Askolan kirnualueelta löytyy hirmuinen määrä hiidenkirnuja joihin käytiin Pikku-Aa:n kanssa tutustumassa.
Askolankirnut
Sammalsilta
Aikamme kun olimme kummakiveä kummastelleet, niin läksimmekin polkua eteenpäin joka johtaisi sammalsillalle.
Sinäänsä hauskaa että toinen näkemisen arvoinen kohde aivan tässä lähellä. Sammalsilta on erikoinen kannas joka jakaa läheisen pitkäjärven kahtia.
No koska tässä oltiin liki niin pitihän se käydä katsastamassa. ohessa muutama kuva sammalsillalta
Mörkö meinasi syödä Pikku-Aa:n
Ruokolahden Kummakivi
Viikonloppuna käytiin katsomassa melkoisen kummaa kiveä. Oli se niin kumma kivi että sen nimeksikin oli annettu kummakivi. Kivi sijaitsee Ruokolahdella pienoisen metsäpolun päässä. Polku on hyvä metsäpolku joka näköjään on pysynyt kuivana ja kovapohjaisena näin sateidenkin keskellä.
Samalta suunnalta löytyy myös muuta nähtävää, mutta siitä lisää sitten tuonnenpana.
Viikonkuva 47/2013
Kierukka
Melko humoristisesti osaa puut saaristossa kasvaa.
Illusmäenluola Salo
Käytii Lurtsun kansa tutustumas Salossa sijaitsevaan Illusmäen Luolaan. Luola oli melko korkea ja siel saikin kävellä selkäsuorana jonkin matkaa. Loppu osa olisi ollut ryömittävissä pidemmällekkin, mutta jätettiin tälläerää ryömimiset väliin ja tutkittiin vain tuo käveltävä osuus. Tässä muutama kuva luolaretkeltä.
Luolamäenluola Somero
Tämä olikin melkoisen tarpomisen takana, mutta kannatti mennä. Toisin kuin luolat suomessa yleensä tämä oli ihan oikea luola eikä mikään kahden kiven väliin jäävä kolonen.
Luola oli arviolta noin 10 metriä pitkä ja viitisen metriä leveä. Suuaukko näin talvella oli kovin matala koska luolan suulla oli todella paljon jäätä.
Jäätä oli luolassa sisälläkin maassa paksulti noin kolmisen metriä suuaukosta. Peremmällä olikin sitten kirkasvetinen vesiallas. Pitänee tulla kesällä uuddelleen katsomaan onko luola silloinkin vettä täynnä.
Ryövarinluola
Koska aamulla oli mukavanrapsakka keli, päätin lähtä Kaarinaan tutustumaan Ryövärin luolaan. Kävin hakemassa Lurrin mukaan tulkiksi, siltävaralta että törmään alkuperäisväestöön.
Kun pääsimme Kaarinaan niin ilmakin oli jo lämmennyt -25 asteeseen joten haalaria ei tarvinnut napittaa enään ihan ylösasti.
Ryövärinluola olikin mahtava kalliohalkeama joka oli osittain sortunut päältä umpeen ja alle oli jäänyt hienot ja isot luolat.
Suurimpia luolia suomessa. Kannattaa vierailla jos mahdolista. Tässä muutama kuva reissulta.
Geocache GCKB8Y – Near1
Koska kätkökuvauksessalkin jo luki että paikka on vaarallinen ja siellä on liukkaita jyrkänteitä, syviä rotkoja ja kivenkoloja niin pakkohan tuonne oli mennä.
No menin tietenkin yksin koska paikka oli vaarallinen ja tietysti pimeellä etten näkisi mitään pelottavaa.
Heti kun löysin luolan niin eikun sukelsin sisään ja samalla hieman kirosin kun olen notkeudeltani Greengrassin luokkaa ja täältä pitäisi päästä takaisinkin.
Kun olin menny luolaan ihan perälle niin totesin etten näe ylöspäin eikä luolassa mahdu kääntymään ja eikun peruutin ulos. Työnnyin luolaan uudellen tälläkertaa seläleen maaten jotta näkisin luolan yläosan paremmin. Vaikka luola aukesi ylöspäin perällä niin ei siellä mitään ollut.
Perkele, päätin ettei tällanen klaustrofobiasta kärsivä satakilonen vetreä melkein viiskymppinen ukko enää ikinä mene mihinkään koloon mihin ei kumartumatta mahdu.
Vähän jäi kuitenkin kaivelemaan kun en kätköä löytänyt joten päätin kuitenkin sukeltaa vielä muutamaan luolaan. Onneksi kätkö löytyi jo kolmannesta luolasta, sillä mulla alkoi taikki olla aikalailla tyhjä.
Oli muun 300:s kätkö
Pikainen käväsy Nordkappissa
Sain yllättäen pyhättömän viikon vapaata eli maanantaista perjantaihin. Hetken mietiskelin että mitähän kivaa sitä keksisi.
