Mulla oli ihan oikea vapaapäivä, siis Jaanan oli duunissa eikä pojatkaan ollu käymässä kotona. Päätin kuunnella Jaanan neuvoa et pitäis ulkoilla välil.
Ei muuta ku kaivoin Suzukin hangesta esille ja läksin ajelulle. Pakko myöntää et kyl Jaana oli jälleen oikeassa kun sano et ulkoilu piristää. Oli kyl hitoksee mukavaa vaik ei ollukkaa sellasta kuivaa pakkassäätä kuten olin toivonu.
Täs viel pieni video ajelusta.
Käytii Pekan kans ekan kerran fribaamas tänäkesänä.
Oltiin kesän ekat motskariasiakkaat
Ihan varmasti kuulin kun Jaana sano haluavansa kokista. No mitä tekee hyvä, huolehtivainen, rakastava ja komea mies oletettu? No tietenkin lähtee välittömästi toteuttamaan pikkuvaimon toivetta. Mutta hitto et piti ajaa pitkälle ennenkö löysin auki olevan kesäkahvilan et sain ostettua pullon kokista. Pimeeki kerkes tulla, mut minkäs teet oliha se uhrauduttava ku toinen kert halus.
On nyt ajeltu. Jatkoa seuraa maaliskuussa!
Jälleen tuttu ilmiö keväisessä Porkkalassa eli lintubongarit ovat heränneetja vallanneet porkkalantienvarret
Lähettii käymää Pikku-Aan kanssa ajelulla kun oli niin mainio keli. Ajeltiin Cafe Porkkalaan kaffelle ja ihan vahingos lipsahti mustikkapiirakkapalat lautaselle, no olihan ne sit vastentahtosesti syötävä.
Kävin Pekan kanssa fribaamassa ja koska ilma oli niin kaunis niin en malttanut olla ajamatta oikopolkuja kotiin.
Mikäs sen mukavampaa kauniina syyspäivänä kuin käydä metsälenkillä.
Pikku-A pääs tänää ekan kerran kotiin, pitkän koronaeristyksen jäljiltä. No myö sitä sit miettimään et kun on jo kissaakin rapsuteltu et mitäs sit tehtäis? No tietty myö lähettii käymää Porkkalas jätskillä.
matkal käytii kurkkaamas et missä Jallu luuraa.
Ihan pikkanen video tuota ajelulta
Vihdoinkin oli tällainen lauantai, eli muu jengi nukkuu ja minä pääsin aamulla aikaisin pärtsäilemään.
On tätä odoteltukkin, mutta nyt on tohtorilta saatu ajolupa taskussa ja kesä voi alkaa!
Ajelin Porkkalan kärkeen ja kaikki mahdolliset pikkutiet läpi mitä sieltä löysin. Ja kylläpäs oli mukava ajella tuolla ladon värisellä motskarilla. Ajoin kypärä auki vaikka naama jäätyi ja oli pirun kivaa.
Moottoripyörä, mutkatie ja hyvää musiikkia. Mitä muuta muka tarvitaan että päivä alkaa hyvin!
Varotuksen sananen kaikille mopoilijoille ja muillekkin tienkäyttäjille että ne hirveen isot hirvet on hirveen isoja!
Käytii Pikku-Aa:n kans tarkistamassa jäätilanne Porkkalan kärjes. Ei ollu viel jäät lähteny, vaik kevään merkkejä olikin ilmassa.
Nimittäin Bongarit ovat palanneet pitkän talven jälkeen porkkalantien varsille ja sehän on selvä keväänmerkki 😉
Koska Jaana oli tänään töissä niin meillä oli Pikku-Aa:n kanssa mahdollisuus hieman harrastaa ulkoilua.
Olikin hyvä että tuossa oli liikennemerkki että “silta ajoittain jäinen” Sillä silta todellakin oli jäinen. Onneksi ei kuitenkaan ollut sitä pahamaineista mustaa jäätä eli tämä ei päässyt yllättämään.
Prätkäparkissa tuntui olevan vielä tilaa, muta kaffet jäi vielä juomatta joten ajeltiin sit Teboilille hörppimään kaakaot
Tänään oli Porkkala Cafessa ajokauden avajaiset ja kyllä huomasi että ilmainen makkara saa motoristit liikkeelle 😉
Väkeä olikin paikalla todella mukavasti ja koeajettavaksi oli tuotu komea Indian Scout!
No pitihän minun sitä käydä kokeilemasaa, sillä en ole ennen ajanut mopolla missä on noin korkea stonga.
Liikkeelle lähtiessä kävi aina niin että hetken jalat löi tyhjää kunnes osasin ojentaa koivet suuoraan eteenpäin että yletyin jalkatapeille. Omituiselta tuntuu ajella kun jalat sojottaa suoraan eteenpäin, mutta yllättäen ohjaustano ei tuntunut pahan korkealta!
