Tänään tasan vuosi sitten aloin suunnitella Suzukiin sivuvaunua. Ja tänäänkin on merkkipäivä, sillä Öbikseen satoi tänään ensilumen.
Tosin koska olen sairastellut koronaa, niin en pääse vielä hiihtämään enkä tekemään edes pientä lumiukkoa vaan joudun katselemaan ensilunta ikkunasta. Vaikka olisihan se kiva käydä ajelemassa Suzukilla ensilumen pöllytessä, mut minkäs teet
Pieni kurkistus vanlifen ihmeelliseen maailmaan
Minä tiedän mitä tapahtuu kun tankkaa dieselin sijasta pensaa.
En viitti tarkemmin mennä yksityiskohtiin, mut sanotaan tällee lyhyesti et se tulee kalliiks.
En kiellä etteikö nyt pikkiriikkisen vituta
Jos mulla olisi oma metsätie niin tekisin juuri niinkuin tämän metsätien omistaja. Antaisin jengin ajaa vapaasti vähä yli kolme kilometriä ja sit laittaisin puomin. Eikä mitää mahdollisuutta kääntyä, sillä tie oli niin kapee. Siinähä sitte turistit peruutteelee 😉
Eikun peruuttamaan, onneks päästii pois metäst enneku tuli pimeetä. Oli siinä peruttamista ihan tarpeeks vaikkei pimeetä ollukkaa. Välillä jänskätti ettei vaa jäädä jumiin
pikku-a osas ottaa sopivan rennosti tuon peruutusoperaation
Maisemat oli komeet, mut yöpaikkana huono. Kusetti koko yön kun putous lotisi taustalla
Kyllä kelpasi Matkamiehen rantaparkissa yöpyä kun lämmittimen tasainen pöhinä piti mielen virkeänä Ja tiesin että ei tule hetken päästä kylmä.
Iso kiitos Citycaravan Lappeenrannalle joka hoiti homman todella mallikkaasti eikä mun tarvii enää roikkua piuhan peräs, vaan voin ettiä yöpymispaikat hieman luovemmin
Ensimmäinen viikonloppu vietetty uudella retkuiluautolla retkuillen. Pikku-Aa:n kanssa käytiin kätköilemässä ja ajeltiin mukavia pieniä hiekkateitä kätköjä jahdaten. Välillä kerettiin Pikku-Aa:n kanssa jopa tulilla oleilemaan. Mut aika paljon pysyttii vaaka-asennos ja katseltii telkkaria sekä laiskoteltii.
Kyl meijän nyt kelpaa…
Ja niin saapui ensilumi kultarannikolle!
Menin tänää prätkällä safkiksella syömään, sillä olen sitämieltä et ei kukaa hullu kävele tuollasen kelil.
Kesäloman alun kunniaks päätettiin lähteä Karaavaniretkelle Viroon.
Ei ollut sen tarkempia suunnitelmia mihin mentäis paitti että Hiiumaalle oli tarkoitus suunnistaa. No Hiiumaa jäi näkemättä, mutta vastapainona löydettii monia todellahienoja mestoja joista nyt vois erikseen mainita vaikka Rohu Raketbaasen joka oli Neuvostoliiton vanha ohjustukikohta. Se olikin varsin mahtava paikka ja ehdottelin että olis jääty yöksi johonkin vanhaan ohjussiiloon.
Mikä olisikaan ollut hienompi paikka yöpyä kuin kylmänsodan aikainen ohjussiilo, jossa ydinkärjellä varustettu ohjus on uhmakkaana seisonut vakuuttavassa 45 asteen kulmassa valmiina syöksemään suunnitelmatalouden ilosanomaa länsimaisen hapatuksen niskaan.
Noh Jaana ei tähän suostunut joten ei enempää siitä.
Tässä alla muutama kuva reissulta.
Nää kaks pikku karavaanaria huilaa välillä
Ajattelin että tänään on hyvä päivä vaihtaa kesärenkaat. Olin renkaanvaihdosta niin innoissani että en malttanu kotiin ajaa vaan vaihdoin osan renkaista jo matkalla.
Tosin rengasrikko hieman saattoi vaikuttaa asiaan
Koska mä nyt osaan ton kanteleen, niin oli aika kokeilla jotain uutta!
Ja mitenkäs ne illat menisikään mukavammin kuin ukulelea soitellen 😉
Valmistauduttiin hyvin tulevaan suoseikkailuun viettämällä yö sivistyksen rajamailla. Tästä eteenpäin olisi vain kesyttämätöntä luontoa edessä.
Aamulla jaksoimmekin vaeltaa reippaasti pitkin kohmeistä suota.
Suon loppuessa alkoikin synkkä metsäosuus..
