Honda Forza 350

Vein Guzzin korjaamolle etupään stefojen vaihtoon ja haaveilin että saisin siksi aikaa Moto Guzzi V100 Mandellon koeajettavaksi.
Ei menny ihan niin, sillä kaikki koeajo Guzzit oli jo tältäkesää myyty.
Eipä siinä mitä, antoivat sit skootterin että ei tarvii korjaamon ovella notkua.

Honda Forza 350.
Tällä sit lähtisin liikenteeseen.
Minullahan on kokemusta skoottereista sillä koko kaksipyöräisten harrastaminen lähti liikkeelle 125cc Vespa Primaverasta. Ja koska tämäkin on skootteri ja punainen niin kokemusta löytyy.

Mitään muuta yhteistä tässä ei vespan kanssa ollutkaan kuin väri. Aluksi kun istuin päälle niin huomio kiinnittyis siihen miten jämäkkä jousitus tässä oli vanhaan Vespaan verrattuna. Ja kun lähti liikkeelle niin ei ollut vaihteita eikä siis kytkintä, vaan jokin merkillinen voima lähti liikuttamaan vehjettä eteenpäin. Aluksi tuntui että olen hieman ylipukeutunut prätkäpuvussani. Honda oli kevyt ja mukavan tuntuinen käsitellä pienessä pyörityksessä risteyksissä ja kaduilla. Siis suorastaan näppärän tuntuinen, ei ihme että ovat suosittuja vehkeitä kaupunkioloissa.

Mutta kun pääsin baanalle, niin prätkäpuku ei tuntunutkaan enään yhtään liioittelulta, sillä nyt se keveys ja näppäryys ei tuntunutkaan enään niin mukavalta.

Kahdeksankympin vauhdissa kun avasi kaasun niin mieleen tuli vuoden -72 Honda cb 350 four, sillä vaikutus oli samanlainen. Ensin ääni koveni, sitten pikkuhiljaa vauhti rupesi täysin värinättömästi kiihtymään aina 140 mittarinopeuteen asti jolloin vastatuuli vei voiton.

Baanalla tuuli ravisteli kevyttä skobaa melkoisesti, joten kyllä tällä mielellään pysyy kaupungissa. Pienellä mutkatiellä ajattelin että tämä olisi kotonaan, mutta ei. Pienet renkaat ja jäykkä jousitus teki kanttaamisen epätasaisella tiellä pelottavaksi, joten päätin hidastaa vauhtia ja ajelin hissunkissun maisemista nautiskellen.

Ei tule minusta skootterikuskia tämän perusteella, sillä ajan kultaamat muistot Vespasta tuntuu paremmilta kuin tämä nykyajan ihme kaikkine elektorinisine vehkeineen.

Ja varoituksen sana kaikille muillekkin boomereille älkää ruvetko vaihtamaan vaihdetta kesken kiihdytyksen, se kahva stongassa ei ole kytkin

Ja koton ollaa

Oli taas mukava reissu ja Pikku-Aakin oli tyytyväinen ja kyseli jo kovasti että mennäänhän ensivuonnakin.

Vääksyyn asti ajeltiin Karin kanssa perätysten ja sit lähettii eri reiteille

Museoreissu

Päätettiin lähtä käymään museossa ettei kokokesä mene pelkästään mopohommissa.
Tutustumisen arvoiseksi museoksi valittiin Mommilan kyläpuodin puotimuseo. Tietysti sinne mentiin mopoilla, mutta suorinta tietä. Tämänhän oli tarkoitus olla museoreissu eikä ajelureissu.
Jokatapauksessa se oli kokopäivänreissu.

Tässä viel pieni video reissulta

Mad Adventure Days, Himos 2021

Nyt on ihka ensimmäinen Moto Adventure Days takana. Ja tapahtuma oli siis juurikin sitä mitä sieltä lähdin hakemaan, eli jumalattomasti ajamista pienillä hiekkateillä upeissa maisemissa.
Alla videoon tiivistettynä torstai ja perjantai eli punaisen ryhmä kuuden ajelua. Videos ei paljo jutella, mut eiköhän tapahtuman luonne tule tuosta selväksi.
Kaiken kruunasi kun sai kuunnella Tarmo Jormakan tarinoita Paris-Dakar ralleista!