Yllättäen tykkäsin ajella tuolla vehkeellä ja oottori tuntui oikein mukavalta ja Scoutti taittui kevyen tuntuisesti porkkalantien mutkiin ja pakko myöntää että kyllähän tällaisellakin mopolla on mukava välillä ajella.
Vähän matalampi stonga ja jalkatapit reilusti taakseppäin niin tämähän olisi oikein hyvä, suorastaan mukava!
Kaikenmaailman tiput ja kottaraiset koittaa päästä kyytiin heti ku silmä välttää.
Tänään tapasin oikein todella kovan mopomiehen Cafe Porkkalassa.
Good will Biker ei olekkaan mikätahansa mopopoika vaan oikea todellinen nykyajan sankari. Good will Biker eli Toni Hynynen ajelee rautaperseajoja ympäri eurooppaaa kolukiusattujen lasten hyväksi ja kilometrejä kesän aikana tulee noin 130000 eli on siinä Tonilla ajamista. Tällaiselle toiminnalle minä nostan hattuani toivotan hyviä ja turvallisia kilometreja Tonille että saa urakkansa suoritettua.
Käytii Pikku-Aa:n kans ajelulla ja törmättii tuttuihi. Holle oli ostanu uuden mopon vaikka just oli 2008 ostanu entisen. Alvariinsa ostelee mopoja, mut nyt oli kyl komee mopo alla. Onnea uudelle mopolle!
Koska tuo duunimatka on tuollanen lyhyenläntä, niin päätin jälleen oikaista kotiin Porkkalan kautta. Ja näköjään motoristitiistai pyörii jo cafe porkkalassa. Oli mukava käydä turisemassa mopojuttuja ja niin hyvää päivää ei olekkaan etteikö munkkikaffe sitä piristäisi.
Samalla voisin sanoa muutaman sanasen mun uudesta penkistä Suzukissa. Se että penkki on nyt hieman matalampi sai aikaiseksi sen että moottoritie nopeuksissakin pystyy nyt ajelemaan visiiri auki. Paitsi silloin kun sataa rakeita, joka tuli todettua viikositten maanantaina kun ajelin Turusta kotiin ja iski raekuuro niin silloin teki kipeää ja visiiri menikin melko nopeasti kiinni.
Lisäksi oli hyvä ett annoin ylipuhua itseni ottamaan penkkiin myös geelitäytteen, sillä niin mukavasti mun pieni siro takapuoli nyt penkillä ajaessa lepää. Isot kiitokset Akaan verhoomolle joka penkin teki.
Nyt on kesä virallisesti avattu kun on käyty nauttimassa kesän ensimmäinen motoristimunkki Cafe Porkkalassa.
Aurinko killottaa jatkuvasti häikästen niin ettei oikee näe mitää. Sen verra kuitenki näin et vesi on laskenu melko alas. Tuullu idästä jo useamman päivän, mikä tarkottaa et vesi pakenee Tanskan salmista.
No sinänsähän se ei haittaa et vesi laskee sillä kyllähän se sieltä ajastaan myös palaa, mutta.
On siinä sellainen riski et Kotkansaari on kohta kuivilla eikä ole enää saari ensinkää, ja siinä piile riski että kohta kaikkein fiksuimmat saarelaiset huomaa että he pääseevät kävellen mantereelle.
Mitä siitäkin sit seuraa kun tääl rupee vaeltelemaan kodittomia Kotkalaisia turvapaikkaa vailla. Kyllä on kaikkien etu et pysyyvät siel saarellansa. Pitäisikin varoiks yhteiskunnan auttaa heitä selviämään paremmin saarellansa, eli salmi saaren ja mantereen välillä pitäisi ruopata syvemmäksi.
Tällasia päivä pitäis olla useammin.
Mentii tyttöjen kans harrastaan työhyvinvointia Suomenlinnaaan, kierreltiin saarel ja kuunneltiin saaren ja rakennusten historiaa. Kiitokset Ollille oppaana toimimisesta.
Ja mikä parasta oli tarjolla mun lempiruokaa eli ilmainen lounas! Siit mä tykkäsn?
Ilma oli mitä mahtavin kun käytii käppäilemäs telakal ja tutustuttiin vesikkoon. Ja koska Vesikkoa korjattii öbiksen korjaamolla ni tavallaa en edes liiotellu kun kerron tytöille et se on mun tekemä 😉
Täs viel Ollin ottama kuva meidän jengistä
Eikä täs viel kaikki kerkesin illal Porkkala Cafen kauden päättäjäisiin ja sain puhuu äijien kans lempiaiheestani eli moottoripyöristä.
Ja illan tietysti kruunas grillimakkarat jotka cafe Porkkala tarjos kauden päättäjäisten kunniaks
