Viikonloppu Kökarissa

Sain viikonlopun vapaata ja päätin lähtä käymään Kökarissa. Jostain syystä en ole Kökarissa ikinä käynyt joten oli aika korjata tämä puute.

Kökariin on mukavat tiet mennä kun ajelee alkumatkan saariston rengastietä, mutta Galtbyssä ei jatkakkaan lossilla vaan valitsee Ahvenanmaalle menevän laivan. Laivamatka ei ole mikään mahdottoman pitkä, sillä se kestää vain 2,5 tuntia. Laivamatkat kannattaa näin sesonkiaikaan varata etukäteen että mahtuu laivaan.

Oli mahtava tunne herätä lauantaiaamuna lintujen lauluun ja jäädä minkäänlaisen kiireen vaivaamatta vielä pötköttelemään. Olin valinnut telttapaikan siten että siihen ei aamulla vielä paistaisi aurinko, vanhastaan muistan että on ärsyttävä herätä siihen että aurinko on lämmittänyt teltan niin että siellä on saunaa vastaava lämpötila.

Aikani pötköteltyä päätin käydä aamupalalla ja mikä sen mukavampaa kuin aamupalan jälkeen ottaa päikkärit 😉
Päikkäreiden jälkeen oli aika tutustua saareen ja läksin kävelemään saaren luoteiskärkeen jossa myös Kökarin kirkko oli Hamnön saarella. Olin tietty etukäteen katsonut että mistä löytyy geokätköjä että voin niitä samalla loggailla.

Lauantai meni hyvinpitkälti kierrellessä Hamnön saaren rantoja ja pakko heittää tähän sellainen elämänviisaus että: Silloin kun ihmisen on hyvä olla, sen on hyvä olla!

Kävelyretken jälkeen päätin lähtä kiertämään saarta mopolla ja kävin mm. paikallisessa museossa tutustumassa saarelaisten älämään ennen sosiaalista mediaa.
Takaisin tultuani kävin vielä uimassa ennenkuin rupesin kokkaamaan sapuskaa, Safkan jälkeen mulla olikin jo päivä täys enkä jaksant lähtä enää mihinkään.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen olikin aika pistää teltta kasaan ja lähteä kohti kotia. Laivalla kotimatkalla kun olin istuskellut sen parituntia ja piti nousta kun tultiin satamaan, niin mulla meni selkä jumiin enkä päässytkään pystyyn. Kävelin kuin linkkuveitsi hirvittävien kipujen saattelemana mopon luokse ja sain kahdelta polkupyöräilijältä apua että pääsin moponkyytiin. Kiitoksia paljon avusta! Kotiin ajelinkin sitten nousematta kyydistä, sillä en olisi ilman apua päässyt takaisin kyytiin. Nyt kun olen popsinut muutamanpäivän kipulääkkeitä niin kokeilen joko tänään pääsisi purkamaan tavarat moponpäältä.

Kaiken kaikkea ihan älyttömän mukava reissu eikä edes kotimatkan selkähelvetti sitä pystynyt pilaamaan.
Täs viel pien video reissusta.

Musiikki: Eela Craig – Indra Elegy

Ajelua poikien kanssa

Tänään oli hyvä päivä. Ei pelkästään siks et oli kaunis ilma, vaa siks kun sain ajella poikien kans motskarilla. Jopa Jimi oli tänää kyydis.
Pikku-Aa:n kans käytii ajelemas oikee lossilla kun käytii Barösundissa.

viel pien video päivän ajeluista

Musiikista huolehtii Canadan toisiks paras bändi: Jackal – At The Station

Kauppareissu

Hittoku Jaana anto kovan käskyn et mun pitäs käydä kaupas tänää. Ja koska mä oon tällanen herkkä taiteilijasielu, ei mua saa käskeä… ainakaa kovasti. Mullaha menee piorytmit iha sekasi.

No päätin et lähetää sit ulkomaille rasvanhakumatkalle ja niinhä se on et kun suomest lähtää ulkomaille ni ensi ajellaa laival vastarannalle. Joten niin tein minäkin.

Ulkomailla oli mukava ajella kun kokonaiset perheet oli tienreunoilla vilkuttamas ku minä ajelin mopolla maailmalle.

