Irtiotto Arjesta!

Tulipas mukava irtiotto arjesta kun käytiin Pekan kanssa ajelemassa Hiidenmaalla ja Saarenmaalla. Pääsääntöisesti ajeltiin pieniä teitä pitkin ja katseltiin mitä vastaan tulee, ja tulihan sitä. Kyllä meni neljäpäivää mukavasti ja sain Pekasta jopa valokuvan jossa hän hymyilee! Tosin tiedän mitä kuva hymyilevästä Pekasta tekisi hänen imagollen niin en sitä nyt julkaise 😉


Ja täs viel pari kuvaa reissulta

Portaat

Kaikki vanhat Öbisläiset muistaa missä rannassa ns portaat sijaitsi.

tässä Jimin ottama kuva portailta joulukuussa 2019

Viikonloppu Kökarissa

Sain viikonlopun vapaata ja päätin lähtä käymään Kökarissa. Jostain syystä en ole Kökarissa ikinä käynyt joten oli aika korjata tämä puute.

Kökariin on mukavat tiet mennä kun ajelee alkumatkan saariston rengastietä, mutta Galtbyssä ei jatkakkaan lossilla vaan valitsee Ahvenanmaalle menevän laivan. Laivamatka ei ole mikään mahdottoman pitkä, sillä se kestää vain 2,5 tuntia. Laivamatkat kannattaa näin sesonkiaikaan varata etukäteen että mahtuu laivaan.

Oli mahtava tunne herätä lauantaiaamuna lintujen lauluun ja jäädä minkäänlaisen kiireen vaivaamatta vielä pötköttelemään. Olin valinnut telttapaikan siten että siihen ei aamulla vielä paistaisi aurinko, vanhastaan muistan että on ärsyttävä herätä siihen että aurinko on lämmittänyt teltan niin että siellä on saunaa vastaava lämpötila.

Aikani pötköteltyä päätin käydä aamupalalla ja mikäs sen mukavampaa kuin aamupalan jälkeen ottaa päikkärit 😉
Päikkäreiden jälkeen oli aika tutustua saareen ja läksin kävelemään saaren luoteiskärkeen jossa myös Kökarin kirkko oli Hamnön saarella. Olin tietty etukäteen katsonut että mistä löytyy geokätköjä että voin niitä samalla loggailla.

Lauantai meni hyvinpitkälti kierrellessä Hamnön saaren rantoja ja pakko heittää tähän sellainen elämänviisaus että: Silloin kun ihmisen on hyvä olla, sen on hyvä olla!

Kävelyretken jälkeen päätin lähtä kiertämään saarta mopolla ja kävin mm. paikallisessa museossa tutustumassa saarelaisten älämään ennen sosiaalista mediaa.
Takaisin tultuani kävin vielä uimassa ennenkuin rupesin kokkaamaan sapuskaa, Safkan jälkeen mulla olikin jo päivä täys enkä jaksant lähtä enää mihinkään.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen olikin aika pistää teltta kasaan ja lähteä kohti kotia. Laivalla kotimatkalla kun olin istuskellut sen parituntia ja piti nousta kun tultiin satamaan, niin mulla meni selkä jumiin enkä päässytkään pystyyn. Kävelin kuin linkkuveitsi hirvittävien kipujen saattelemana mopon luokse ja sain kahdelta polkupyöräilijältä apua että pääsin moponkyytiin. Kiitoksia paljon avusta! Kotiin ajelinkin sitten nousematta kyydistä, sillä en olisi ilman apua päässyt takaisin kyytiin. Nyt kun olen popsinut muutamanpäivän kipulääkkeitä niin kokeilen joko tänään pääsisi purkamaan tavarat moponpäältä.

Kaiken kaikkea ihan älyttömän mukava reissu eikä edes kotimatkan selkähelvetti sitä pystynyt pilaamaan.
Täs viel pien video reissusta.

Musiikki: Eela Craig – Indra Elegy

Padva

Koska eletään eriskummallisia aikoja, niin minä päätin kokeilla eräänlaista rajakokemusta.
Ajelin nimittäin Uudenmaan tasavallan läntisimpään pisteeseen. Tästä ei pääse lännemmäksi kuin uimalla, eikä silleenkään kovin pitkälle sillä viisumini länteen ei juuri nyt ole voimassa.
Oikein mukava moottoripyöräilyilma ja päivä kuluikin mukavasti.


Alla vielä lyhyt video päivän ajelusta, eikä ole tiet vielä ihan jokapaikassa sulaneet.
Musiikista videolla vastaa maailman Paras Rona Nishliu
Musiikki: Rona Nishliu – Se vetëm zemra flet saktë


Tässä vielä kartalla reitti, kannattaa käydä ajelemassa tuollapäin sillä maisemat ovat todella kauniita ja tiet kuin tehty motskareita varten


Jurmo 2016

Jokavuotinen pako saaristoon on nyt suoritettu. Loppu päätelmänä voisin todeta että tekisi mieli kääntyä takas ja joko syrjäytyä tai erakoitua jollekkin saarelle.
Sillä on todella mahtaavaa ja vapauttavaa olla paikassa jossa ei ole yhtään mitään, näin nykymittapuun mukaan.

Mikä muu voisi kruunata marraskuun tuon kaikista kuukausista mahtavimman kuin viettää se kivikkoisella saarella.
Marraskuu todellakin on kuukausista paras ja mahtavin, sillä kenenkään ei tarvitse teeskennellä pirteää ja energistä. Marraskuussa kaikilla on oikeus olla rehellisisti suomalaisia, ei tarvitse tervehtiä vastaatulijoita eikä tarvitse väkinäisesti jutella säästä. Ei tarvitse ottaa katsekontaktia kanssaihmisiin, vaan voi rauhassa käpertyä itseensä ja pysyä sohvannurkassa.

Tämän upean kuukauden kruunaa saaristoon jossa on kylmä ja tuulee, kanssaihmisten kanssa ei tarvitse kommunikoida sillä tuuli peittää alleen kaikki äänet!

En hehkuta tämän enenpää tuota hienoa kokemusta, jonka vain vanha saaristolaiskakara voi ymmärtää. Mutta ohessa muutama kuva tuolta reissulta

Ja nyt varaamaan ensitalven retkeä 😉

Nyt on uitu Jurmossa

En muute ole ikinä aikasemmin uinu Jurmossa, mut nyt on sekin kokeiltu.
Tosin oli niin saakelin pimeetä et piti mennä otsalampun kanssa uimaan, muute ei olis osannu takas ja olisin uinu vahingos Utööseen.

Niin täs toises kuvas selviää et kävin oikee vedes asti uimas.

Molemmat kuvat: Mikko Vihervaara

Jurmossa

Saavuttiin tuuliselle Jurmon saarelle. Vaikka meille luvattiiin vesi, räntä ja muita sateita niin toistaiseksi ei ole satanut mitään.
Mukana mulla ja Pekalla on pieni turkulainen höpöttäjä jonka puheesta ei kukaan saa mitään tolkkua, mut ei anneta sen häiritä 😉
Nyt lähetään saunan lämmitykseen ja uimaan. Kyllä meidän kelpaa…