Outo tunne valtasi matkaajat sillä metsästä ei kuulunut mitään ääniä, ei lintuja eikä mitään. Oli aivan liian hiljaista, suorastaan aavemaista.
Pian selvisi syy metsän äänettömyyteen, sillä jouduimme kasvokkain metsän vaarallisimman eläimen kanssa.
Nimittäin edessämmä oli ilmielävänä metsiemme vaarallisin eläin “Forssalainen hankikantolukki”
Mekin jätimme kaiken syötäväksi kelpaavan lukille joten pääsimme nnipinnapin karkuun silläaikaa kun tuo peto söi eväitämme.
Koska Forssalainen hankikantolukki söi eväämme ei mellä ollut kahvinkanssa mitään syötävää. Siis ei pullan pullaa! Kaukea kohtalo matkalaisille.
Kahvinkeiton aikana Pikku-Aakin rupesi väsymään ja kyseli joko hän saisi mennä sisälle, sillä ulkona on kuulemma tylsää
Kyllä! Oikeesti sitä voi oppia virheistään.
mäki esimerkiks aina aikasemmin oon vaihtanu renkaat räntäsateessa, mut ny vaihdoin vasta sateen jälkeen.
Paljon parempi!
Mukavan kuiva keli, mitänyt eile oli melko liposaa ajella lumisatees Tampereelt kotii kenärenkail.
No se oli tietty hankalaa ku kerkes tulla pimeetä ja viimisen renkaan joutu vaihtaa fikkarisuussa et näki jotain.
Fikkarista tuli mieleen et päätin jo Pystymettässä et ostan uuden fikkarin sillä kun tiskasin trangiaa pimees mettäs fikkarisuussa ni totesin et mun kuminen fikkari maistuu ihan saatanan pahalta. Totesin saman nyt, hitto et onki pahan makunen fikkari. Pitää lähtä fikkarikaupoille ja ostaa uus lamppu, tosin ennen ostopäätöstä meinaan kyl maistaa sitä lamppua siel kaupas ettei tuu toista pahanmakusta lamppua.
Nyt on puskaparkkilainen jälleen löytänt melko hulppeen mestan. On meinaan pikkasen hienot näköalat tuosta kammarinikkunasta.
tie toki olis jatkunu tuonna alas rantaan, mut onneks en ajanu rantaan asti sillä on senverra jyrkkä rinne että en luultavasti pääsis sieltä takas ilman nosturia. No aamul meinaan tuonne käppäillä aamu-uinnille kuitenki.
Saattaaolla ja mä luulen että tätä ei aurata muavarten talvella, mut voinpa tätä hyödyntää kunnes tulee lunta.
Kyllä on ollu taas ihan mahottoman hankalaa ja surkeeta, kun on pitäny majottua tuonne pitkin mettiä.
On joutunu olee melkein täydellises hiljaisuudes keskel luontoa, ainoastaa linnut sillotällö huudellu.
Siitä tulikin mielee et kuka vatipää on keksiny nimen laulujoutsen?
Ilmeisesti ei ole tuon nimen keksijä ikinä kuullu millasta perkeleellistä meteliä tuo lintu osaa pitää, enkä minä sitä ihan ensimmäiseks menis lauluksi kutsumaan. No onneksi nuo lähti kauemmaksi metelöimään, tuosta rannasta.
Niin ja niinku tuosta toisesta kuvasta näkeee niin rantakin on ihan surkee, ei pääse metsästä suoraan veteen vaa pitää ensin astua tuoho hiekalle ja sit vasta voi ruveta kahlaamaan syvemmälle. Vesikin on ihan märkää. Kylpytakin joutu ripustaa tuoho puuhu mikä oli ihan vinossa olis seki voinu suoraan kasvaa, mut ei.
Nokipannukaffet keittelin tuos rannas ja kattelin tummuvaa iltaa. Minä ja mun persoonat, eikä saatu edes pientä sisäistä väittelyä aikaseks.
Noh joskus vaa on hyvä olla….
On taas melko kurjat oltavat, kun ei tuota autoakaan saanu ihan rantaan vaan joutuu veteen kävelemään melkein kýmmenen askelta. Ei auta, meen silti uimaan. Niin ja meen muute aamullaki.
On muute Vanajavedes paljon lämpimämpi vesi kuin Ahvenistonjärves.
Jokuhan on saattanut saada vihiä jostain et olen aika ak.. eikäkö naisvaltases duunipaikas. Siitäkin huolimatta et mulla on oikee lääkärintodistus mis sanotaan et “enimmäkseen harmiton” ni must kuitenki löytyy löytyy se Deltauros, vaik se onki piilos enimmänaikaa.
Niin ja koska olen arka, hiljanen ja ujohko niin keskusteluyhteyden avaaminen vastakkaisen sukupuolen kans on niin hitoksee vaikeeta. No onneks on kavereita jotka jeesaa.
