Väistämätön tapahtui!

Juur kun minust alko tuntua että nyt menee tosi hyvin, niin huomasin makaavani mahallani pää pensaassa.
No siinä maatessa aattelin että jos tästä pitää jotain positiivista hakea niin koska mulla on pää pensaassa niin kukaan ei näe mua nyt, se vähän lohdutti koska teki hieman kipeetäki mut sitä en myönnä.

Pakko myöntää et oli pirun painava nostaa pystyyn, enkä olis saanukkaa ellen olis näin pirun vahva.
Pitänee jatkossa hieman miettiä uudelleen noita oikopolkuja ja pitäytyä siinä että tie pitää olla, ainaki jonkinlainen.