Koska oli kaunis sunnuntaipäivä niin lähettiin ajelulle Pekan, Hollen ja Pirjon kanssa.
Mentiin siinsanotustu melkein suorinta reittiä Hankoon, toki jouduttiin tekemään muutama ylimääräinen mutka rallikisojen vuoksi.
Tässä pien video retkestä
Käytii Pekan kans fribaamassa ja tekis mieli kysyä et arvatkaa kuka voitti ton matsin 😉
Ajanpuutteen vuoksi en viitsi mainita mitään siitä toisesta kierroksesta. Käytii Bembölen kahvituval hörppimäs kaffet pelin jälkee. No kotimatkal taas pikkase oikasin et pääsin nopeemmin kotii.
Ensivaikutelma Guzzizta oli että eihän tämä olekkaan ihan niin ruma kuin olen kuullut. Myöhemmin tosin selvisi että kylläpäs ensivaikutelma voikin olla väärä 😉
Istahdin Guzzin kyytiin ja yllätyin miten pieneltä ja kevyeltä se tuntui, Guzzia oli mukavan tuntuista käsitellä. Kuskinpukilta katseltuna viimeistely vaikutti hienolta ja leveä ohjaustanko oli juurikin siellä missä sen kuuluikin olla.
Käänsin virta-avainta ja iso tikitaalitelevisio heräsi henkiin ja vilkutteli valoja. Vaikka sinisävyinen mittaristo aluksi tuntuikin oudolta niin siitä näki hyvin selkeästi kaiken tarvittavan.
Liikkeelle lähdettäessä olin myyty tälle laitteeelle , sillä meno tuntui todella mukavan helpon keveältä. Guzzi istuu pienelle mutkatielle todella mukavasti ja ajaminen on nautinnollisen tuntuista ja bonuksena cruiseri tämän hintaisessa mopossa tuntui todelliselta luksukselta.
Päätin lähtä hiekkatielle kokeilemaan miten guzzi taittuu mutkiin siellä. Mopos oli vaihdettavia ajomoodeja, mut en tienny miten niitä vaihdetaan. Mopo parkkiin ja pienellä kännykkä googlettamisella selvisi että ajomodet vaihdetaan painamalla starttinappulaa! Eipä tullut tuo mieleen sillä kaikkia muita kokeilinkin jo ajaessa paitsi tuota, minusta erikoinen valinta. No sain ofroad asetuksen päälle joka kytki takaa lukkiutumattoman jarrun ja luistoneston pois joten ajo hiekkatiellä olikin yhtä juhlaa.
Totuuden nimissä täytyy sanoa että vaikka guzzi kuinka tuntui hyvältä niin moottori oli tai siis on matalaviritteinen eli vaihteita saa käyttää aktiivisesti jos haluaa hiekkatiellä nautiskella hieman vauhdikkaammin.
Mutta mielestäni tämä mopon focus ei olekkaan tuollaisessa näyttävässä räppäämisessä vaan pikemminkin mukavassa matkanteossa. Kiva yksityiskohta oli tuplavalojen väliin sijoitettu guzzin logoa muistuttava päivävälo.
Mutta jos siis tarvitset järkyttävä-äänistä v-tviniä korostamaan maskuliinisuuttasi niin tämä ei ole sinua varten vaan tämä on lähinnä puhtaasti ajamisesta nautiskeluun, myös huonomilla teillä ja kyllä pakko sanoa että minussa tämä herättää ostohaluja. Tarkemmin kun katselee niin ehkä tämä ei edes ole niin pirun ruma, tämähän näyttäisi suorastaan hyvältä minun pihassa 😉
Veteraaniralli vietettiin olosuhteissa joissa ei voinut kylmästä valitella. Toki lauantaille sattui pieni sadekuuro, mutta sen ajan vietimme kylpylän saunoissa. Kävin kokeilemassa myös suolasaunaa jonka sanotaan pehmentävän ihoa. Suolasauna todellakin toimii sillä nyt kun kokeilen tuosta navan viereltä niin tuntuu tosi pehmeeltä, uskottava se on.
Tässä vielä muutama kuva Karjalohjan veteraanirallista 2018.
Oli tänään ja eilen ajossa tuollainen komea Guzzi, johon säätelin sivuvaunua ettei se veletis kovinpaljon.