Tässä vielä video lauantailta sininen ryhmä 2



Juhannusviikonloppu senkun jatkuu

Joten päätin lähtä käymään Lappeenrannassa moikkaamassa porukoita. Sunnuntaina kotiinlätiessä käytii Karin kans ajelulla ja kummastelemaan kummaa kiveä. Puumalasssa syötii jätti-isot jätskit. Ajeltiin Ristiinaan asti kimpassa jonka jälkee Kari läks takas kotiin ja minä ajelin suorintatietä kotiin. Näinpä matkalla sellaisenkin ihmeen että tie voi tosiaan kasvaa umpeen.

Lahnajärven tiistaimiitti

Äkkiarvaamatta ja suunnittelematta päätin lähtä käymään Lahnajärven tiistaimiitissä. En ole ennen ollut näissä Lahniksen miiteissä joten en tiennyt käykö siellä minkäverran väkeä?
Yllätys olikin melkoinen kun homasin kuinka paljon motoja tuli paikalle matalalla riippuvista pilvistä huolimatta.
Alla viel muutama otos paikalla olleista mopoista

Veteraaniralli 2018

Veteraaniralli vietettiin olosuhteissa joissa ei voinut kylmästä valitella. Toki lauantaille sattui pieni sadekuuro, mutta sen ajan vietimme kylpylän saunoissa. Kävin kokeilemassa myös suolasaunaa jonka sanotaan pehmentävän ihoa. Suolasauna todellakin toimii sillä nyt kun kokeilen tuosta navan viereltä niin tuntuu tosi pehmeeltä, uskottava se on.
Tässä vielä muutama kuva Karjalohjan veteraanirallista 2018.

Ensilumi

Ja niin saapui ensilumi kultarannikolle!
Menin tänää prätkällä safkiksella syömään, sillä olen sitämieltä et ei kukaa hullu kävele tuollasen kelil.

Viron talviralli 2017, Jäneda

Kesä on nyt korkattu, sillä kohdaltani kesän ensimmäinen prätkäreissu on nyt heitetty.
Sovittiin Tompan kans treffit perjantaiks pissapojan alle, josta ajeltais kimpassa laivaan.

Saavuttiin illansuussa sateiseen Tallinnaan josta jatkettiin kohti Jänedaa illan pimetessä.
Matkalla satoi lunta, räntää sekä vettä eli normi juhannuskeli.
Tompan mitsi teki piikin tulppaan joten vaihdettiin tulppa matkalla tievarres, mikä sinänsä on lysti kun saa tehdä remonttia räntäsateessa pimeessä tienposkessa.

Päästiin kuitenkin hyvin perille Jänedaan, jossa ensin hoidettiin majoitusasiat kuntoon. Mukava kahdenhengen huone Jänedan geshousessa.
Perjantai ilta meni mukavasti saunoessa ja jutellessa, lisäksi saatiin katsella ja kuunnella järjestäjien matkakertomuksia.

Lauantaina aamupalan jälkeen päästiinkin tutustumaan Jänedan kartanoon ja kuultiin sen historiasta. Olin yllättynyt miten mahtava historia tuolla paikalla on. Oli tudella mielenkiintoista kuunnella vetävää esitystä kartanosta sillä sen historiaan liittyivät niin Lenin, Gorky kuin HG Wellskin.

Safkan jälkeen päästiinkin kiertoajelulle. Kiertoajelulla tutustuttiin lähistöllä oleviin mielenkiintoisiin paikkoihin kuten, lähistöllä olevaan neuvostotekniikan museoon. Noh totuuden nimissä tuo näytti enemmän auto-romuttamolta kuin museolta. Tämä kuitenkin oli todella mielenkiintoinen tutustumiskohde, jossa vierähtikin tovi romu.. eiku aarteita tutkien.
Lisäksi käytiin katsatamassa upeaa lähdettä joka oli valtavan kokoinen ja kirkasvetinen. Minun tietysti teki mieli mennä uimaan, mut ei ollut pyyhettä mukava niin jäi käymättä. Laitoin toki paikan muistiin ja menen tuolla viel tänäkesänä uimaan 😉

Ilta meni iltajuhlassa, mut ei siitä sen enempää 😉

Sunnuntai aamuna olikin ongelmia saada mopoa käyntiin johtuen perjantain räntäsateesta sekä lauantaiyön kipakasta pakkasesta en saanut virta-avainta lukkoon kun se oli jäässä. Pienen tusaamisen ja lämmmittämisen jälkeen se kuitenkin onnistui ja päästiin kotimatkalle.

