Käytiin Jimin kanssa sunnuntaina kävelemässä tuo Torrosuolla oleva suotaival reitti joka oli pituudeltaan 8 kilometriä.
Alkuun lenkki oli tehty hyväksi kulkea myös liikuntarajoitteisille
Reitillä oli alkupäässä myös leveitä taukopaikkoja
Myöhemmin reitti tosin muuttui normi pitkospuu reitiksi jonne ei liikuntarajoitteisilla enää ollut mahdollisuutta kulkea.
Ihan kokoaikaa pitkospuut ei kulkeneetavoimella suolla
Pitkospuut oli juuri uusittu ja vanhat puut oli kerätty kasoihin odottamaan poissiivousta, joten pitkospuut oli todella hyväkuntoiset kävellä
Kun saavuttiin suolta metsäosuudelle niin reitti oli todella hyvin merkattu
Lähettii Jaanan kanssa Strömforssin ruukkiin ja varattiin yöpaikka Strömforssin Bed & Bistrosta. Tarkoitus oli kiertää Kukuljärven reitti ja senjälkee tutustua ruukkialueeseen saunoa ja syödä hyvin.
Voin suositella kaikille. Oli todella hieno reissu ja mahtava paikka
O
Täs viel video reissusta
Oli jälleen mun reittivalinta hieman haasteellinen, eli ei voinu jatkaa samaan suuntaan.
Joten suoritin uukäännöksen.
Onneks pääsin järveen hieman viilentämään itteäni.
Päätettiin lähtä käymään museossa ettei kokokesä mene pelkästään mopohommissa.
Tutustumisen arvoiseksi museoksi valittiin Mommilan kyläpuodin puotimuseo. Tietysti sinne mentiin mopoilla, mutta suorinta tietä. Tämänhän oli tarkoitus olla museoreissu eikä ajelureissu.
Jokatapauksessa se oli kokopäivänreissu.
Kyllä jälleen kelpasi ilmojen puolesta kun vuoden kohokohtaa eli pystymettää vietettiin Lappetelän metsissä. Paikka siis sama kuin vuonna 2016 joten reitti tänne olikin jo ennalta tuttu.
Lälhdettiin Wolfin kanssa matkaan jo torstaina ja ajeltiin Pieksänmäelle jossa oltiin yötä. Perjantaina jatkettiin kohti Iisalmea ja saavuimme Lappetelään mukavasti jo puolenpäivän aikaan. Väkeä ei vielä juurikaan ollut paikalla ja olitiinkin Wolfin kanssa herrat kuusi ja seitsemän. Kaikkiaan paikalle tuli väkeä noin 150 henkeä mikä on melkolailla normi määrä väkeä näissä kekkereissä.
Perjantaina kun vielä Pekka ja Matias saapuivat leiriin niin meillä olikin vakiojengi kasassa, mikäs tässä oli pystymettää viettäessä. Iso kiiton Wolfille ja Pekalle seurasta ja tietenkin iso kiitos Juhalle pystymettän järjestämisestä jälleen kerran.
Alla pien video meijän retkestä.
Tulipas mukava irtiotto arjesta kun käytiin Pekan kanssa ajelemassa Hiidenmaalla ja Saarenmaalla. Pääsääntöisesti ajeltiin pieniä teitä pitkin ja katseltiin mitä vastaan tulee, ja tulihan sitä. Kyllä meni neljäpäivää mukavasti ja sain Pekasta jopa valokuvan jossa hän hymyilee! Tosin tiedän mitä kuva hymyilevästä Pekasta tekisi hänen imagollen niin en sitä nyt julkaise 😉
Käytiin Jimin kanssa liukastelemassa märässä metsässä. Ja jälleen Kauhalan jylhät maisemat teki vaikutuksen. Joessakin oli nyt sen verran vettä että kun se piti kahdesti ylittää niin oli pientä jännitystä ilmassa kun ei voinut kaan kävellä kuivia kiviä pitkin.
Päätin lähtä käymään Hangossa kun ei satant melkein ensinkään. Ja etukäteen päätin et ajelen teitäpitkin tälläkertaa joten läksin Suzukilla. No joo kyllähän mä tiellä pysyin… tavallaan.
Mutta retki oli mainio ja Suzuki tuntuu edelleen mainiolta peliltä ajella.
Hienoja autiotaloja löyty matkalta, harmi vain että jengi yleensä menee ja särkee niistä taiken minkä irti saa. Ja vaikka ei irti saiskaan ni särkeevät silti.
Käytii Jiminkans tutustumassa Nuuksioon eli mentii tuollanen kevyt päivälenkki kuin Korpinkierros.
Oli oikein mukava lenkki ja maaston vaihteluita oli kivasti, siis välillä oli sensortin ylämäkiä et joutu oikee puuskuttamaan 😉
Ilma suosi ja saatiin alottaa retki auringonpaistees ja vettä sateli vasta aivan loppumetreil joten se ei haitannu. Eli alotettii Haukkalammelt ja palattii Haukkalammelle.
