Käytiin jälleeen päiväkävelyllä Jimin ja Jaanan kanssa. Tälläkertaa mentiin Nuuksioon ja kierrettiin Haukkalammenkierros ja lisättiin siihen ylimääräinen lenkki että päästiin luolaseikkailulle.
Niin ja etsittiin me myös yksi geokätkö
GC16FZN_eagles-eye
Käytii Jiminkaa käppäilemäs tuo Kotokierros Meikolla. Ja Jimin sanoen tämä on magein reitti tähänmennes.
Maasto mukavan vaihtelevaa kalliota, suota, metsää ja monta lampea.
Kyllä täällä kehtaa kulkea ja tullaankin varmasti uudelleen, mut otetaan uikkarit mukaan enskerral.
Alla pien video reissult
Käytii Jiminkans tutustumassa Nuuksioon eli mentii tuollanen kevyt päivälenkki kuin Korpinkierros.
Oli oikein mukava lenkki ja maaston vaihteluita oli kivasti, siis välillä oli sensortin ylämäkiä et joutu oikee puuskuttamaan 😉
Ilma suosi ja saatiin alottaa retki auringonpaistees ja vettä sateli vasta aivan loppumetreil joten se ei haitannu. Eli alotettii Haukkalammelt ja palattii Haukkalammelle.
Samalla logattiin yksi geokätkö mikä sattui matkalle. Eli Frog Prince https://coord.info/GC14DCT
Silläaikaa kun veteraanirallin osanottajat tutustuivat bunkkerimuseoon niin mekin päätimme painua maanalle.
Päätimme käydä tutustumassa Ylämaan Hitonpesään joka on erittäin erikoinen luonnonluola joka on syntynyt rapakiveen pikkuhiljaa murenemalla.
Sisälle luolaan menee kaksi kulkutietä joistamahtuu aikuinen kulkemaan mekkein suorana, senverran pitää kumartua että osoittaa kunnioitusta luolalle.
Aikaisemmilla käynneilläni on minulta jäänyt huomaamatta että luolan perällä on toinen onkalo johon pitää mennä konttaamalla, mutta itse perimmäisessä onkalossa mahtuu aikamies seisomaan suorana
Pikkaisen tuli luolaa isonnettua kun oli pakko kokeilla kuinka rapeaa materiaalia seinämät ovat, ja kylläå tuonne pystyisi lusikkahaarukka menetelmällä melko helposti tekemään lisää huoneita
Aattelin tänään viihdyttää itseäni pienellä metsäretkellä ja päätin mennä katsomaan kovasti kehutun Pirkkalan Pirunkiven.
metsä jossa käppäilin oli miellyttäväntuntuista kumpuilevaa metsää, jossa oli samalla hyvä koeajaa uudet maiharit sisään. Pakko myöntää että kyllä särmät hyppymaiharit metsäkäyskentelyssä lunastivat paikkansa.
Mutta itse Pirunkivi oli kuten Tamperelainen jääkiekkokin eli melkoisesti liioteltu. Meillä tuolla rannikolla lapset heitteleevät toisiaan tuollaisilla pikkukivillä
No, otin nyt kuitenkin kuvan kivestä jossa itse seison mittakeppinä kiven vieressä
Kaiken kaikkiaan miellyttävä reissu metsän siimekseen ja jos ei täällä ole vieraillut on kivi toki tutustumisen arvoinen jos kivistä tykkää…
Koska etelänorjan vierailustani oli kulunut jo kolmekymmentävuotta niin oli korkeaaika vierailla etelänorjassa.
Pekka ilmottautu mukaanlähtijäks ja sehän sopi vallan mainiosti, sil oon Pekan kans reissannu ennenki ja hienosti on menny.
Sovittiin rehvit kasvihuoneilmiöön josta ajeltiin peräkkäin Turkuun kohti laivarantaa.