Ralli oli mielestäni oikein hyvin järjestetty ja olen mukana myös ensivuonna. Väkeä oli kaikkiaan melkein sata joista 16 oli suomalaisia. Oikein hyvä reissu ja kiitokset matkaseuralle ja rallin järjestäjille.

Täs vielä muutama kuva reissusta.

Stadin pärtsäreiden rompetori

Oikein hyvää isäinpäivää kaikille isukeille!
Mekin lähettii Pikku-Aa:n kans viettää yhdessä laatuaikaa isäinpäivän kunniaks ja mikä olisikaan ollut parempi paikka tuohon kuin Stadin Pärtsäreiden järjestämä rompetori Lohjalla.

Vaikka tultiinkin takas tyhjin käsin niin mukava oli katsella hienoja aarteita sekä tapailla tuttuja.
Olisihan siellä ollut tarjolla vaikka mitä aarteita, kuten super siisti TR1:nen ja viereisellä tiskillä siihen sopiva Rickmanin kate ja ja ja ….
Tokihan me pisteltiin Pikku-Aa:n kans perinteisesti grillimakkarat tuulensuojaan kiertelyn lomassa.
TUossa pari kuvaa romppeilta

Syysretki Sysmään

Lähettii Pikku-Aa:n kans syysretkelle Sysmään kun siel oli sivareiden syysmiitti. Eli siis vietettiin viikonloppu demilitarisoidulla alueetta jossa kieltäydettiin aseista koko viikonlopun ajaksi. Minä olin hyvin varustautunut, sillä mulla oli mukana isa, poika ja yksi pullo pyhäähenkeä. Tata ja Mamma tulivat kieltäytymään aseista kanssamme viikonlopuksi.
Perjantai-ilta meni saunoessa ja syödessä, mitäpä sitä muutakaan. Lauantaina lähdettiin Pikku-Aa:n kanssa tutustumaan Päijät Hämeen luonnonpuistoon joka olikin oikein hieno paikka ja metsäretkeily kannattaa aina. Illalla jälleen saunottiin ja käytiin Pikku-Aa:n kanssa uimassa vaikka Axelia se hieman jänskätti, mutta reippaasti tuli veteen ja pois sieltä suorastaan nopeasti 😉

Tässä viel muutama kuva reissulta

Stararompe

Aamulla näytti kovin harmaalta ja viileältä kun katseltiin Pikku-Aa:n kanssa ikkunasta pihalle. Ilma näytti oikeestaan siltä et nyt olis kaikki mahdollisuudet pikkasen masentua, eipähätää Pikku-Aa huudahdin!
Olen töissä tytöiltä kuullut että shoppailu auttaa juurikin tällaisissa tilanteissa. Eikun äkkiä lehti käteen ja selaamaan mihin voisi lähteä shoppailemaan. Kävipäs tuuri Japsistarat järjesti rompetorin ja aivan täs lähellä.
Ei muutaku kypärät päähä ja menoks..
Matkaa oli kuitenki sen verra et päätettii pikkase oikasta ja kun oikee hyvin oikasee ni aikaa kuluu yllättävän kauan joten pysähyttii Porkkalacafessa kaffelle. Ei ollu tarkotus ottaa mustikkapiirakkaa, mut se tavalaa ihan iteksee tupsahti siihe.

Kaffet ku oli hörppästy ni päräytettii Myyrmäkee, jo parkkipaikalla oli tosi hienoja mopoja ja oltiiki Pikku-Aa:n kans innoissaa, sisällä saatii hypistellä kaikkia kivoja koneenosia, lamppuja, katteita ja tankkeja.
Kyl ne tytöt tietää, tää tosiaa piristää mieltä. Ostimpa innoissani itelleni paidankin ettei tarvi ihan tyhjinkäsin palata kotiin.
Täs viel muutama kuva romppeilta

Mopokuvahaaste 1/10

Sain Askolta mopokuvahaasteen, eli pitäis löytää 10 mopokuvaa. No vaikeaahan tämä minulle on, mutta meinaan yrittää jos löytyis ne tarvittavat 10 kuvaa.

Eli kuva 1 on mun ensimmäiseltä ihan oikealta moporeissulta
(aikaisempia ei lasketa sillä ajelin vespalla ennen tätä). Ajelin Stuuban ja Eijan kanssa Ahvenanmaan kautta Ruotsiin ja sieltä Norjaan.
Norjaa ajeltiin ylöspäin kunnes kurvattiin Suomen lappiin, sillä määränpäänä oli Taivalkosken kontio-ralli.

