ja onhan se sanottava että on se melkoinen mänty!
Mennes ajelin pieniä mutkateitä ja hiekkateitä pitkin, mut takastulles hieman tuuletin ja ajelin baanaa pitkin.
Täs viel pieni video lenkist