On tää niin magee mesta et tääl kandee käydä useamminnkin.
Käveltiin Jimin kans noi jyrkänteen reunat läpi koko matkalt
ja välillä katseltiin miten kiipeilijöiltä homma sujuu
Jimin tietysti piti mennä tuolta yläkautta ja mua pelotti jo katsoakkin sinnepäin
Oli niin mukava ilma et kävin vielä iltapäiväl ajelemassa tuol mun henkilökohtasella ajoharjoitteluradalla. Eihän tuosta harjottelusta mitään hyötyä ole ite ajamiseen, mut enpähän ihan ensimmäisenä mene parkkipaikalla nurin kun osaan mopoa käsitellä.
Ja jos joskus joku tulee väittämään et ylämäkeen on helpompi ajaa ku alamäkeen, ni sitä on ihan turha lähtä kokeileen. Se nimittäin pitää paikkansa.
Täs vähä videoo ajeluista.
Käytii jälleen Hollen kans pikkase ajelulla. Ei menty pitkälle, mut reitit oli mielenkiintosia.
Päivän saldo oli yks kytkinvaijeri kun multa katkes vaijeri vitikos sekä yks kytkinkahva ku koivu tuli liian liki Hollea.
Mutta selvittii hyvin eikä tuosta jääny kuin pienet painajaiset Hollelle ensyöks 😉
Pikkase lipsuttii asvaltilta metsäteiden puolelle.
Täs viel reitti
Pullakaffeet! Mikä ihana tekosyy käydä pienel päiväajelul. Mukavia maalaisteitä pitkin ajeltii aamupäivä ja poikettii ihan pikkase vaa vanhalle ratapohjalle josta kiskot oli jo korjattu parempaan talteen.
No nyt pääsin kokeilemaan Italian poikain tekelettä, punaista matalaa urheiluautoa. Eikäkö täähä oliki punanen korkee mopo.
Ennenku pääsin puikkoihin niin sain seikkaperäiset ohjeet miten mopon tietokonetta ohjataan ja mitä mikäkin ajotila tarkoittaa. Valtavan kokoisella telkkarilla on paljon asiaa ja koodeja ja lyhenteitä. Menin jo ihan sekasin ja kysyinki et missä lukee nopeus. Pyysin laittamaan tuon vehkeen touring asentoon ja jousituksen vähä löysälle sekä keulimisen eston keskiasentoon.
Sit ei muutaku mopon selkää ja Ducati käyntiin. Ja hitto et tää kuulosti hyvältä, moottori kuulosti juuri siltä miltä ducatin pitääkin kuulostaa suorastaan agressiivisen voimaauhkuvalta. Ja onneks tässä ei ollu sellasta ducateista tuttua kilisevää kytkintä 😉
Eiku ducatia sarvista ja liikenteen sekaan, moottori jaksaa vääntää mukavan tuntuisesti jo pienillä kierroksilla. Kun kahvasta vääntää niin silloin tapahtuu ihmeellisiä asiaoita mahtavan papatuksen saattelemana ja suupielet nousee väkisin hymyyn.
Ajoasento on pysty ja leveä kuten kaikissa tän tyylin mopoissa ja ohjaustanko tuntuu minulle hieman liian leveältä ja tarkemmin katsottuna näyttäisi olevan sama tanko kuin vesigessussa… eikai sentään.
Läksin rampista kiihdyttämään Tuusulantielle ja väänsin kaasun täysin auki, mahtava tunne kun etunen nousi hieman irti tiestä ja keulimisenesto piti etusen sopivalla korkeudella ja meno oli kokoajan hallitun oloista. Mahtavaa!!
Päätin lähtä metsäpolulle kokeilemaan miltä meno maistuu. Polulle päästäkseni piti ajaa kaatuneen puunrungon yli ja ducati menikin todella mukavasti rungon yli ja jousitus toimi mukavasti. Polku leveni ja päätin et nyt vetästää näyttävästi ja käänsin kahvaa ja mopo hyökkäsi matkaan mutta veto läks heti pois päältä ja telkkarissa vilkku valoja ja säikäsin et nyt se meni rikki. Eikä mitä, se oli luistonesto mikä nappasi päälle eikä napannu mitenkää hienovarasesti vaan tunne oli niinku joku olis työntäny tukin takapinnojen väliin.
En osannu ottaa luistonestoa pos päältä vaikka vääntelin kaikkia nappuloita niin lopputulos oli etten pärjänny tän ATK:n kanssa.
Päätin lähtä ajelee takaspäin ihan teitäpitkin ja koitin olla tuijottamatta tuota telkkaria missä oli jos jonkilaisia lukemia.
Mahdoton päästä sisään kaikkiin ominaisuuksiin ilman parintunnin powerpoint showta ja kurssia. Niin no jälkikäteen kuulin että olisi pitäny painaa vaihdinta kello kolmen kohdasta kunnes valinta tulee näkyviin ja käännellä sen jälkeen se kohtaa enduro jolloin luistonesto eikä jarrujen lukkiutumisenesto eivät olisi päällä.