Pikkasen meillä meni nuo aikataulut sekaisin, sillä oltiin Taivalkoskella viikkoa etuajassa. No eipämitä vietettin siellä sit sellainen korkeanpaikan leiri jossa valmistauduttiin tulevaan kontioon.

Tässä kuvassa ollaan vielä Ahvenanmaalla ja näköjään kikkarapäisen Arin kokkausvuoro. Stuuba on ottanut kuvan ja vuosi oli -86…ehkä, en muista tarkkaan

Pikanen kierros Ahvenanmaalla

Saatii Karin kanssa pikkase vapaata ni päätettii lähtä mopoilla Ahvenanmaalle. Hyvään saumaan sattui tämä meidän reissu sillä ilmat oli mitä mahtavimmat, eli pelkkää auringonpaistetta.

Alkumatka ajeltii pikkuteitä sadetutkan mukaan sateita väistellen kunnes päästii Vuosnaisiin iha viimehetkellä ennen laivan lähtöä. Åwan saarella olikin jo Kari ja Marita satamas vilkuttelemas. Oli mukava tavata reilun parinkymmenenvuoden jälkeen.

Seuraava päivä ajeltiinkin edestakas Brändön saarta eli kaikki tiet läpi hiekkateitä myöten. Siin vaihees aateltiin et olis pitäny lähtä aamun ekalla laivalla eteenpäin eikä  jäädä odottelee sitä kolmenlaivaa.

Ahvenanmaalla sit ajeltiinkin saaren laidasta toiseen välillä jopa maanalla vierraillen, Yö saarella vietettiin Kattnäsin leirintäalueella jossa meilla oli hieno rantatontti. Viiminen yö saarella vietettiinkin Hummelvikenin satamassa M/S knipanin salongissa .

Tässä viel muutama kuva mukavalta reissulta

Africa Twin

Honda teki sen taas! Meinaan African Twinin.
Ja jälleen kerran Honda näytti muille miten se kunnonmopo tehdään.

Het ensi hetkestä alkaen AT tuntui käteen sopivalta, pyörä oli kapea ja kevyt käsiteltävä.

Eikun AT käyntiin ja pitkin porkkalan mutkateitä ajelemaan, Hondan kyydissä oli hyvin leppoisaa istuskella ja tuntui että tällä voisi ajella vaikka mihin. Tosin ajeasento oli ehkä tarkoituksenomaisesti tehty hieman löysäksi jolloin se tuntuu mahdollisimman mukavalta mahdollisimman monille. Uskoisin että asennon pystyisi muuttamaan hieman aktiivisemmaksi jo pelkästään kääntämällä ohjaustankoa eteenpäin tai vaihtamalla ohjaustangon. Mutta paha sanoa näin pienen kokeilun perusteella tarkemmin. Aluksi olin hieman pettynyt kun mopo tuntui röpöttävän kovissa lähdöissä ja sama tapahtui soratiellä kun yritti pistää mopoa kaasulla linkkuun mutkiin. Piti oikein pysähtyä ihmettelemään mikä vikana.

Pienen ihmettelyn jälkeen löysin nappulan jolla luistoneston sai pois päältä ja johan rupesi tapahtumaan.
At oli todella kevyt ja johdonmukainen käsiteltävä soratiellä ja moottori vastasi kaasuun mukavasti joten mutkat pystyi vetämään suu virneessä pitkissä sladeissa.
Lyhyesti sanottuna Paras pyörä mitä olen kokeillut!

Hetken jo olin vetäsemässä ostohousuja jalkaan ja lähössä hondakaupoille, mutta ostohalua hillitsi tieto tyhjästä lompakosta ;(
Tää tulee hirvittävän kalliiksi kun haluun het tollasen ja jotta se olisi elementissään niin sillä pitää heti lähteä afrikkaan tai mongoliaan tai mongolian kautta afrikkaan ja ja ja…
Eli nyt kaikki hyvin toimeen tulevat leskirouvat puhelin käteen ja yhteyttä tänneppäin ja ja ja…
Kyllä nyt harmittaa että suomessa on paritus, siis jopa itsensä paritus kiellettyä paitsi jos se tapahtuu jonkun televisioyhtiön rahoituksella. Eli muotoillaan asia toisin
Ari olis nyt sponsoria vailla 😉