Ulkomailla eli Turus tapasin yhden åbo-orginaalin jonka kans tuli käytyy kaffel ja jätskil, vaik ei se oo oikee åbo-orginaali vasa pikemminki mamu ku se on Hangosta turkuu ajautunu. Nii ja sit tapasin toisenki äbo-orginaalin jonka kans käytii kaffella, mut ei tääkää ollu oikee åbo-orginaali ku tää oli niin pieni.

Nyt rupes tuntumaa et on oltu ulkomail jo iha tarpeeks joten aika lähtä takas kotosuomeen, mutta koska oli jumalatoman pitkä ni päätin pitää pienen pitstopin Somerol.

Onneks Jaanalle kävi et käyvin tos lähi marketis, ties miten pitkä matka olis ollu johonki erikoisempaa kauppaan

Täs viel reitti jota ajelin. Klikkailemal pääsee tsuumailemaan

Saaristolaismaisemissa

Aamulla mietittiin Pikku-Aa:n kans et mitäs tehtäis kun on niin kaunis ilmakin. Aateltiin et voitas lähtä saareen, mut venees on tyhjä eikä sitä ole viel kerenny tänäkesänä veteenkäälaittaa. Tultiin yhessä tuumin siihe tulokseen et päästää helpommi saareen prätkällä.

Päätettii lähtä Hiittisiin, joten eiku moponselkää ja menoks. Ei maltettu ajella ihan suorinta reittiä vaa ihan pikkasen oikastii matkalla ja löydettii oikein mukavia ja kauniita reittejä mitä pitkin ajeltii kohti Kemiönsaarta.
Ku päästii Kasnäsiin asti niin menin kysyy mihinkä aikaa laiva oikee lähtee Rosalaan ni sain kuulla et sitä olis pitäny odotella puoltoistatuntia. Jonki aikaa kierreltii ja katteltii laivoja ja noin kolmen minuutin odottamisen jälkee pitkästyttii. No koska Pikku-Aa on niin äitiinsä tullu ettei odottaminen oikee sopinu meille ni päätettiiki lähtä käymään Somerolla

Ajeltii Kemiönsaaren pohjoiskärkeen josta pääsee lossilla mantereelle. Angelniemee menevä tie onkin luultavasti Kemiönsaaren paaras prätkätie jota oli mukava kurvailla menemään. Somerol käytii Maisan luona hörppäämäs kaffet jonka jälkee päätettiin mennä Hovimäkeen motoristisaunaan. Hovimäes olikin jotku Yamaha ajot joten customjammuja oli paikalla useampia.

Kotimatkal päätettii käydä vilkasemas olisko Wolfi koton ku hää oliki tullu kolmen vuoden reissaamisen jälkee tullu toistaseks takas Suomeen.
No oliha Wolfi maisemis ja yllätty kun me pölähettii paikalle Pikku-Aa:n kans. Ei jääty pitkäksaikaa turisemaan sillä alkoi uhkaavasti meidän nukkumaan menoaika lähestyä joten kotiin ajeltiinki suorinta reittiä.

Kävipä matkal sellanenki harvinainen tapahtuma et jouduin Kemiönsaarel puhallusratsiaan mitä ei ole kyl sattunu minulle ties millo viimeks. Toisaalta tuolla mun oikopoluilla aika harvoin tömää virkavaltaan 😉

Geocache GC5QZA3 – vanha lossi

http://coord.info/GC5QZA3

Ennenkuin pääsee Torsön saaren vanhaan lossirantaan, pitää tietenkin mennä sillä uudella lossilla Torsön saarelle.

Saarella sitten saatiinkin ajella mukavaa isoa hiekkatietä saaren kärkeen jossa oli vanha lossiranta. Vähän aikaa heiteltiin ä vanhalta lossirampilta kunnes ruvettiin etsimään kätköä. Eipä kestänyt kauankaan kun Pikku-Aa löysi kätkön piilostaan.

Poslähtiessä kun olimme jälleen odottolemassa uutta lossiia niin iski jälleen vesisade. Olipa hyvä että tänäänkin satoi ettei pääse ajopuku rapistumaan kuvuudentakia. No nyt oli huonoa tuuria sillä olimme lossijonossa emmekä liikkuneet eteenpäin niin sade kasteli Pikku-Aa:nkin. Yleensähän Axel pysyy sateela kuivana sivuvaunussa, jos vain olemme liikkeessä. Toisaalta oli ihan oikein et kastu kun kerta kastuin minäkin 😉