Matkalla tilattiin kaffet Mikolta jolla olikin pannu kuumana kun saavuimme turkuun. Ulkomaille kun lähtee niin on hyvä menneä turunkautta niin saa pehmeen laskeutumisen ulkomaille menoon kun Turussakaan ei saa tolkkua ihmisten puheesta.
Laivalle päästyä käytiin vetäsemäs rekkamiesten lihapulla-ateriat naamariin ja iltakaljat jonka jälkeen mentiinkin maate. Tuhkolmaan saavuttiinkin aamuvarhain ja saatiin ajelle Tukholman läpi rauhas ennen aamuruuhkia. Ruottin läpi ajamisesta en muista mitää E18 on tylsää hyväkuntoista tietä jonka voi huoletta ajella puolinukuksis läpi.
Ensimmäinen yöpaikka matkal löydettiin pienen joenvarrelta jossa Pekka valmistikin maittavan aterian joka maistuikin pitkän päivän jälkeen oikein hyvälle. Palanpainikkeena oli laivalta mukaan tarttunutta punaviiniä.
Seuraava aamu alkoi aurinkoisena ja läksimme ajelemaan kohti Lysebotnea. tie olikin todellista motoristin unelmaa välillä merenpinnantasolla ja välistä noustiin yli kilometriin ja ajeltiin lumikinosten välissä, siis aivan mahtavaa! Lysebotneen laskeutuminen olikin sitten varsinaista tsäkkäräkkää ja sillä tiellä saikin kanttailla ihan kokorahalla.
Lysebotnessa totesimme että tämä onkin umpiperä eli täältä ai pääse ajamalla mihinkään. Huolellinen esivalmistelu reitinsuhteen tuotti siis jälleen yllätyksen. Eli tökättiin sormi kartalle ja todettiin että mennään tonne, ei sitten kuitenkaan jaksettu katsoa että pääseekö sieltä eteenpäin 😉
Lysebotnesta ajeltiin sit takaisin samoja mahtavia tsäkkäräkkäteitä joita sinne saavuimmekin.
Just ku rupes tsäkkäräkkä helpottaan ni mulla rupes etupyörä vipottaan, joten eiku tiensivuun tutkimaan tilannetta. Hitto eestä oli laakeri ulkostanu kuulat pitkin Norjalaista perinnemaisemaa. Koska olin särkeny oman puhelimeni jo aikasemmin ni Pekka sai ruveta soittelee läheisiin prätkäliikkeisiin, Pikainen soittokierros osoitti et laakeria ei olis saatavilla ja kaikki liikkeet meni jo tältpäivält kii.
Onneks lähelt löyty vuokrattava mökki tai siis talo jonka saimme todella edukkaaseen hintaan itsellemme tukikohdaksi parikspäiväks. Seuraavana aamuna otin suzukin etusen Pekan jammun tarakalle ja suhasin Bryneen jossa oli mukavan tuntuinen mopopaja. Liikkeen pitäjän soittokierros osoitti että laakerin saisi vasta huomiseksi ja koska nyt oli perjantai niin hän lupasi tulla lauantaina vielä asentamaankin sen laakerin. Todella hienoa!
Jätin suzukin vanteen Bryneen ja ajoun jammulla takas meidän mökille, missä Pekka olikin jo kunnon pikkuvaimon tapaan tehnyt ruuan valmiiksi. Toki tilannetta hieman synkensi se että Pekka pisti minut taas tiskaamaan.
Safkan jälkeen läksimme Pekan jammulla ajelemaan kohti Preikkestolenia. Preikestolen olikin todella mahtava paikka ja näköalat olivat todella upeet, kyllä kannatti se neljänkilometrin kävely ylöspäin pitkin kivikkoa.
Preikestolenilta löyty yks geokätkökin vaik ei mul ollu enää edes gepsiä millä ettiä 😉
Lauantai aamuna läksin ajelemaan jammulla pienes vesisatees kohti Bryneä hakemaan suzukin etusta takas.