Pakko sanoa et nyt onnistu kerralla kohadalleen melko hyvin, vain pikkasen piti ylävantteja ruuvata auki ni mopo asettu ihan kohdilleen. Tosi vaunu vaatii viel vastapainot ja ohjaus ohjausiskarin. Mutta hyvä ja näyttävä peli tuosta tulee jahka saa vaunuun viel tuulilasit ja muut härpäkkeet paikoilleen.
No nyt löyty Haltialasta sellainen vehje et ohikulkijat saattoivat huomata kuinka jopa foliohatuntien ankeuttajalla käväisi pieni hymynkare naamalla.
Toki se saattoi näyttää ymmärtämättömien mielestä juurikin sellaiselta ilmeeltä kun normi ihminen istahtaa kaktuksen päälle. Mutta tämän ankeuttajan tuntien niin kyllä se selvästi hymy oli, suorastaan valtavan leveä hymy.
On se hieno vierestä seurata kun vanha mies jaksaa vielä tuolleen innostua jostakin…
Lomat on nyt tältäerää vietetty ja tänään pääsinkin pitkästä aikaa ajelemaan mopolla duunista kotiin oikopolkuja pitkin.
Ja löytyikin jälleen todella mukavia reittejä.
Kutalan kasino oli pieni kioski Kultalassa. Oikeesti en aikasemmin edes tienny et tuollanen paikka on olemassa ku Kutala. Mut nyt tiijän 😉
eikä tässä kaikki, Kutalan kasinolla on motoristi-ilta aina maanantaisin ja sinnehän tulikin yllättävän paljon mopoja ja hienoja mopoja. Olipa joukossa jokunen tuttukin.
Käytiin lauantaina Pikku-Aa:n ja Pekan kans katselemas lahdes hienoja vanhoja vehkeitä. Tavattiinpa Kari ja Miksukin pikaisesti.
Mentiin lahteen vanhan kaavan mukaan eli oikoreittiä joten matka kesti noin tunnin suunniteltua kauemmin.
Hienoja kaikenlaisia härpättimiä oli näytillä sisällä sekä parkkiksella messuvieraiden kulkupelejä joista nostan esille tämän erityisen hienon Guzzin.
Sekä tämän hienon velorex sivuvaunun.
Kotimatkal käytii syömässä möysäs oikee hyvät sapuskat, vaik piti taas hävetä Pekkaa kun hää ei osannu päättää haluuko sapuskansa nakilla vai ketsupilla.
No lopulta Pekka sai valintansa tehtyä kun minä hieman häntä avitin, vaik uskoisin et Möysän henkilökunta ei toivu meidän vierailusta ihan heti.
Lähettii Pekan kanssa Hankoon viettämään vapaapäivää. Mentii heittelemään fribaa kun Hangos on hyvät radat, Pekka vei kisat 2-1 mut se johtu siitä kun mua hävetti Pekan käytös ihan hitosti.
Aivan hysteeristä käytöstä vanhalta ukolta. Puhui tuntemattomille, naureskeli itsekseen ja kaiken kukkuraks kiipeili välil puihinki! Eihä tuollasen kanssa kehtaa enää julkisesti liikkua!
No kalasatamas oli jonkinsortin markkinat ja paljo halvatun pappoja. Meki käytii siel syömässä hyvät kalasopat.
Kotimatkalla meillä nousi tie pystyyn, mut onneks vaa tilapäisesti
MZ-TAPAAMISAJO VALKEAKOSKELLA 5.-7.6.2015
Vietin upean viikonlopun noiden jylhä-äänisten voimanpesien joukossa Valkeakoskella Kariniemessä. Kariniemihän on Pentti Linkolan äidin vanha sukutila joka toimii nykyään leirikeskuksena. Paikka oli mitä mahtavin ja kerrankin oli sellainen sauna prätkätapahtumassa mihin mahtui kaikki halukkaan kerralla. No eihän se sentään ihan yhtä iso ollut kuin Suomenlinnan sauna, mut hyvin mahduttiin varsinki silloin ku Vironpoika rupes läimimään löylyä.
Puitteet siis oli kunnossa ja kun vielä järjestelytkin pelasivat moitteettomasti ja ruokaa tarjottiin useammin kuin kehtasin pyytää niin pakko myöntöö että viihdyin erinomaisesti. Perjantai illan kruunasi nuotiolla makkaran paiston yhteydessä soinut livemusiikki.