Niinpä otin yhteyttä hyvään ystävääni Kanervan Ikeen ja häneltä sainkin mainioita vinkkejä kuinka lähestyä vastakkaista sukupuolta.
Ike kertoi et pitää edetä kielikuvin, eikä saa mennä suoraan asiaan. Ja mikä parasta, jos ujostuttaa ni keskustelun voi kuulemma käydä jopa tekstiviestein. Siis aivan mahtavaa!!!
Luulin minä viel tässävaiheessa.
Mun pitää ottaa Ikenkans vielä puheeks toi kielikuvien käyttö tekstareissa.
No olihan se puutarha kostea ja kaikkea, mut mulla tavallaan oli jotain muuta mielessä….
No tästä masentuneena autonnokka toiseen suuntaan läksin etsimään yöpaikkaa, Päätin etten mene lähelle rantaa, ettei tule kiusausta mennä uimaan.
No onhan tuosta mun sängysrä veteen melkein kaks metriä, siis suoraan alaspäin kun käytännössä sänky on vedenpäällä.
No niin ja kävinhä minä uimaski, minkäs sille mahtaa kun ei ole tot selkärankaa… Mutta vaikka tiedän ettei flunssan jälkee sais mennä uimaan ni nythän se ei ole niin paha-asia sillä kastuin vesisatees jo ennen veteen menoa
Voi mua väsynyttä rellestäjää lauloi Eppu Normaalikin aikoinaan. Ja tarkoittivat varmaankin juuri tätä olotilaa.
On niin vaikeeta ja kurjaa kun maisemat on vähä ankeita, ei edes näyteikkunoita mitä katella. Ja tuo koskiki kohisee niin kovaa et pitänee lähtä kohta kuselle… eiku otan viel toisen oluen ja ehkä voikkoleipää iltapalaks…
Jopas olikin kaunis päivä keskisuomessa. Kätköilyn kuntakartalle tuli tänään viisi uutta kuntaa ja kokonaismäärä kätkölöydöissä ylitti 800. Tosin se tarkoitti sitä että piti välillä kiivetä tuollaiseen mahtavaan kuuseen. kuusi oli todella iso, mutta en saanut Pikku-Aa:ta tuohon viereen mittakepiksi kun tuolla oli aivan älyttömästi muurahaisia
Eräällä oikopolulla tuli tuollainen pieni tunnelinpätkä joka vähän arvelutti että mahdutaanko tuosta läpi. Päätettiin kokeilla, eikun silmät kiinni ja varovasti sisään ja koska ei kuulunut kolinaa niin reikä oli tarpeeksi iso 😉
Lisäksi löydettiin todella magee uimapaikka. Eipä olekkaan Pikku-Aa:n kanssa ikinä ennen koskessa uitukaan. Axel osasi ottaa ilon irti tuosta koskessa puljaamisesta.
Pääsimpä minäkin kuvaan kun Axel otti kuvan kun minä olin koskessa.
Kyllä oli taas puskaparkissa vaikeaa, yöllä tuli pöllö tuohon auton katolle huutamaan. Perkele jos tulee ensyönä niin heitän sitä kengällä. Aivan sama onko rauhotettu, saa luvan rauhottua jossain muualla ensyönä
Tuossa on mukava luontopulku vieressä joka oli kiva käppäillä läpi illalla ennen maatemenoa. Samalla näin luontopolulla erittäin harvinaisen linnun. Tämä on luultavasti Suomen ainut keltainenlintu! Luultavasti tällaista ihmettä ei ole nähty edes Ruotsissa.
Ja koska olen ensimmäinen ihminen ikinä, kun näkee tälläisen linnun niin minulla on oikeus tämä myös nimetä. Joten tästälähin tämän linnun nimi on Keltainen pikkulintu! Latinaksi se on tietenkin flavus avis!
Mahtava päivä tai ainakin ilta. Kävin hakemassa Mari Johannan vaihdelaatikon jonka Eko oli laittanu ihan vimpanpäälle kuntoon. Nyt ei muutakun laatikko kiinni ni päästään taas Pikku-Aa:n kanssa baanalle.
Läksin ajelemaan Ekon luota takas kohti Tamperetta ja päätin etsiä yhen kätkön matkalla. Kätkö löytyikin mageesta mestasta keskeltä mettää mihin meni viel suht hyvä metsätie, joten eikun koppiauton nokka kohti mettää.
Paikka on niin magee et jään tänne yöks, ei kuulu muita ääniä ku linnuunviserrystä. Taidan tätä mestaa käyttää jatkossakin yöpaikkana
Käytii hakemassa Pikku-A kotiin ja kun kerta Lukashenko halus lähtä mukaan ni pitihä Lukasin päästä mukaan.