Asennusten ja mökin luovutuksen jälkeen läksimme ajelemaan kohti etelää, sillä säätiedotuksen mukaan eteläs tuulee ja keskinorjas sataa. Totuus oli kuitenkin toinen sillä eteläs sekä tuuli että sato ja satokin ihan perkeleesti. Täs vaihees olinkin jo huomannu et mun takarengas on sateel liukkaampi ku suomen mieshiihtäjien sukset. Oli siin sitte ajamista norjalaisel ykskaistasel tsäkkäräkkätiel keskellä monsuunia ja saatanallista tuulta, just ku luulin ettei asiat enää huonommin vois olla ni näin tienreunas liikennemerkin joka kerto et tie on märkänä liukas. Perkele tais livetä suupielest. No oli siin se hyväpuoli et ku ajelee pintakaaasul pelkopersees et millo putoo rotkoon ni suzukin kulutus tippu melko pieneks eli kahdenkymmenen litran tankil pääsi 450 kilometriä ja se on pitkä matka tsäkkäräkäl keskel monsuunia hyvin öljytyl tiel.
Pitkän sateisen päivän kälkee päädyttiin jollekki pienelle karavan alueelle yöks joho laitettii pienet telttamme hirmusten isojen matkailuautojen väliin. Sunnuntai aamul päätettii et nyt lähetää Järvaan heittää fribaa kert Norjas sataa kokoajan. Eikä siin mitää E18 tie Kristiansandist pohjoseen on tylsää tietä joten matka eteni verkkasesti. Ku päästii ruotsinpuolelle ni pysähdyttii keittään kaffet pienelle uimarannalle. kaffien jälkee jatkettii matkaa aina yhtä tylsää E18:sta pitkin kunnes hieman ennen Karlstadia kesken mettätaipaleen Pekka yllättäen ajo tiensivuun. Hetken tutkittiin tilannetta ja huomattiin et perskeles nyt oli jammun takalaakeri levinny pitkin tietä. Eikun mopot mettään pitkin pientä metsäkonejälkeä ja leiri pystyyn, sillä nyt sunnuntaina ei olisi enään mitään tehtävissä paitti tuhota yks punkkupullo keskel ruotsalaista mettää 😉
Maanantai aamuna meillä oli jo valmis toimintatapamalli, eli Pekka läks suzukilla viemään jammun vannetta Karlstadiin laakerin vaihtoon ja minä jäin pitämään leiriä pystyssä. No nyt koitti minulle aika suorittaa eräänlainen hiljaisuuden retriitti keskel ruotsalaista mettää. Noin kolmen minuutin jälkeen alkoi hiljaisuus ja mietiskely ahdistaa joten päätin heitellä hieman itsekseni fribaa jota jaksoin tehdä noin viisi minuuttia, söin neljä mustikkaa jonka jälkeen kyllästyin siihenkin. Päätin letittää parran uudelleeen aikanikuluksi jolloin tapahtui jotain todella järkyttävää! Taisin jopa sanoa itsekseni ääneen että nyt mä oon niin kusessa! Nimittäin kuminauha katkesi kun koitin laittaa sitä letinpäähään, olin siis niin kusessa keskellä ruotsalaista metsää parta avoimena, onneks sain tehtyä solmun ja selvitettyä tuon hermoja kutkuttavan kriisin. Tuon kovan kriisin jälkeen olinkin jo ansainnut kunnon päikkärit sillä olinhan ollut jo yksin lähes 10 minuuttia. En kerennyt kunnolla edes nukahtaa kun Pekka jo tulikin takaisin uusittujen laakereidensa kanssa.
Leiri kasaan ja baanalle kohti tukholmaa. Matka oli tyldähköä ajamista tylsällä tiellä mitä nyt pienoinen ukkosmyrsky toi hieman vaihtelua tylsyyteen, onneks juuri ukkosmyrskyn alkessa näin jälleen liikennemerkin joka varoitti sateella liukkaasta tiestä ni ei tarvinnu taaskaan ajaa mitenkää rennosti.
