Kawasaki zrx1200r

Kävin vaihtamassa Suzukiin takarenkaan. Olikin jo aika, sillä olin ajanut entisellä jo reilu 44 tuhatta kilometriä.
Renkaan vaihdon aikana päätin et meen kattelee naapuriliikkees olevii myytäviä mopoja. Kävelin liikkeeseen sisää, mut siel tuli Pekka vastaan ja mä en jaksant katella sitä vanhaa hapannaamaa joten läksin takasi pihalle.

Pihalla tuli Iibu vastaa poikansa kanssa. He olivat lähö koeajolle jumalattoman isol bemaril sellasen jos on kolmehuonetta keittiö, kylpyhuone, kellari ja pakki.

Minä taasen lupasin vahtii Iibun Kawasakia sen aikaa ku he ajelevat bemaril.
Samantien ku Iibu hävis näkyvistä pistin Kawasakin tulille ja läksin ajelulle. Aattelin et meen lentokentälle kokeilee ni saan kiihytellä kunnolla.

Kawasaki oli oikee mukava ajella ja ajoasento oli mukavan pysty ja levee, jarrut oli todella miellyttävät ja mopo pysähty kovemmastaki vauhdista mallikkaasti. Oikein mukava mopo mutkateillä kurvailuun.

No lentokentäl huomasin et siel ei vissii saa ajella ku sekuritaksen ja Finavian seuras mua vilkut päällä ja meinasin jäähä yhen laskeutuvan lentokoneen alle.

Päätin kiihyttää oikee kunnolla ettei sekuritaksen saa mua kii, onneks ei ole oma mopo ni ne ei pysty mua jäljittää mitenkää.

Samalla ku ohitin nousukiidos olevan lentokoneen ni meno muuttu hieman huteraks ja olisin kaivannu pientä tuulisuojaa eteeni. Ohjaustangost piti puristaa jo oikee tosissaa et pysy kyydis.

Päätinki ajella äkkii takas ennenku Iibu huomaa mitää.

Nii ja Jari jos poliisit, sekuritas tai finavia soittelee ja kyselee jotain ni en tiä yhtää mist ne puhuu!

Stararompe

Aamulla näytti kovin harmaalta ja viileältä kun katseltiin Pikku-Aa:n kanssa ikkunasta pihalle. Ilma näytti oikeestaan siltä et nyt olis kaikki mahdollisuudet pikkasen masentua, eipähätää Pikku-Aa huudahdin!
Olen töissä tytöiltä kuullut että shoppailu auttaa juurikin tällaisissa tilanteissa. Eikun äkkiä lehti käteen ja selaamaan mihin voisi lähteä shoppailemaan. Kävipäs tuuri Japsistarat järjesti rompetorin ja aivan täs lähellä.
Ei muutaku kypärät päähä ja menoks..
Matkaa oli kuitenki sen verra et päätettii pikkase oikasta ja kun oikee hyvin oikasee ni aikaa kuluu yllättävän kauan joten pysähyttii Porkkalacafessa kaffelle. Ei ollu tarkotus ottaa mustikkapiirakkaa, mut se tavalaa ihan iteksee tupsahti siihe.

Kaffet ku oli hörppästy ni päräytettii Myyrmäkee, jo parkkipaikalla oli tosi hienoja mopoja ja oltiiki Pikku-Aa:n kans innoissaa, sisällä saatii hypistellä kaikkia kivoja koneenosia, lamppuja, katteita ja tankkeja.
Kyl ne tytöt tietää, tää tosiaa piristää mieltä. Ostimpa innoissani itelleni paidankin ettei tarvi ihan tyhjinkäsin palata kotiin.
Täs viel muutama kuva romppeilta

Veteraaniralli 2016 Virolahti

meni ja oli minusta järjestetty todella komeissa puitteisa ja koska ilmakin oli suosiollinen niin eipä ole moittimista mistään. Eli iso kiitos järjestäjille minunpuolestani!

Vaikka läksin reissuun yksin niin ei tarvinnut yksin olla ja olikin mukava tavata tuttuja ja tuntemattomia ja puhua mieliaiheestani eli moottoripyöristä.

Minusta Veteraaniin mennään tapaamaan ihmisia ja katsomaan pyöriä, niinpä tapasinkin jälleen paljon ihmisiä ja näin komeita mopoja. Tässä koosteessa kuvia joistain mopoista. Viikonlopusta jäi hyvä mieli eikä edes sunnuntain kotimatkan kovat vesisateet latistaneet mielialaa.