Lauantai alkoi lupaavasti maittavalla aamupalalla jonka jälkeen lähdettiin letkassa ajelemaan kohti Vehoniemeä. Letkassa sattui ikävä kaatuminen, mutta onneksi siinä ei loppujenlopuksi käynyt mahdottoman pahasti.
Vehoniemessä käytiin munkkikaffella ja katselemassa vanhoja aarteita.
No mutta kuinka ollakkaan kiertoajelun jälkeeen päästiinkin suoraan ruokapyötään, täst mä tykkään 😉
Syönninpäälle oli pakko pikkasen oikasta vielä ennen saunomista. Ilta kului mukavassa seurasssa turinoiden ja tarinoiden. Iltapalan jälkeen oli vielä ohjelmassa varsinainen yllätys sillä Virtasen Keijo oli tuonut bändinsä paikalle ja blues luolassa kului loppuilta musiikkia kuunnellen.
Sunnuntaina aamupalan jälkeen kamat kasaan ja kotiakohti. Kyllä kuluu aika nopeesti kun on mukavaa. Kiitokset vielä järjestäjille minä viihdyin oikein hyvin.
Tässä muutama kuva viikonlopulta
Tässä vielä maistiainen Keijon bändin soitannasta
No ei nyt sentään, mutta jäähyväiset Moto Guzzin pitkäaikaiselle maahantuojalle.
Käytii Pekan kanssa Moto Italia Importin peijaisissa juomassa kakku kaffeet.
Tässä muutama kuva paikalla olleista mopoista
Koska oli miin mukava ilma nii päätettii Pekan kans samalla ajella ja käytii morjestamassa Lurria. Kotia ajeltiin ihan suorinta tietä Turku-Piikkiö-Kemiö-Kasnäs-Taalintehdas-Perniö-Tammisaari-Snappertuuna-Fagervik-Inkoo-Kirkkonummi.
Reitti ei varsinaisesti ollut nopein mahdollinen, mutta yksi mukavimmista ajella mitä Turku-Kirkkonummi välille löytyy.
Yllättäen mulle siunaantui vapaa viikonloppu, joten katselin hieman ympärille et mitäs sitä viikonloppuna touhuais.
Valkeakoskella oli näköjään “Sivarimiitti” Minä aattelin että sinnehän minä menen vänkäämän hippienkanssa asepalveluksesta.
Mitävielä!
Perille päästyäni totesin että eihän nämä mitään aseistakieltäytyjiä olekkaan, vaan sivuvaunumiehiä!
Tämäpäs sattui hyvin sillä minäkin olin liikkeellä sivuvunulla. Vastaanottoa ei voi moittia sillä heti saavuttuani käteen lyötiin likööriä kristallilasissa, joten tapahtuma alkoi mukavasti.
Jutusteltavaa riitti niin pitkälle iltaan että minullakin meni nukkumaanmenoaika molempina iltoina todella myöhäiseksi.
Lauantai päivän vietin ajellen Valkeakosken ympäristössä ja naapurikunnissa. Täytyy sanoa että kyllä tuoltasuunnalta löytyy melkoisen paljon mukavia sorateitä ajettavaksi.
lauantai-ilta jatkettiin siitä mihin perjantaina jäätiin ja tehtiinpä uusi saunomisen maailmanennätyskin, nimittäin kuinkamonta sivarikuskia mahtuu kolmenhengen saunaan. Voin vain todeta että monta meni 😉
Täs viel muutama kuva paikallaolleiden kalustosta.
Pakko myöntää et oli Forssas hienoja pyöriäki. Joitain oikein tosi hienoja.
Loput pystymettä 2008 kuvat löytyy täältä
Tässä viel kuva miten tunnelmalliselta leiri näytti lauantai aamuna
loput kuvat siis löytyy tästä. En niitä mitenkää valkannu vaan laitoin kaikki kuvat mitä otin
Tässä kartalla kaikki Pystymetät joissa olen ollut
Kävin Pekan kanssa pystymettässä Ylämaalla. Ja pakko todeta että meidän reittivalinnat oli melko… mielenkiintoisia.
Loppumatkasta tie kävi melko “kapeeks” ja rupes pimeetäkin olemaan mutt hyvin vei Garmini perille.
Laitan lisää kuvia näytille myöhemmin mut tässä tiiseri menomatkalta. Kun Pekka näyttä miten Gutsi kulkee metsäpolulla…