Lopulta saavuimme Grislehamniin hyvissä ajoin että kerkesimme syödä pizzat ennen kun laivamme lähtisi kohti Eckeröä. Eckeröstä ajelimme yötämyöten Hummelvikkeniin jossa seuraava laivakyyti odottelikin meitä. Laiva tosin lähtisi vasta aamul kuudelta joten mentii sinne laivan salonkiin sohville maate. Tiistai meniki sit parin lossin jälkee kotia ajellessa. eli yhteenvetona vois sanoa et aika menee nopiaan ku on kivaa!
Tässä viel muutama kuva reissulta
Nyt ei jææty murehtimaa. Kævin aamulla Pekan mopolla Stavangerissa etsiskelemæssæ laakeria ja lopulta sellaisen myøs løysin. Siis huomenna saan laakerin ja yks paja lupas sen vielæ homenna vaihtaa vaik on lauantai. Onneks oli taas hyvæ hankkija læhettyvillæ 😉
Pæivæl læhettii kæymææn Pekan mpolla Prekesolenissa. Aivan mahtava paikka, 4 kilometriæ kævelyæ parkkikselta perkeleellistæ kivikkoa ja ylæmækeen, mut kannatti mennæ sillæ nækymæt oli mahtavia.
Kaikille moottoripyøræileville lajitovereille vinkiksi ettæ jos tuntuu hyvæltæ idealta kævellæ prætkæsaappaissa Preikestolenille ni ælkææ!
Mut huomenna matka toivottavasti jatkuu.
Løyty sieltæ yksi geokætkøkin vaikka ei ollut gepsiæ mukana.
Käytii jälleee Pikku-Aa:n kanssa kätköilemässä. Joskus sitä miettii et mitä mieltä on lähtä lämpimäst kodist rämpimään sateiseen märkään mettään tuppervaararasioiden perässä?
Vettä tuli iha hitoksee hyttysiä oli nii ettei eteen nähny vaatteet on marät jalat täyn punkkeja ja sit noi pirun rinkulat ei edes erottunu märäst kalliost!
Jokos meillä nyt on kivaa? Ilmeisesti ei tarpeeks kivaa sillä huomen mennää uudestaa, kunha vaatteet kuivuu välil
Eile lähettii Pikku-Aa:n kanssa geokätköilemään ja päädyttii heittelemään frisbeetä. No tänää lähettii heittelemään fribaa ja päädyttiin geokätköilemään.
Totuuden nimis tänää tehtii molempia ihan niinku eilenki 😉
Tämän päivänen kätkö haettiiki todella mahtavista maisemista, en olis uskont et näin mageita mestoja löytyy näinki lähelt himaa.
Tuolta pois kävellessä mietin et kun suomen telkkarist kerta tulee pelkkää ulkolaista paskaa käännettynä suomeks niinku suomen huippukokki, suomen huippumalli, suomen huippuhomo jne… Niin jos kuvattais suomen jurassik park ni se pitäis tehdä ehdottomasti täällä. Täält löytyy kaikki elementit paitti ne hirmuliskot ja lentävät pelottavat kotkat. Ne kotkat olis kyl helppo hankkia, otettas vaa Lenita look a like kilpailun finalistit ja heiteltäs niitä jyrkänteeltä.
Kotimatkal käytii viel heittelemäs fribaa Volssis. Olen saanu avaukset kulkemaan melko hyvin, mut putti on ihan hukas siitäkin huolimatta tulos oli ihan kelvollinen +4
Nähtii Volsis todellakomee käärmekki, entiä mikä käärme on kun oli ihan ruskee. Ehkä kyy joten pysyttii Pikku-Aa:n kans kaukana siitä
Kotimatkan sit kruunaski ylilinopeussakko. Voi hel…. per.. v…. en paremmi sano.
Jokatapaukses oli kiva retki Pikku-Aa:n kans
Jurmon reissulta muutama kuva esille. Vietettii poikien kans viikonloppu Jurmos ja jälleen oli mukava reissu. Kiitoksia matkaseurasta pojille.
Käytii PIkku-Aa:n kanssa päiväajelulla Lohjalla. Samal käytii katsastamassa Torholan luola, joka on ehkäpä hienoin luola mitä suomest löytyy.
