Tekis mieli kokista!

Ihan varmasti kuulin kun Jaana sano haluavansa kokista. No mitä tekee hyvä, huolehtivainen, rakastava ja komea mies oletettu? No tietenkin lähtee välittömästi toteuttamaan pikkuvaimon toivetta. Mutta hitto et piti ajaa pitkälle ennenkö löysin auki olevan kesäkahvilan et sain ostettua pullon kokista. Pimeeki kerkes tulla, mut minkäs teet oliha se uhrauduttava ku toinen kert halus.



Syysajelu

Lähettii käymää Pikku-Aan kanssa ajelulla kun oli niin mainio keli. Ajeltiin Cafe Porkkalaan kaffelle ja ihan vahingos lipsahti mustikkapiirakkapalat lautaselle, no olihan ne sit vastentahtosesti syötävä.



Pikku-Aa:n kanssa ajelulla

Pikku-A pääs tänää ekan kerran kotiin, pitkän koronaeristyksen jäljiltä. No myö sitä sit miettimään et kun on jo kissaakin rapsuteltu et mitäs sit tehtäis? No tietty myö lähettii käymää Porkkalas jätskillä.
matkal käytii kurkkaamas et missä Jallu luuraa.

Ihan pikkanen tuota ajelulta

Musiikki: Road – IR;m Trying

Vihdoinkin!

Vihdoinkin oli tällainen lauantai, eli muu jengi nukkuu ja minä pääsin aamulla aikaisin pärtsäilemään.
On tätä odoteltukkin, mutta nyt on tohtorilta saatu ajolupa taskussa ja kesä voi alkaa!
Ajelin Porkkalan kärkeen ja kaikki mahdolliset pikkutiet läpi mitä sieltä löysin. Ja kylläpäs oli mukava ajella tuolla ladon värisellä motskarilla. Ajoin kypärä auki vaikka naama jäätyi ja oli pirun kivaa.

Moottoripyörä, mutkatie ja hyvää musiikkia. Mitä muuta muka tarvitaan että päivä alkaa hyvin!

Silta ajoittain jäinen!

Koska Jaana oli tänään töissä niin meillä oli Pikku-Aa:n kanssa mahdollisuus hieman harrastaa ulkoilua.

Olikin hyvä että tuossa oli liikennemerkki että R;silta ajoittain jäinen” Sillä silta todellakin oli jäinen. Onneksi ei kuitenkaan ollut sitä pahamaineista mustaa jäätä eli tämä ei päässyt yllättämään.

Prätkäparkissa tuntui olevan vielä tilaa, muta kaffet jäi vielä juomatta joten ajeltiin sit Teboilille hörppimään kaakaot

Indian Scout

Tänään oli Porkkala Cafessa ajokauden avajaiset ja kyllä huomasi että ilmainen makkara saa motoristit liikkeelle 😉
Väkeä olikin paikalla todella mukavasti ja koeajettavaksi oli tuotu komea Indian Scout!

No pitihän minun sitä käydä kokeilemasaa, sillä en ole ennen ajanut mopolla missä on noin korkea stonga.
Liikkeelle lähtiessä kävi aina niin että hetken jalat löi tyhjää kunnes osasin ojentaa koivet suuoraan eteenpäin että yletyin jalkatapeille. Omituiselta tuntuu ajella kun jalat sojottaa suoraan eteenpäin, mutta yllättäen ohjaustano ei tuntunut pahan korkealta!

Yllättäen tykkäsin ajella tuolla vehkeellä ja oottori tuntui oikein mukavalta ja Scoutti taittui kevyen tuntuisesti porkkalantien mutkiin ja pakko myöntää että kyllähän tällaisellakin mopolla on mukava välillä ajella.
Vähän matalampi stonga ja reilusti taakseppäin niin tämähän olisi oikein hyvä, suorastaan mukava!

Good Will Biker

Tänään tapasin oikein todella kovan mopomiehen Cafe Porkkalassa.
Good will Biker ei olekkaan mikätahansa mopopoika vaan oikea todellinen nykyajan sankari. Good will Biker eli Toni Hynynen ajelee rautaperseajoja ympäri eurooppaaa kolukiusattujen lasten hyväksi ja kilometrejä kesän aikana tulee noin 130000 eli on siinä Tonilla ajamista. Tällaiselle toiminnalle minä nostan hattuani toivotan hyviä ja turvallisia kilometreja Tonille että saa urakkansa suoritettua.

Motoristitiistai

Koska tuo duunimatka on tuollanen lyhyenläntä, niin päätin jälleen oikaista kotiin Porkkalan kautta. Ja näköjään motoristitiistai pyörii jo cafe porkkalassa. Oli mukava käydä turisemassa mopojuttuja ja niin hyvää päivää ei olekkaan etteikö munkkikaffe sitä piristäisi.

Samalla voisin sanoa muutaman sanasen mun uudesta penkistä Suzukissa. Se että penkki on nyt hieman matalampi sai aikaiseksi sen että moottoritie nopeuksissakin pystyy nyt ajelemaan auki. Paitsi silloin kun sataa rakeita, joka todettua viikositten maanantaina kun ajelin Turusta kotiin ja iski raekuuro niin silloin teki kipeää ja visiiri menikin melko nopeasti kiinni.

Lisäksi oli hyvä ett annoin ylipuhua itseni ottamaan penkkiin myös geelitäytteen, sillä niin mukavasti mun pieni siro takapuoli nyt penkillä ajaessa lepää. Isot kiitokset Akaan verhoomolle joka penkin teki.

Kyllä taas häikäsee

Aurinko killottaa jatkuvasti häikästen niin ettei oikee näe mitää. Sen verra kuitenki näin et vesi on laskenu melko alas. Tuullu idästä jo useamman päivän, mikä tarkottaa et vesi pakenee Tanskan salmista.

No sinänsähän se ei haittaa et vesi laskee sillä kyllähän se sieltä ajastaan myös palaa, mutta.

On siinä sellainen riski et Kotkansaari on kohta kuivilla eikä ole enää saari ensinkää, ja siinä piile riski että kohta kaikkein fiksuimmat saarelaiset huomaa että he pääseevät kävellen mantereelle.
Mitä siitäkin sit seuraa kun tääl rupee vaeltelemaan kodittomia Kotkalaisia turvapaikkaa vailla. Kyllä on kaikkien etu et pysyyvät siel saarellansa. Pitäisikin varoiks yhteiskunnan auttaa heitä selviämään paremmin saarellansa, eli salmi saaren ja mantereen välillä pitäisi ruopata syvemmäksi.

Olipas mukava päivä

Tällasia päivä pitäis olla useammin.
Mentii tyttöjen kans harrastaan työhyvinvointia Suomenlinnaaan, kierreltiin saarel ja kuunneltiin saaren ja rakennusten historiaa. Kiitokset Ollille oppaana toimimisesta.
Ja mikä parasta oli tarjolla mun lempiruokaa eli ilmainen lounas! Siit mä tykkäsn?
Ilma oli mitä mahtavin kun käytii käppäilemäs telakal ja tutustuttiin vesikkoon. Ja koska Vesikkoa korjattii öbiksen korjaamolla ni tavallaa en edes liiotellu kun kerron tytöille et se on mun tekemä 😉
Täs viel Ollin ottama kuva meidän jengistä

Eikä täs viel kaikki kerkesin illal Porkkala Cafen kauden päättäjäisiin ja sain puhuu äijien kans lempiaiheestani eli moottoripyöristä.
Ja illan tietysti kruunas grillimakkarat jotka cafe Porkkala tarjos kauden päättäjäisten kunniaks