Ei tarvinnut kauaa miettiä kun päätin että minä lähden käymään Knivskjelloddenilla.
Koska tuonne niemenkärkeen ei pääse mopolla vaan sinne menee vaelluspolku, niin päätin että otan KickBiken mukaan. Minähän en kävele 😉
Matkalla ajaisin Altan wanhan postitien kautta, sillä sehän olisi siinä matkalla.
Pakko myöntää että Altan wanha postitie oli todella upea kokemus ajella läpi. Tie kulkee melkein kokonaisuudessaan puurajan yläpuolella eikä siellä tästäjohtuen ole ensinkään hyttysiä.
Knivskjellodden oli paha pettymys, ei paikkana (ehkä) vaan ilman puolesta. Koko vaellusosuuden (noin 8 kilometriä/suunta) oli pilvet niin alhaalla että kastuin läpimäräksi enkä nähnyt mitään. Kompuroin polun läpi kantaen ja työntäen Kickbikeä, sillä polku ei ollut ihan sellainen tasainen polku kuten olin kuvitellut 😉
Istuskelin Knivskjelloddenin kärjessä umpipilvessä märkänä palellen noin tunnin kunnes minulle riitti. Onneks mulla oli gepsi mukana sillä ilman gepsiä olisin eksynyt polulta jo tullessa, sillä en nähnyt oikeesti mitään tässä umpisumussa.
No gepsin avulla kompuroin kickbikeä työntäen takas moponluokse.
Knivskjelloddenissa olis ollu geokätkökin joka jäi sumussa löytymättä.
No ei auta tuonne pitää mennä joskus uudelleen jos kävis parempi tuuri ilmojen suhteen.
Päätin siis käydä Nordkappissa kaffella ja lämmittelemässä, sillä tiesin että siellä on kunnon turistirysä kahviloineen. Nodkappissa pilvet hieman väistivät ja pääsin ottamaan muutaman turistikuvankin.
Takaspin ajellessa ajelin samalla hieman pikkuteitä joita löysin Magerøyan saarelta. Kävin muunmuassa Honningsvågtunnelin päällä minne ei saanut ajaa sillä se oli sotilastie, koska olin kieltätaitamaton turisti niin ajoin sinne silti 😉
Kotimatka oli peree suunnitella Rovaniemen kautta sillä mun eturengas alkoi olla ihan sileä.
Loppumatkasta ei ole mitään kerrottavaa sillä nelostie on tylsä ajeltava kumpaansuuntaan tahansa.
Tässä viel jokunn kuva tuolta pikaselta reissulta
Tässä vielä teknistä tietoa reissusta, eli ajetun reitin profiili.
Profiilikuvaa klikkaamalla aukeaa reitti tsuumailtavaksi(hitaasti, mutta kyllä se sieltä tulee)
No, kannattiko ajaa viiteenpäivään 3500 kilometriä ja istuskella välillä markänä kylmissään umpi-pilvessä?
Kyllä kannatti, olen jo kotona ilmottanu että enskesänä jos Pikku-A pääsee kesäleirille niin minä taidan silloin kävästä Kirkenesissä ja Vardøssä
P.S. Mainittakoon vielä menomatkan ensimmäinen yöpyminen Kattilakoskella. kattilakosken leirintäalue Siellä ei käynyt pankkikortti, mutta omistaja antoi mulle tilinumeron paperilapulla ja sanoi että maksa sitten kun pääset takas kotiin. Muutenkin leirintäalueen pitäjän kanssa oli mukava jutustella. Jos liikutte sielpäin ni kandee yöpyä sielä. Kahden henden mökki saunalla 30 euroa ei minusta ole paha hinta.
Katsokaa alueen kotisivut.
http://www.tonko.cjb.net/
Viikonkuva 15/2012
Vuorikiipeilyä
Käytiin Pikku-A:n kanssa etsiskelämässä geokätköjä ja samalla löydettiin järjettömän iso kivi. Pakkohan sinne oli yrittää kiivetä päälle.
Tässä muutama otos Kotakiveltä
Punainen
Valokuvatorstain haasteena on tälläviikolla ”punainen”
No onkos tullut…
…talvi näin kesän keskelle
Kuvioita
Raitoja
Geocache GCN7CF – Porkkalan luotsiasema
Käytiin pikku-A:n ja Jaanan kanssa hakemas yks Geokätkö Porkkalast.
Mun ja Pikku-A:n mielest oli mahtava seikkailu ja Jaanan mielest enempi sellanen ”Herranjumalaälkäämenkövarokaavaarallinenrotko” paikka.
No rotko oli magee vaik en välil meinant mahtua (hartiat otti kiinni) mut löyty kätkö kuitenki.
Posted from WordPress for Android
Halkeama
Vattusaares on kummallinen halkeama kalliossa. No halkeama ei sinällään ole kummallinen vaan se että halkeaman täyttää toinen kivilaji.
Ei mitään irtokiviä vaan ihan kiinteää kalliota mutta ikäänkuin se olisi jälkikäteen tuohon halkeamaan valutettu.
No minusta tuo on outoa enkä ole tuollaista muualla nähnyt.
Ilmeisesti tuo kallio on graniittia ja tuon kalkeaman sisällä on jotain muuta kivieä. Olisko kalkkikiveä?
Luola Porkkalassa
Löyty hieno luola ja viel melkein naapurista.
En aikasemmi tiennykkää et Porkkalasta löytyy noin hieno luola.
Viikonkuva 34/2011
Muotoja
Päivä Sysmäs
Järjetömän isot kiitokset Sysmäläiselle tummalle kaunottarelle joka navettareissullansa päätti pelastaa pojat pulasta ja hinasi meidät leirintäalueelle.
Toivottavasti kiitokset menevät jotenkin perille kun en älynt edes nimeäsi kysyä.
Jos joku tuntee Sysmäläisiä kauniita naisia niin toimittakaa mun kiitokset eteenpäin.
Geocache GCJGE1 – HH-8 Hiidenpesä
http://coord.info/GCJGE1
Siellähän oli loppujenlopuks ihan iso onkalo, johon minäkin mahduin sisälle
Silta
Geokätköjä etsiessä sitä tulee mentyä paikkoihin joihin ei muuten tulisi mentyä. Sehän siinä osittain jujuna onkin.
On kuitenkin mukava huomata että joisakin paikoissa on otettu huomioon, että kaikki kätköilläkävijät eivät ole enää pikkupoikia. Tuotakin siltaa oli mukava lampsia ylöspäin pelkäämättä että satuttaa itseään ikävässä kivikossa.
Kickbikella tuosta vielä pystyi menemään, mutta rollaattorille tuo on jo menemätön paikka
Korkeanpaikanleiri
Pidettii poikienkans pieni harjoitusleiri kalliolta hyppimisee.
Vaikka matka Vattusaaree oli valtavan pitkä ja keli suorastaan vaarallisen myrskyisä, niin luotimme risteilijäni merikelpoisuuteen ja läksimme matkaan.
Uhmaten tuulia, sateita, trompeja, pakkasia ja pyörremyrskyjä pääsimme kuin pääsimmekin valtameren keskellä sijaitsevalle Vattusaarelle.
Hetken valtavasta merenkäynnistä levähdettyämme rupesimme hyppelemään Vattusaaren pilviin asti kohoavilta kallioilta, sysimustaan kivikkoiseen alla vellovaan mereen.
Näitä kallioita ei suotta kutsuta leskentekijöiksi.
Tälläkertaa oli miehet luonnonvoimia väkevämpiä ja saimme taltutettua Vattusaaren vaarallisenkorkeat kalliot.
Pirunpesä-Ylämaa
Ylämaalla sijaitseva hauska pikku luola joka on syntynyt rapakiveen.
Luolaan on kaksi suuaukkoa ja se suurenee kokoajan kun rapakivi murenee.
Tähän näppärä teeseitsemies rakentaisi mahtavan luolaston ihan vain lusikkahaarukka menetelmällä.
Luolaa voi käydä ihmettelemässä tuollaisessa osoitteessa:
N 60° 42.029 E 027° 58.896
Viel muutama kuva kun Pikku-A:n kans luolaan tutustuttiin
Geocache GCVZ7X – Pirunpesä – Ylämaa
Masalan siirtolohkare
Masalassa lähellä Hvittoppia löytyy melkoisen iso kivenmurikka.
Kivi sijaitsee Hvittorpintien ja Sommarbronpolun risteyksen pohjoispuolella. Melko tarkasti tuossa:
N60 10.118 E24 29.736
Saavuttaessa Hvittorpintien kautta on Sommarbronpolun päässä ajokieltomerkki, mutta jos saapuu Sommarbrontien kautta ei mitään kieltoja ole.
Toisaalta tuosta Hvittorpin tien risteyksestä on matkaa kivelle noin 50 metriä, eli ei aivan mahdoton matka taittaa vaikka jalkaisin 😉
Suuri Jokiseikkailu!
Päätettiin Pikku-A:n kans käydä hieman seikkailemassa tänään. Eikun traileri kiinni moponperään ja suunta kohti suuria seikkailuja.
Ajeltiin Pikkalaan ja käytiin kanoottisafarimestas laskemas vene vesille.
Ja heiti oli edessä jotain mullistavaa, sillä täytyi ajaa sulun läpi päästäkseen jokeen veneilemään.
Pikku-A veteli sulkujen ohjausnaruista ja niin vaan päästiin suluista läpi jokeen. Pikkalan joki on magee paikka ajella veneel kun puut kasvaa melkein suoraan vedestä ja vois melkein kuvitella et joessa uiskentelee valtavan isoja käärmeitä ja krokotiileja.
Tässä muutama kuva tuolta jokiressulta
