Kotokierros/Meiko

Käytii Jiminkaa käppäilemäs tuo Kotokierros Meikolla. Ja Jimin sanoen tämä on magein reitti tähänmennes.
Maasto mukavan vaihtelevaa kalliota, suota, metsää ja monta lampea.
Kyllä täällä kehtaa kulkea ja tullaankin varmasti uudelleen, mut otetaan uikkarit mukaan enskerral.

Alla pien video reissult

Musiikki: Khruangbin – So We Won't Forget


Retki Viroon

Kesäloman alun kunniaks päätettiin lähteä Karaavaniretkelle Viroon.
Ei ollut sen tarkempia suunnitelmia mihin mentäis paitti että Hiiumaalle oli tarkoitus suunnistaa. No Hiiumaa jäi näkemättä, mutta vastapainona löydettii monia todellahienoja mestoja joista nyt vois erikseen mainita vaikka Rohu Raketbaasen joka oli Neuvostoliiton ohjustukikohta. Se olikin varsin mahtava paikka ja ehdottelin että olis jääty yöksi johonkin vanhaan ohjussiiloon.
Mikä olisikaan ollut hienompi paikka yöpyä kuin kylmänsodan aikainen ohjussiilo, jossa ydinkärjellä varustettu ohjus on uhmakkaana seisonut vakuuttavassa 45 asteen kulmassa valmiina syöksemään suunnitelmatalouden ilosanomaa länsimaisen hapatuksen niskaan.
Noh Jaana ei tähän suostunut joten ei enempää siitä.
Tässä alla muutama kuva reissulta.

Itsenäisyyspäivän uinti

Käytii Jaanan kans itsenäisyyspäivän uinnilla.
Tää oli meidän monivuotisen perinteen ensimmäinen kerta. Eikä tänäkäänvuonna ilmassa ollut moittimista 😉

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille oudoille ihmisille.

Korsolammen kierros

Lähetettii Pikku-Aa:n kans retkeilemään erämaahan, missä ei ole vielä käyny ihmisiä juuri lainkaan. Ehkä muutama uskallikko on tuolla Meikon takana alkavassa äärettömässä erämaassa vieraillut.
Hyvin me jaksettiin vaikka oli melkein vyötäröämyöten ja villieläimet juoksenteli ympärillä. Kerran sattuikin oikein pelottava tilanne kun lähestyi meitä Korsolammen pohjoispuolella. Mietittiin jo Pikku-Aa:n kans et pitääkö meidän kiivetä puuhun sutta pakoon, mutta viimein selvisi että sehän olikin Hannu Karpolta karannut karvalakki joka siinä juoksenteli.

alkoi jo hämärtyä ja koska meillä oli eväät jo syöty niin alkoi pelko kalvaa että josko ei löydetäkkään takaisin autolle ja jäädään ikuisesti vaeltamaan tähän loputtomaan erämaahan, onneksi ssentään löydettiin virtaavaa vettä joten saimme juodaksemme.'

Lopulta kuitenkin päästiin takas parkkikselle ja auton luokse.
Kotimatkalla kuunneltiin Lui Reediä ja sattuikin tulemaan oikein kaunis kappale joka kuvasi meidän retkeä vallan mainiosti.
Jopa Axel hiljentyi kotimatkalla tätä kuuntelemaan.
Tässä siis Lui Reed Olkaa hyvä!



Valokuvatorstai ”Paluu”

Valokuvatorstain 416:sta haaste on ”Paluu”.
Tämä on viimeinen valokuvatorstain , sillä valokuvatorstai siirtyy pelkästään facebookiin ja instagramiin. Tämä on minusta ääli. Mutta olkoon tämä sitten minunkin viimeinen valokuvatorstais kuva ja tämäkin muutaman päivän myöhässä, sillä en meinaa facebookin valouvatorstaita seurailla.

Paluu, eli paluu syysretkeltä Sysmästä ajeltiin todella komeissa ruskan värjäämissä maisemissa.

Puskaparkkilaisen arkea

Kyllä on ollu taas ihan mahottoman hankalaa ja surkeeta, kun on pitäny majottua tuonne pitkin mettiä.
On joutunu olee melkein täydellises hiljaisuudes keskel luontoa, ainoastaa linnut sillotällö huudellu.
Siitä tulikin mielee et kuka vatipää on keksiny nimen laulujoutsen?
Ilmeisesti ei ole tuon nimen keksijä ikinä kuullu millasta perkeleellistä meteliä tuo lintu osaa pitää, enkä minä sitä ihan ensimmäiseks menis lauluksi kutsumaan. No onneksi nuo lähti kauemmaksi metelöimään, tuosta rannasta.

Niin ja niinku tuosta toisesta kuvasta näkeee niin rantakin on ihan surkee, ei pääse metsästä suoraan veteen vaa pitää ensin astua tuoho hiekalle ja sit vasta voi ruveta kahlaamaan syvemmälle. Vesikin on ihan märkää. Kylpytakin joutu ripustaa tuoho puuhu mikä oli ihan vinossa olis seki voinu suoraan kasvaa, mut ei.

Nokipannukaffet keittelin tuos rannas ja kattelin tummuvaa iltaa. Minä ja mun persoonat, eikä saatu edes pientä sisäistä väittelyä aikaseks.
Noh joskus vaa on hyvä olla….

