Me Myself And I

Aamukävelylle lähdin pimeässä kompuroimaan Jurmon ainoan metsän läpi saaren toiselle rannalle.
Vaikka olin reissussa hyvien ystävien kanssa, halusin tehdä aamukävelyn yksin itseni kanssa.

Mahtava tunne tuuli suhisee ja aallot kohisee, ei muita ääniä. Kukaan ei höpötä eikä häiritse, kyllä olen itsekkin hiljaa. Vain minä ja kolmemiljoonaa ääntä sisälläni. Uskomatonta mutta helkenkulttua jopa äänet hiljenevät, tätähän täältä tulin hakemaan.
Voi sanoa että matka oli/on onnistunut kun tavoitteet on saavutettu eka aamuna ennen kello kahdeksaa. Kunnon ADHD luonne hoitaa päivän rentoutushetkenkin jo enne kuin aamuaurinko nousee. Nyt meen päikkäreille.
Hyvää Yötä

No pitipäs sattua!

Koska tänään oli mukavan lämmin päivä eikä satanut ihan älyttömästi, niin päätin aamulla lähtä ajelemaan issikalla.

Kohta tuon kuvan ottamisen jälkeen läksin ajamaan issikalla kotiappäin, mutta päätin kuitenkin käydä viel toises rannas ja ajella hieman rantakallioilla.

Kalliol ajellessa kaasutin hieman et pääsin yhden mäen ylös, mutta kaasupas juuttuikin päälle. No siinä sit mentii hurjasti kiihtyväl vauhdil kohti kallion reunaa ja merta. Koitin jarrutella mut ei auttant kun tehoja on issikas niin perkeleesti et vauhti vaa kiihty. Kovan loiskahduksen jälkee seison muniamyöten meres issikan kanssa. Onneks issikan kone sammu heti eikä kerenny imasee vettä sisäänsä.

Vetelin issikan kuiville ja totesin ittekseni et ompas vesi pirun kylmää tähänaikaa vuodesta. Ei muuta ku polkemaan issikkaa, josko se lähtis viel käyntiin. Noin puolentunnin polkemisen jälkee ei mullakaa enää ollu melkei yhtää kylmä issikka yht`äkkii päsähti käyntii.

Ei muutaku vaihe päälle ja ajelee kotiakohti jolloin taas tulikin ihan pirun kylmä. Ajelin mopokerhon kautta et sain viel huuhdella issikan makealla vedellä merivesikylvyn jäljiltä.

Koska issikka on nyt sekä kylvetetty että suihkutettu ni laitoinpas viel pressun sen päälle tos parkkiksel ettei se vaa vilustu.

Kävelylenkki

Käytii Pikku-A:n kanssa kävelylenkillä. Tarkotus oli kiertää tunturijärvi ja lähettii telalahden rantojapitkin kallioila pomppien eteenpäin.

No sit läks mopo taas käsistä ja päätettii kävellä Rehndahliin. Kotiin sentäs käveltii suorinta tietä tai polkua.

Matkan saldo oli, pirusti erillaisia lintuja kaks hiidenkirnua yksi rantakäärme kolme kyytä ja kipeet jalat

Venesaari

Tässä kuva venesaaresta kuvattuna ”rappusilta” No niistä rappusista ei ole jäljellä enää muuta kuin tuo lenkki kalliossa.
Kuva otettu omatekemällä neulanreikäkameralla