Surauttelua

Kävin Pitkäst aikaa hieman surauttelemassa.
Rastin hain Siuntiosta.


Lähin sit päämäärättömästi ajelee ja ettii uutta rastia, kun näin melko oudon liikennemerkin

Uuden rastin otin korkealta harjanteelta jossa oli melko kapea tie

Läksin ajelemaan kotiinpäin ja matkalla ohitin ihan oikesti yhden auton. Tässä kuva ohitustilanteesta

Tähän loppui tämän ajelun hiekkatieosuudet. Luppumatka olisi asfalttitietä

Tässä vielä reitti näytille. (reitti aukeaa klikkaamalla)

surautus_pusula

Kuvasurautus

Kävin pitkast aikaa noutamassa kuvasurautusrastin.

Rastihan löytyi Tervalammen kartanolta

Oli niin mukava keli ajella (vettä satoi ihan per…) että vein uuden rastin hieman pohjoisemmaksi. Sieltä löytyi tuollanen muistomerkki

Saattaa olla senverran vaikea paikka kun eituon laatan tekstitkään oikein näy että annan toisenkin vihjeen

Josko tuosta toisesta kuvasta voisi jotain päätellä

Kuvasurautus

Kävin pitkäst aikaa kuvasurauttamassa. Matkalla -leidien kalenterijulkkareihin kävin poimimassa tämän surautusrastin, joka siis löyty tuosta 51:sen moottoritietyömaalta.

Uuden rastipaikan löysin päämäärättömän ajelun jälkeen tavattoman kauniista maisemista.

Pakko myöntää että tuollanen 300 kilometrin surautus kauniin syksyisissä maisemissa piristää kummasti

Kuvasurautus

image

Kävinpäs hakemassa yhden kuvasurautusrastin. Kun se melkein kotiovelle tuotiin.
Tuohan on tuossa kantvikissa Mildolan mutkassa.

Tuossa on sit vielä uus rasti tyrkyllä

image

Oli oihassa valittavana menenkö issikalla vai Ismon bemulla, ei tarvinnu pitkään miettiä kummal lähin 😉

Länsiuudenmaan Kuvasurauttelijat

Meillä oli tapaaminen Länsiuudenmaan kuvasurauttelijoiden kesken Lauantaina 12.5 Virkkalan ST-1 asemalla.
Oli mukava nähdä ihmisiä nimimerkkien takana, vaikka itselläni olikin pieni rajoite mukana enkä voinut viipyä kovin pitkään.

Seuraavaksi oli jo puhetta että josko ensikerralla hieman surauteltais ja ehkä yhdistettäis tapaamiseen makkaranpaistoa jollain laavupaikalla.

Kiitokset Patelle kurapyöräilijät tarrasta sekä äänten mittaamisesta, ja muille iso kiitos mukana olemisesta.

Kuvasurautus

Käytiin Pikku-A:n kanssa hakemassa tuo kuvasurautusrasti kun ei sitä näköjään muut hakenu vaik on ollu jo pitkään tyrkyllä.
Paikka oli tiedossa, sillä taustalla häämötti Kalkkipetteri. Tässä siis meidän hakema kuva.

Päätettiin samalla poiketa Wolffin luona kun kerta täälläpäin liikuttiin.

Tarkoitus oli hakea kotimatkalla muutama geokätkö, mut oli niin pirun kylmä ja rupes sataan vettäkin joten ajeltiin vain suorinta tietä kotiin.
Toki otettiin kotimatkal uus rasti

Niin ja käytii viel hessäki kun rupes tekee mieli huikopalaa.
Päätettiin kyl et enskerral pitää olla lämpimämpi keli ennenku lähetää surauttelee.

Kuvasurautus

Kävin tälläkertaa hakemassa Helsinginseudun rastin, kun en tiedä mis tuo länsiuudenmaan rasti on.

Helsingin rasti löytyi espoonlahdelta

Seuraavaan rastiin laitoin hieman haastetta sillä tästä ei ole kuukkeliauto ajanu vierestä.
Annetaan vihjeenä et löytyy masalasta.

Kivi on valtava, lisävihjeitä tulee jos ei meinaa löytyä…

Kuvasurauttelu

Pohjolan kurapyöräilijöillä on sellainen mukava harrastus, kuin kuvasurauttelu.
Joku siis ajaa johonkin outoon mestaan ja ottaa valokuvan pyörästään siellä paikassa ja pistää sen esille.
Muut koittavat löytää paikan ja löydettyään ottavat kuvan omasta pyörästään samassa mestassa. Tämän jälkeen ovat oikeutettuja laittamaan jonkin uuden mestan muille etsittäväksi.

Koska Pekka on ihan oikea kurapyöräilijä niin hän houkutteli minut mukaan eräälle tällaiselle kuvajahdille. (Sanottakoon että minua oli hirmu vaikea suostutella mukaan)

Sovittiin treffit bembölen kahvituvalle, josta lähdettäisiin tuota tuntematonta paikkaa metsästämään.

Tiedossa oli että mesta on jossain ämmänsuon ympäristössä, mutta missä oli meille vielä arvoitus.

Ensin aateltiin että se on jossain siinä krossiradan ympäristössä ja ajelinpa minäkin sivuvaunu iiiceellä sen krossiradan läpi. Radan takana olevia enskapolkujakin ajeltiin melko pitkälle, kunnes tuli vastaan iiceelle läpipääsemätön kivikko.

Ei muuta kuin sitkeesti kiertämään ämmänsuon ympäröiviä pikkuteitä kunnes lopulta mesta löytyi.
Kilometrejä kertyi Bembölestä vain noin 40 joten melkoisen monta mutkaa sattui meidän reitille.

kotimatkalle lähdettiin reippaasti erästä metsäpolkua seuraillen, mutta se tyssäsi polulle kaatuneeseen puunrunkoon. Ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja ajella hikkateitäpitkin.

Oikein oli mukava ajelu ja jos joku joskus oikein kovasti houkuttelee niin saatan lähteä uudelleenkin vastaavaan juttuun mukaan.

Täs viel reitti mitä ajeltiin:



Niin ja ympäristöihmisille tiedoks.
Kun Pekka ajeli mun perässä niin hän kertoi että savua tulee vain toisesta pakoputkesta. Eli olen puolittanut päästöni.
Koittakaapa ite puolittaa omat päästönne!

Tässä viel kuvia tuolta kuvasurauttelulta