Ei menny niinku suunnittelin.

Jokuhan on saattanut saada vihiä jostain et olen aika ak.. eikäkö naisvaltases duunipaikas. Siitäkin huolimatta et mulla on oikee lääkärintodistus mis sanotaan et ”enimmäkseen harmiton” ni must kuitenki löytyy löytyy se Deltauros, vaik se piilos enimmänaikaa.

Niin ja koska olen arka, hiljanen ja ujohko niin keskusteluyhteyden avaaminen vastakkaisen sukupuolen kans on niin hitoksee vaikeeta. No onneks on kavereita jotka jeesaa.
Niinpä otin yhteyttä hyvään ystävääni Kanervan Ikeen ja häneltä sainkin mainioita vinkkejä kuinka lähestyä vastakkaista sukupuolta.

Ike kertoi et pitää edetä kielikuvin, eikä saa mennä suoraan asiaan. Ja mikä parasta, jos ujostuttaa ni keskustelun voi kuulemma käydä jopa tekstiviestein. Siis aivan mahtavaa!!!

Luulin minä viel tässävaiheessa.
Mun pitää ottaa Ikenkans vielä puheeks toi kielikuvien käyttö tekstareissa.
No olihan se puutarha kostea ja kaikkea, mut mulla tavallaan oli jotain muuta mielessä….

No tästä masentuneena autonnokka toiseen suuntaan läksin etsimään yöpaikkaa, Päätin etten mene lähelle rantaa, ettei tule kiusausta mennä uimaan.
No onhan tuosta mun sängysrä veteen melkein kaks metriä, siis suoraan alaspäin kun käytännössä on vedenpäällä.

No niin ja kävinhä minä uimaski, minkäs sille mahtaa kun ei ole tot selkärankaa… Mutta vaikka tiedän ettei flunssan jälkee sais mennä uimaan ni nythän se ei ole niin paha-asia sillä kastuin vesisatees jo ennen veteen menoa

Geocache GC5GMCE – Valijärvi

http://coord.info/GC5GMCE

Läksin ajelemaan Tampereelta Somerolle. Tai siis en varsinaisesti Somerolle vaan Upinniemeen, mut päätin ajella Someron kautta. Ajelin ilosella mielin kunnes yht`äkkii hokasin tienviitan Koijärvi!
Minäpä päätin käydä katsomas et löytyskö täält vanhoja koijärven veteraaneja kahlehdittuna jostain. Ei ainuttakaan ketjuissa olevaa vanhaa ituhippiä missää, kai ne on kaikki jossain pankinjohtajina tai muissa mukavissa sisähommissa nykyää. No kerta Koijärvel oltii ni päätin etsiskellä jonku mukavan kätkön täält.

Pienen kännykän selailun jälkeen otin kohteeksi Valijärven. Ehkä suurin syy tähän valintaa oli maininta kätkökuvauksessa valijärven vedestä joka kuulemma on aina hyytävän kylmää!

Eikun vauhdoilla valijärvelle.

Valijärvelle kun pääsin niin siellä olikin isohko parkissa ja siinä ihmisiä sisällä, olivat selkeästi omineet koko rannan ja pitivät sitä leiripaikkanaan. Ja komea leiripaikka olikin, mikäs siinä oli ollessa.
Vilkuilivat sieltä verhojen raosta ja miettivät tietysti että nyt heidän rauhan tuli pilaamaan joku pitkäpartainen tatuoitu paikkeri. Mutta ei, minä se vain olin
Olivatpa he hämmästyneen näkösiä kun löin prätkän parkkiin, riisuin vaatteet ja kävelin järveen, eivätpä osanneet odottaa tuota 😉

Hieman yli mainostettua oli veden hyytävyys, oli hieman viileää, mutta ei hyytävää.

Kovasti tuo uinti kuitenkin piristi ja virkisti. Pienen kuivattelun jälkeen pistin vaatteet niskaan ja läksin jatkamaan matkaa kohti Someroa.
Somerol meninki sit Hovimäkeen jos oli motoristisauna. Hetken jo tuntu et saan/joudun saunomaan itsekseni, mut tulihan sinne muitaki. Saunan jölkee läksinki kohti Öbistä jossa mirri jo odottelikin

Metsäretkeilyä

Päätettiin tänää kävästä Pikku-Aa:n kans metsäretkellä. Ei nyt sentää millekkää vaellukselle vaa mopolla 😉

Matkalla Pikku-Aa bongas liikennemerkin missä oli hänen nimi kirjoitettu väärin. Kyllä on suomen koulutus retuperällä kun tollasia virheitä pääsee sattumaan.

No metsään kun päästiin niin ajeltiin metsäautotietä niin pitkälle kun päästiin, päätettii käydä uimas mut oli niin huono ranta että piti ettiä parempi .
Anskusta löydettii todella mukava uimapaikka mis oli oikee hyppylautakin et Pikku-Aa pääs hypimään veteen. Seljänalasen vesi olikin yllättävän kylmää ja siinä oli mukava uiskennella.

Kerettii uida ennen ku ukkonen iski ja mikä parasta kerettii kuivata ja pukeutua enne sadetta. Sateessa kuivaaminen on niin pirun hankalaa ku kastuu kokoajan lisää…