Prätkillä Afrikkaan 10

Rahanvaihto Bissaussa oli oikea ohjelmanumero. Homma tapahtui kadulla rahanvaihtajien ympäröimänä kaikkien huutaessa yhtäaikaa omaa tarjoustaan kursseista. Vaihda siinä sitten turvallisesti ihmisten töniessä joka puolelta, hommaa hankaloitti vielä sekin että kurssi oli todella hankala 1 peso oli noin 0.00028 mk joten rahaa oli oli välillä todella isot niput. Välillä meno kävi niin kovaksi että rahanvaihtajat kävivät tappelemaan keskenään, jolloin me katsoimme parhaaksi liueta paikalta menetimme tosin taskulaskimen sillä kertaa.

Bissaussa syötiin koko reissun parasta lihaa, joka osoittautui kysymisen jälkeen apinaksi (ei tuntunut enää niin hyvältä) ja joimme koko reissun kamalinta juomaa paikallista pontikkaa nimeltään kana. Elämäntyyli Bissaussa oli lähempänä eurooppalaista kuin naapurimaissa johtuen Portugalin vahvasta vaikutuksesta olihan Bissau itsenäistynyt vasta 10 vuotta sitten. Bissautakin yritimme etsiä laivakyytiä, mutta huonolla menestyksellä, hommaa tietysti hankaloitti se että emme osanneet puhua kreolia eikä täällä kukaan osannut englantia tai ranskaa.


Katuvilinää Serrekundassa kun kävimme välillä shoppailemassa

Kaksi viikkoa oli kulunut Bissaussa niin päätimme palata Gambiaan. Senegalin Rajalalta löysimme jälleen hankalan tullimiehen. Mies istui yksin kopissaan (toinen mies nukkui kopin takana) ja hän sanoi että meidän tuoda kaikki tavarat sisälle ja näyttää ne hänelle. Yritimme kertoa että olisi paljon helpompaa jos hän tulisi katsomaan tavaramme ulos, sillä niitä on melko paljon. Mies vastasi että hän ei voisi jättää työpaikkaansa joka oli siinä pöydän vieressä sisällä eikä ulkona. Aikamme väiteltyämme meillä paloi käpy (siis minulla joka olen aina rauhallinen). Otimme sivulaukut irti ja kannoimme ne sisälle, meillä oli yhdessä sivulaukussa kaikki työkalut eli laukullinen työkaluja, kaadoin laukun sisällön virkailijan pöydälle ja rupesin esittelemään työkaluja. Tässä vaiheessa paloi sitten tullimieheltä käpy ja hän rupesi raivoamaan ja huutamaan että menkää helvettiin täältä ja hän rupesi heittelemään työkaluja ovesta ulos. Sanoin että emme lähde mihinkään ennen kuin olen kaatanut kaikki tavarat hänen pöydälleen, ellei hän antaisi meille tarvittavia leimoja passiin. Kun sitten saimme leimat ja keräsimme työkalut takas laukkuun pääsimme jatkamaan matkaa tullimiehen karjuessa ikkunasta, ihan kaikkea en ymmärtänyt mutta ilmeisesti hän toivoi että emme tapaisi enää uudestaan 😉

Ajelimme Senegalin eteläosan läpi Gambiaan jossa poliisit kohtelivat meitä hienosti, eräskin poliisi pysäytti meidät ja nähtyään meidän passit hän totesi että hei tehän olette ne kaverit siitä lehtijutusta ja toivotti meidät iloisesti takaisin tulleeksi Gambiaan ja antoi passit takaisin, tietysti ensin leimattuaan ne huolellisesti.


Aivan joka rannassa ei kannattanut mennä uimaan

Gambiassa saimmekin hankittua pyörille kyydin Eurooppaan, pyörien piti mennä laivalla Ranskaan Le havreen jossa niiden piti olla 11.03.-95. Joten ostimme lentoliput Pariisiin, suunnitelmissa ajaa Le havresta kotiin. Mutta kun pyörät olivat lähteneet matkaan ilmoitettiin meille Gambiashippingistä että heille kävi pieni vahinko ja meidän pyörät meni vahingossa väärään laivaan. Pyörät oli nyt matkalla Nigeriaan!

Meillä ei ollut oikein mitään enää tehtävissä kuin lentää Pariisin kautta kotiin koska Gambiashippingissä ei enää suostuneet keskustelemaan meidän kanssa? Loppujen lopuksi saimme Suomesta käsin hoideltua pyörille kyydin Eurooppaan tosin se oli parin kuukauden operaatio jossa jo välillä olin haastamassa Gambiashippinkiä oikeuteen (englantilainen firma joten oikeudenkäynti olisi ollut mahdollista). Kun viimein saimme pyörämme takaisin olimme todella helpottuneita sillä ne olivat täysin kunnossa ja kaikki tavaratkin olivat vielä tallella. Alkuperäinen määränpää Gabon, päiväntasaajalla jäi saavuttamatta johtuen osin Algerian sotatilasta sekä muista Afrikan maiden levottomuuksista sillä myös Guinea Conakryssa alkoi vallankaappaus joten emme uskaltaneet sinnekään mennä. Kotimatkalla Helsingin rautatieasemalla jouduin tappeluun ja hyvä etteivät poliisit vielä putkaan laittaneet että totta on puheet Afrikkaan matkustamisen vaarallisuudesta 😉

Kiitokset meitä tukeneille yrityksille:
SiljaLine, Laatulaakeri, Mototrip, Allright ja Abb

<- Edellinen

5 vastausta artikkeliin “Prätkillä Afrikkaan 10”

  1. mahtava teillä ollu reissu tosiaan!
    Ollaan menossa Länsi-Afrikkaan parilla autoporukalla. Auto myytäis sit perillä Malissa. Kiinnostais tietää, että oliko ongelmia muidenkin kanssa kuin vain viranomaisten. 🙂 kuulitteko maantierosvoista? miten siellä suhtaudutaan naisiin?

    onko ajaminen siinä maastossa sulaa hulluutta varsinkaan kun kuskeina ei ole mitään Grönholmeja tai Kankkusia?

    Kiitos!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *