Padva

Koska eletään eriskummallisia aikoja, niin minä päätin kokeilla eräänlaista rajakokemusta.
Ajelin nimittäin Uudenmaan tasavallan läntisimpään pisteeseen. Tästä ei pääse lännemmäksi kuin uimalla, eikä silleenkään kovin pitkälle sillä viisumini länteen ei juuri nyt ole voimassa.
Oikein mukava moottoripyöräilyilma ja päivä kuluikin mukavasti.


Alla vielä lyhyt video päivän ajelusta, eikä ole tiet vielä ihan jokapaikassa sulaneet.
Musiikista videolla vastaa maailman Paras Rona Nishliu

Musiikki: Rona Nishliu – Se vetëm zemra flet saktë


Tässä vielä kartalla reitti, kannattaa käydä ajelemassa tuollapäin sillä maisemat ovat todella kauniita ja tiet kuin tehty motskareita varten


On se lystiä

Vaik mul on noita muitakin mopoja niin kyllä issikalla ajamises on sitä jotain ihan omanlaista tunnelmaa. Senku rallattelee menemään pitkin maalaismaisemaa ilman sen kummempia huolia.
Olen jo kasvanu yli siitä et pitäis olla aina kaikkein nopein tai hurjin tai kovin kanttailemaan.
Mulle riittää et oon kaikkein komein!

Sunnuntaiajelu

Sunnuntaina oli vallan mahdottoman hyvä ilma. Joten päätin käydä tekemäs pienen iltalenkin issikalla.
Ajelin jälleen mahtavan upeita pieniä teitä pitkin, Välillä oli päällyste ja toisinaan oli hiekkapinta.
Välillä tie oli jopa kasvanut umpeen, mutta siellä pystyi issikalla vielä puikkelehtimaan keskellä vitikkoa.
Yllättävää oli myös pitkän korpitaipaleen jälkeen tielle vedetty puomi. Onneksi puomin pystyi vetämään paikoiltaan ettei tarvinnut takaisin kääntyä. Laitoin puomin takas paikoilleen kun olin saanut pyörän puomin toisellepuolen.

Matkalle mahtui monen näköistä maisemaa. Oli myllyjä, hylättyjä taloja sekä umpeen kasvaneita teitä.
Ajelun taitepisteessä käväisin katsomassa Talvian Hiidenkirnuja
Tällaista reittiä ajelin




Kuvaa klikkaamalla pääsee tsuumailemaan reittiä. Sieltä löytyy mielenkiintoisia pätkiä ainakin kaikille kurapyöräilijöille.

Tässä alla viel kuvia tuolta sunnuntaiajelulta.

Löysin aarteen

kotona kerroin Jaanalle ylpeänä aarteesta ja siitä kuinka meinaan mennä maajussin kanssa hieromaan kauppoja.
No Jaana tähän vastasi melko agressiiviseen sävyyn että ”meinaanko ostaa lisää noita romuja.” No minä sanoin hämmästyneenä henkeä haukkoen että ”Mutku toi on iiiiceee
rupes nauramaan hysteerisenä ja totes että ”sehän selittääkin kaiken”

Onse vaan mukava kun on ymmärtäväinen ja kannustava puoliso. Nythän mulla on tavallaan hyväksyntä mennä hakemaan tuo aarre kotiin, ettei tarvii salaa hankkia niinku edellisen. Mut se on jo toinen juttu se, sillä minä olen herra talossa ja mulla on Jaanan lupa sanoa niin.