Käytii Mikonkans kiertämäs jonkinmatkaa saariston rengastietä. Vaik ei koko kierrosta ajettukkaa niin saaret tuli tutkittua melko tarkkaan. Tuolla vielä reittiä jota ajeltiin
Sain yllättäen pyhättömän viikon vapaata eli maanantaista perjantaihin. Hetken mietiskelin että mitähän kivaa sitä keksisi.
Ei tarvinnut kauaa miettiä kun päätin että minä lähden käymään Knivskjelloddenilla.
Koska tuonne niemenkärkeen ei pääse mopolla vaan sinne menee vaelluspolku, niin päätin että otan KickBiken mukaan. Minähän en kävele 😉
Matkalla ajaisin Altan wanhan postitien kautta, sillä sehän olisi siinä matkalla.
Pakko myöntää että Altan wanha postitie oli todella upea kokemus ajella läpi. Tie kulkee melkein kokonaisuudessaan puurajan yläpuolella eikä siellä tästäjohtuen ole ensinkään hyttysiä.
Knivskjellodden oli paha pettymys, ei paikkana (ehkä) vaan ilman puolesta. Koko vaellusosuuden (noin 8 kilometriä/suunta) oli pilvet niin alhaalla että kastuin läpimäräksi enkä nähnyt mitään. Kompuroin polun läpi kantaen ja työntäen Kickbikeä, sillä polku ei ollut ihan sellainen tasainen polku kuten olin kuvitellut 😉
Istuskelin Knivskjelloddenin kärjessä umpipilvessä märkänä palellen noin tunnin kunnes minulle riitti. Onneks mulla oli gepsi mukana sillä ilman gepsiä olisin eksynyt polulta jo tullessa, sillä en nähnyt oikeesti mitään tässä umpisumussa.
No gepsin avulla kompuroin kickbikeä työntäen takas moponluokse.
Knivskjelloddenissa olis ollu geokätkökin joka jäi sumussa löytymättä.
No ei auta tuonne pitää mennä joskus uudelleen jos kävis parempi tuuri ilmojen suhteen.
Päätin siis käydä Nordkappissa kaffella ja lämmittelemässä, sillä tiesin että siellä on kunnon turistirysä kahviloineen. Nodkappissa pilvet hieman väistivät ja pääsin ottamaan muutaman turistikuvankin.
Takaspin ajellessa ajelin samalla hieman pikkuteitä joita löysin Magerøyan saarelta. Kävin muunmuassa Honningsvågtunnelin päällä minne ei saanut ajaa sillä se oli sotilastie, koska olin kieltätaitamaton turisti niin ajoin sinne silti 😉
Kotimatka oli peree suunnitella Rovaniemen kautta sillä mun eturengas alkoi olla ihan sileä.
Loppumatkasta ei ole mitään kerrottavaa sillä nelostie on tylsä ajeltava kumpaansuuntaan tahansa.
Tässä vielä teknistä tietoa reissusta, eli ajetun reitin profiili.
Profiilikuvaa klikkaamalla aukeaa reitti tsuumailtavaksi(hitaasti, mutta kyllä se sieltä tulee)
No, kannattiko ajaa viiteenpäivään 3500 kilometriä ja istuskella välillä markänä kylmissään umpi-pilvessä?
Kyllä kannatti, olen jo kotona ilmottanu että enskesänä jos pikku-a pääsee kesäleirille niin minä taidan silloin kävästä Kirkenesissä ja Vardøssä
P.S. Mainittakoon vielä menomatkan ensimmäinen yöpyminen Kattilakoskella. kattilakosken leirintäalue Siellä ei käynyt pankkikortti, mutta omistaja antoi mulle tilinumeron paperilapulla ja sanoi että maksa sitten kun pääset takas kotiin. Muutenkin leirintäalueen pitäjän kanssa oli mukava jutustella. Jos liikutte sielpäin ni kandee yöpyä sielä. Kahden henden mökki saunalla 30 euroa ei minusta ole paha hinta.
Katsokaa alueen kotisivut. http://www.tonko.cjb.net/
Kun en kerta Veteraaniralliin tänävuonna päässy, niin menin sit sunnuntaina Forssa pick-nick:iin.
Tässä muutamia kuvia kentällä olleista autoista. En jaksa näit väklata, joten tässä kaikki autot jotka paikl kuvasin.
Oltii mennäviikol Somerol Pikku-A:n kanssa. Nii päästii kahestaa reissaamaan kun Jimi oli rippikoulus ja Jaana duunis. Somerol päätettii tutustua ympäristöö fillareilla, joten tehtiin pieni fillarilenkki Someron ympäristöön.
Matka tosin venähti arvioitua pidemmäks kun yks silta ei herättäny luottamusta ni päätettiin ajella joenvartta seuraavalle sillalle.
Matkal osuttii maalaistalon huutokauppaanki ja olis kyl ollu mukava päristellä kotiin puimurilla, mut luultavasti Jaana ei olis antanu lupaa ostaa pientä puimuria kun en saanu ostaa sitä pientä rattoriakaan. Toisaalta olis ollu hienoo omistaa molemmat, nekun olis ollu värinsäpuolest samaa sarjaa.
No tulipahan tutustuttua Someron polkuihin ja siltoihin. Nähtiinpä ihan oikeaa kortteliralliakin, jota kaupungeissa harrastetaan.
Kaks rullaa meni filmiä, mut en kehtaa kaikkee julkasta ni täs nyt muutama kuva tuolt reissult.
Lurrin kanssa kkierreltäessä itäsuomea poikettiin uteliaisuudesta myös Valamoon. Tarkkaan ottaen vietettiin yö Valamossa ja herättiin amulla aivan hirvittävään kellojen mäikeeseen.
Mutta ilmeisesti kirkollisissa piireissä ollaan oikeassa uskonnon parantavasta vaikutuksesta, sillä Valamossa en nähnyt ainuttakaan homoa.
Kävin bongaamassa tuon kurapyöräilijöiden kuvasurauttelu paikan.
Sehän löytyi Vuosaaresta suuren maakasan päältä.
Uuteen kuvasurauttelu kuvaan annoinkin pojille hieman haastetta, sillä nyt täytyy jo mennä kehä 3:sen ulkopuolelle löytääkseen tämän mestan.
Sehän on Paimenten kirkko nummi-Pusulassa.