Ei laskeuduttu kuin ensimmäiseen saliin kun Axelia rupes jänskättämään, eikä asiaa auttanut yhtää edes aurinkolasien käyttö pimeässä luolassa.
Sitten viimekäynnin jonka tein Jimin kanssa vuonna 2001 on luolan suulle, tai pikemminkin tienreunaan luolan lähistölle rakennettu oikein kunnon parkkipaikat. Eli jos et ole vielä luolassa vieraillut niin kannattaa tulla käymään.
P.S fikkari mukaan jos meette luolaretkelle
telkkä lensi vedenpintaa hipoen viheltäen ohi. Taustalla näkyy hautasaari ja ison-mustan kärki.
Tänään oli aamulla mielestäni ensimmäisen kerran tänävuonna oikein voimakkaasti meren tuoksua ilmassa (kaikki rannoilla asuneet tunnistaa tän kyllä). Avasin parvekkeen oven ja haistelin ilmaa. Päätin lähtä rantaan kun kelikin oli aivan pläkä. Istuskelin venesaaren kärjessä ja katselin merelle.
Siitä tulikin mieleen et pitää vissiin ensviikol laittaa vene vesille et pääsee taas tuonne saaristoon.
Hetkenaikaa istuskeltuani tuli joutsen aivan viereen tuolla rannassa
Koton kattelin ikkunast ku varikset piti perkeleellistä meteliä tos rannas. No uteliaisuus heräs ja otin kameran ja menin ulos kattoo mikä niit risoo. Enste aattelin et on kalasääski, mut minust noi jalat näyttää senverta paksuilt et olisko sittenki merikotka? Kertokaa ihmees jos tiedätte…
Koin lähestulkoon uskonnollisen kokemuksen kun taivaalle tuli valopatsas joka osoitti issikan sijainnin. Hetkenaikaa odottelin että josko kohta jostain tulisi kolme viisasta miestä tuota valoilmöitä seuraten issikkaa katsomaan. Muistin kuitenkin että olen sotilasalueella joten kolmen viisaan löytyminen on silkka mahdottomuus…
Käväsin pikaisesti Raippaluodossa. En tiedä mistä saari on nimensä saanut, mutta minusta tuntuu että itse pelsepuupi on raipallansa rikkonut ihan hyvät kallion repalaiseksi ja kivikkoiseksi joutomaaksi.
Karua on ollu ja on ihmisen elo pirun pieksämällä jättömaalla.
Raippaluodosta löytyy nykyään suomen läntisin piste mihin pääsee suoraan ajamalla ilman veneitä tai laivoja.
Ohessa muutama kuva Raippaluodost.
Kävin tutustumassa Liesjärven luolaan. Liesjärven kyynärään olen Pikku-A:n kanssa tutustunut jo aikaisemmin.
Nyt tuonne Ilveksenluolakalliolle olisi helppo mennä sillä maa oli jäässä eikä lunta ollut vielä haitalleasti. Olin totaalisen väärässä sillä lähestyttäessä louhikkoa kävi kulkeminen todella hankalaksi kun kivet olivat pirun liukkaita ja vähäinen lumi peitti kivenkolot näkyvistä. Selvisin kuitenkin perille kaikki jäsenet ehjinä. Matkalla kävin kurkkimassa useaankin pienempään luolaan. Löysinpä matkalta lodjunkin johon tietty lokikirjaan ruksasin nimimerkin.
Pääluolasta löysin puukon, joka tosin oli jo melko ruostunut. Jos kaipaat puukkoa niin laitoin sen ylimmän luolan alemman kerroksen peräseinällä olevaan koloon, eli sieltä voi noutaa jos kaipaa puukkoa.
Tässä muutama kuva reissulta
Käytii Pikku-Aa:n kanssa bongaamas Koivusaaren siirtolohkare ja siel ollu geokätkö, Niin ja tietty piti yrittää kiivetä kiven päälle
